Luomu ei sitä, luomu ei tätä,
luomu ei sitä eikä tätä
Tiedottamisella on ratkaiseva merkitys uusien menetelmien käyttöön otossa alalla kuin alalla. Niin myös maataloudessa. Myönteisellä tiedottamisella kehitys etenee, kielteisellä hidastuu tai peräti pysähtyy.
Vielä 90-luvulla pidettiin Viikissä kasvinsuojelupäiviksi kutsuttuja torjunta-aineiden markkinointitilaisuuksia. Jos kokeissa oli saatu edes pienen pientä tehoa näkyviin, niin se tuotiin julki myönteisessä hengessä. Kuulijat nyökyttelivät ja keskustelussa kyseltiin käyttömääriä, hintoja ja soveltuvuutta tankkiseoksiin. Kukaan ei kyseenalaistanut noin vähätehoisen aineen kauppaan laskun tarvetta.
Asenteellisesti yhä luomua vastaan
Mutta annapa olla, kun kyseessä on luomua ja tavanomaista tuotantoa vertaileva tutkimus. Sen tiedottamisessa vallitsee luomua väheksyvä ja tavanomaista puolusteleva asenne.
Hyvässä muistissa on viimesyksyinen uutisointi Suomen ympäristökeskuksen, Syken tutkimuksesta, joka vertaili tuotantotapojen välisiä eroja. Siitähän jäi sellainen legenda elämään, että luomutuotanto kuormittaa enemmän kuin tavanomainen tuotanto! Todellisuudessa rukiin tuottaminen luonnonmukaisesti pelkässä kasvinviljelykierrossa oli vain yksi koejäsen monista muista vaihtoehdoista. Ja sekin hävisi tavanomaiselle arvioitaessa kuormitusta tuotettua tonnia kohti. Pinta-alaa kohti mitattuna kuormitus oli tässäkin tapauksessa pienempi kuin tavanomaisella koejäsenellä.
Vastikään julkaistiin kaksi tutkimusta, joista toisessa vertailtiin luomua ja tavanomaista tuotantoa maaperän kunnon ylläpidossa ja toisessa vertailtiin ravinnehuuhtoumia tavanomaisessa viljelyssä ja siirryttäessä luomuun. Ensimmäisen tutkimuksen tulokset eivät erittäin selvästi osoittaneet luomun olevan paljon parempi menetelmä pellon kunnolle kuin tavanomainen tuotanto (tutkimuksen tulokset esiteltiin laskennallisina keskiarvoina, jolloin luomu ei näyttäisi liian hyvältä!).
Uutisista välittyy nurinkurinen tulos
Tutkimuksen johtaja sai kuin saikin sanottua, että ainakaan väkilannoituksesta ja torjunta-aineiden käytöstä ei löydy selittäjää maan kunnon eroihin. Tärkeä toteamus. Varsinkaan kun maaperän torjunta-aineiden jäämäkertymää ei tutkittu. Siis luomuun ei kannata siirtyä ainakaan maan kunnon takia.
Uutisissa sitten kerrottiin, että - huhhuijaa - luomutuotanto EI ole maaperän kunnon kannalta paljoa parempi viljelymenetelmä tavanomaiseen nähden.
Huuhtoutumistulokset sitten sisälsivät uutisen, joka ainakin muutamalta valtakunnalliselta tiedotusvälineeltä jäi huomaamatta. Tulosten mukaan luomupellolta valui vesistöön neljännes vähemmän ravinteita kuin tavanomaiselta pellolta. Tuotetonnia kohti sanottiin oltavan lähes tasoissa. Mutta se jätettiin sanomatta, että tuo lähes tarkoittaa luomulta huuhtoutuvan hiukan vähemmän.
Hesari onnistui uutisoinnissaan
Ainut media, joka löysi tilaisuudesta journalistin taidoilla uutisen oli Hesari, mutta sehän ei ole maatalousalan lehti!
Samalla viikolla julkaistiin ELMA-messujen yhteydessä Vuoden Luomukauppa-kilpailun tulokset. Kaikkien sarjojen kolme parasta oli kutsuttu tilaisuuteen. Kaikki puheenvuorojen käyttäjät hehkuttivat luomun puolesta. Myymälähenkilökunnan keskuuteen oli levinnyt luomun mukana aivan uusi yhteishenki, asiakkaat olivat kannustaneet, kauppiaat olivat tavanneet oikeita viljelijöitä ja luomukauppa oli nostanut kaupan myyntiä ihan merkittävästi.
Näistä kahdesta erilaisesta tavasta tiedottamisessa voi päätellä, että perinteinen maataloustutkimus on kaivautunut niin syvälle tavanomaisen tuotannon puolustusasemiin, että se tuskin sieltä ylös pääsee vielä moneen vuoteen.
Samaan aikaan luomun kaupallisen imun myötä laajenevat markkinat hyödyntävät paremmin ajassa olevien maiden tuotantoa suomalaistenkin vähittäiskauppojen hyllyillä.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |