Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Puna-apila edullisin nurmipalkokasvi

Nurmirehuja on totuttu pitämään märehtivien kotieläinten halvimpana rehuna. Näin onkin silloin, kun eläimet ovat laitumella ja keräävät omatoimisesti rehunsa.

Tilanne on toinen, kun rehut korjataan pellolta ja säilötään ja varastoidaan talven varalle. Yli puolet lehmien vuoden aikana käyttämistä rehuista joudutaan tavalla tai toisella säilömään ja tämä aiheuttaa kustannuksia. Samalla rehujen tuottoarvo voi muuttua.

Taloudelliset laskelmat ovat osoittaneet, että nykyisin säilörehun tuotantokustannukset nousevat suuremmiksi kuin saman energiamäärän sisältävien viljaväkirehujen tuotantokustannukset. Näihin arvoihin vaikuttaa osaltaan EU:n tukipolitiikka, joka suosii enemmän viljantuotantoa kuin säilörehua. Nurmisäilörehun sisälläkin voi olla eroja tuotantokustannuksissa ja tuotannollisessa arvossa, varsinkin kun verrataan nurmiheinäkasvivaltaista ja nurmipalkokasvivaltaista säilörehua tai tavanomaisessa tuotannossa ja luomutuotannossa käytettyjä rehuja. Muun muassa näitä vertailuja tehtiin EU:n rahoittamassa tutkimusprojektissa (LEGSIL).

Puna-apila hyvä säilörehukasvi

Puna-apila on Suomessa viljellyin nurmipalkokasvi, vaikka se on melko epävarma talvehtija ja kestää nurmessa heikosti. Sadon onnistumiselle on näin ollen suuria riskejä.

Kiinnostusta on myös muiden nurmipalkokasvien viljelyyn. Uusien palkokasvilajien ja lajikkeiden löytäminen meidän olosuhteisiimme ei kuitenkaan ole helppoa. Neljän maan (Suomi, Ruotsi, Saksa, Iso-Britannia) nurmipalkokasvitutkimuksessa olivat puna-apilan lisäksi tutkimuksen kohteena valkoapila, sinimailanen, vuohenherne ja keltamaite. Näiden viljelymahdollisuuksia, satoja ja sadon laatua sekä säilöntää ja säilörehun ruokinta-arvoa ja tuotantovaikutusta lypsylehmillä verrattiin nurmiheinäkasveihin, joka Suomessa tehdyissä kokeissa oli pääasiassa nurminata. Puhtaiden kasvustojen lisäksi vertailuja tehtiin palkokasvin ja heinäkasvin seoksilla.

Puna-apila osoittautui nurmipalkokasveista parhaaksi säilörehukasviksi. Varsinkin ensimmäisenä vuotena siitä saatiin suuria satoja, mutta jo toisen vuoden sadot heikkenivät. Puna-apila oli hyvin kilpailukykyinen heinäkasviseoksissa. Sinimailanen oli varteenotettava vaihtoehto sille suotuisilla alueilla, lähinnä Etelä-Suomessa - lupaavia tuloksia sinimailasesta saatiin tosin pohjoisempanakin. Perustaminen aiheutti ongelmia alueilla, joilla maan pH oli alhainen.

Haittaa oli myös rikkakasveista. Vuohenherne oli kestävä, satoisa ja pitkäikäinen kasvi. Kasvuston perustamisessa saattaa kuitenkin olla vaikeuksia. Valkoapila säilyi nurmissa melko hyvin aina Lappia myöten ja sadotkin paranivat ajan myötä. Se menestyi varsinkin heinäkasvin kanssa seoksena. Keltamaitteen sadot jäivät heikoiksi kaikilla koepaikoilla eli Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla ja Lapissa.

Kannattavuudessa eroja

Palkokasveista puna-apila ja puna-apila-heinäkasviseos olivat tuotantokustannuksiltaan edullisimmat säilörehun raaka-aineet. Niiden tuotantokustannukset olivat sama luokkaa kuin puhtaan nurmiheinäkasvisäilörehun. Heinäkasvien tuotantokustannuksia laskettaessa on huomioitu niille käytetty typpilannoitus, 200 kg N/ha. Muille typpilannoitusta ei käytetty. Myös valkoapila seoksena heinäkasvin kanssa osoittautui taloudellisesti melko hyväksi kasviksi.

Puna-apilasäilörehun käyttö maidontuotannossa oli edullisempaa kuin nurmiheinäkasvisäilörehun. Sillä oli parempi jalostusarvo.

Koska palkokasveihin perustuvassa tuotannossa ei tarvita epäorgaanisia lannoitteita, palkokasvit ovat hyvin haluttuja luomutuotannossa. Luomumaidontuotannossa nurmipalkokasveilla saatu tuotto oli parempi kuin heinäkasveilla saatu, jos luomumaidon hinta oli 10 prosenttia luomulisää. Parhaimman taloudellisen tuloksen luomumaidon tuotannossa antoivat puna-apila-heinäkasviseos ja puhdas puna-apila. Vuohenherne oli kilpailukykyinen vain, jos luomumaidon lisähinta oli 20 prosenttia.

Ympäristöhaittoja voi vähentää

Puhtaista nurmipalkokasveista tehtyä säilörehua annettaessa on otettava huomioon niiden korkea raakavalkuaispitoisuus. Se voi nimittäin lisätä typen erittymistä virtsassa. Erittymistä voidaan vähentää alentamalla täydennysväkirehun valkuaispitoisuutta tai korvaamalla osa nurmipalkokasvista seosnurmella tai kokoviljasäilörehulla.

Muitakin ympäristöhaittoja voi palkokasveista ilmaantua. Alhaisesta typpilannoituksesta huolimatta typen huuhtoutumisesta johtuvat ympäristöongelmat voivat puhtailla palkokasvinurmilla olla hieman suuremmat kuin heinäkasvinurmilla 200 kg N/ha typpilannoituksen. Tässäkin tapauksessa haitat vähenevät seosnurmia viljeltäessä.

 

Teksti: Liisa Syrjälä-Qvist
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |