Lehmien ontuminen 
voi nousta isoksi ongelmaksi

Sorkkahoidon merkitys suurissa karjatalousmaissa on noussut arvoon arvaamattomaan. Niissä ontuminen on usein jopa merkittävämpi ongelma kuin utaretulehdus. Suomessa ei tarvitse maalata kauhukuvia, järjestelmällisellä työllä ongelmien syntyminen voidaan estää.

Karjojen suurentuessa pihatot yleistyvät. Samalla kuitenkin tartuntapaine kasvaa merkittävästi. Vaikka liikkumisesta onkin hyötyä lihaskunnolle, niin lannan ja virtsan aiheuttama kosteus asettaa sarveissorkan koville. Ei siis kannata sanoa hyvästejä sorkkahoidolle siirryttäessä parsinavetasta pihattoon.

Lehmän hyvinvointi on asetettava ensisijalle. Usein kuulee väitettävän, että tehokkaassa tuotannossa eläinten hyvinvointi kärsii vääjäämättä. Näin ei tarvitse olla. Siitä esimerkkinä on säännöllisesti toteutettu sorkkahoito, kaksi kertaa vuodessa toteutettuna siitä tulee osa tilan rutiineja. Samalla vaikutetaan positiivisesti myös lehmän hyvinvointiin ja tuotokseen.

Sorkkahoito sinällään parantaa aluksi tuotoksia noin kymmenellä prosentilla, mutta toiminnan jatkuessa päästään jo ontumisen ehkäisemiseen. Seurauksena on sitten myös parantunut hedelmällisyys ja utareterveys.

Parsinavetoissa soisi parsimattojen käytön lisääntyvän. Pihatossahan lehmä valitsee makuuparren, jossa on parsimatto. Tietenkin sarveissorkka kasvaa tällaisella alustalla, mutta sorkat pysyvät muuten terveinä. Ainakin tuotannon kannalta kriittisessä vaiheessa (eli poikimisen tienoilla) parsimattoa olisi syytä käyttää. Etenkin hiehoilla, joilla elämän muutos on suuri. Syksyllä sisälle otettavat hiehot ovat vaarassa, jollei niitä lainkaan ole totutettu kovaan betoniparteen.

Sorkkasairauksiin monia syitä

Sorkkavaivat ovat pääasiassa joko aineenvaihdunnallisia tai tartuntaperäisiä alkuperältään. Sorkkakuumeen eri muotoineen on perinteisesti ajateltu johtuvan joko ruokinnan häiriöistä (esimerkiksi hapan pötsi) tai tulehdussairauksista. Kuitenkin itse asiassa jo lehmän rakenne ja suuri paino rasittavat eläintä kovalla alustalla. On siis kyse monitekijäisistä sairauksista, joiden selvittämistä ja estämistä vielä sotkevat tartuntaperäiset sorkkasairaudet kuten esimerkiksi kantasyöpymä.

Ruokinnan oikealla toteutuksella taataan pötsin hyvä toiminta. Vaikka viime aikoina on saatu lisää tietoa biotiinin merkityksestä sorkkaterveyteen, on huomattava, että tämä vitamiini on vain osa kokonaisuudesta. Pelkästään sitä rehuun lisäämällä ei saada aikaan toivottuja tuloksia. Biotiinia on myös käytettävä pitkään, jotta sen sarveisaineen rakennetta parantava vaikutus näkyisi. Vertymät anturassa ovat viitteenä piilevästä sorkkakuumeesta, joten niiden väheneminen on osoituksena biotiinin tehosta.

Liike ja puhtaus estävät ongelmia

Parsinavetoissa on lisääntynyt lehmien ulkoiluttaminen kesän lisäksi myös talvella. Myös pihatoissa olisi hyvä olla mahdollisuus talvijaloitteluun. Tällöin voidaan vähentää infektiopainetta, sillä ulkona sorkat puhdistuvat.

Pihatoissa on joka tapauksessa varauduttava sorkkakylpyjen käyttöön, jos kantasyöpymä riistäytyy käsistä. Markkinoille on tullut myös sorkkamattoja, joihin voidaan imeyttää kuparisulfaattia. Sorkkakylpyjä tai -mattoja käytettäessä on varmistauduttava käytävien puhtaudesta. Lisäksi tämä hoitotapa vaatii tietoa sekä itse sairauksista että myös paikasta, mihin allas/matto voidaan asettaa. Paras asiantuntija on joko karjasi eläinlääkäri tai sorkkahoitaja.

Jo edellä mainitun jaloittelun lisäksi en voi olla korostamatta laiduntamisen merkitystä lehmien hyvinvoinnille. Kulkemaan oppineet eläimet on paljon helpompi ohjata hoitoparteen. Nupojen eläinten käsittely luo työskentelyyn lisää varmuutta. Sorkkahoidon kustannuksiakin nupoutus säästää, sillä sarvet ovat todellinen työterveysriski tässä työssä.

Sorkkahoidosta raportit tiloille

Sorkkahoidon ammattilainen on työhönsä sitoutunut sorkkahoitaja. Heidän jatkokoulutuksestaan vastaa Suomen Sorkkahoitajien Yhdistys.

Yhdistys on kehittänyt laatusopimusjärjestelmän, joka otetaan käyttöön tämän vuoden kuluessa. Tämän järjestelmän myötä sorkkahoitajasta tulee koko alaa palveleva ekspertti. Tällöin ei ole enää kyse vain yksilöiden hoitamisesta, vaan koko karjan kokonaisvaltaisesta hoidosta.

Tilojen saadessa hoitotyöstä raportin avautuu kaikille navetassa toimiville mahdollisuus todeta tilanne ja toimia tarpeen mukaan. Jatkossa tältä yhteistyöltä voidaan odottaa tuloksia parempana lehmien kestävyytenä. Sorkkahoitaja on ainoa, joka työssään näkee vertymät anturassa. Siksi sorkkahoitoraportin antama informaatio on tärkeää.

Sorkkahoitoa ei tehdä enää vain keväisin juuri ennen laitumelle laskua. Itse asiassa tämä ajankohta on altistanut lehmät vaurioille. Hyvän sorkkahoidon seurauksena lehmät eivät tietenkään onnu, mutta ympäristön muutos saattaa kuluttaa sarveista liikaa. Järjestelmällisen sorkkahoidon tavoitteena on taata tilalle sorkkahoito suunnitellusti ottaen huomioon tilan olosuhteet. Uusia navetoita suunniteltaessa tai vanhoja uudistettaessa on hyvä muistaa sorkkahoitotelineen vaatima tila. Nykyaikaiset hydraulitelineet eivät enää mahdu sisään ihan pienestä aukosta.

Tehokas hoito vaatii kunnolliset työkalut

Massahoitojen toteuttaminen vaatii onnistuakseen oikeat työkalut, niin telineen kuin välineetkin.

Takajalan veivaaminen ylös rasittaa sorkkahoitajaa. Lisäksi kyyristyminen etujalan nostoon rasittaa selkää. Merkittävä kehitysaskel sorkkahoidolle on ollut telineiden hydraulisointi. Toki telineet ovat raskaampia, mutta niiden kuljetuskalusto on kehittynyt samalla.

Parsimattolehmien sorkat ovat aivan eri planeetalta kuin kanssasisariensa pihatossa. Sorkat ovat kyllä terveet, mutta nivelrasitus väärästä jalka-asennosta johtuen ilmiselvä. Minimivaatimus parsimattolehmille on kaksi kertaa sorkkahoito vuodessa, varsinkin jos niitä ei laidunneta. Kovapalalaikat sekä harvat kovametallisirulaikat mahdollistavat sorkkahoidon anturaa kuumentamatta. Työtekniikka vaatii kokemusta, mutta kyllä sen oppii.

Takapuomin tai nyt Hollannissa kehitetyn kiinteän takaraudan käyttö on perusteltua, sillä näin ollen takajalasta saadaan turha liike pois.

Perinteisesti sorkkahoidossa on käytetty kulmahiomakoneille ylätelineitä. Pyörivä kone on ollut hyvä asettaa ylös, mutta ergonomisesti ajatellen tämä työkaluteline on syytä asettaa matalammalle, jolloin ei tule turhaa käden nostamista yli hartialinjan.

Sorkkahoitotelineeseen liitettävät aidat helpottavat työtä paljon. Lehmät eivät enää kävelekään telineestä ohi. Pihatossa aidat mahdollistavat pelkän eläinten ohjaamisen telineeseen.

Teksti: Jouni Niemi
S-posti: jouni.niemi@vetman.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |