Hyvästit porsasyskälle ja kapille

Porsasyskä ja kapi kannattaa saneerata sikalasta heti, kun siihen on mahdollisuus. Sipoolaiset porsastuottajat Kristian ja Gunvor Madsen puhuvat oman kokemuksensa perusteella. He kuuluvat niihin lähes 300 siankasvattajaan, jotka ovat hävittäneet porsasyskän pois tiloiltaan.

Madsenit aloittivat siantuotannon vuonna 1977. Tila tuottaa porsaita välitykseen. Sikala on 85 emakon ja noin 40 siitoseläimen emakkosikala, jolla on porsitusosasto, porsasosasto, siitoseläinosasto ja joutilaspihatto.

Tilalla lähdettiin ensisijaisesti porsasyskän saneeraukseen. Kapista päästiin eroon ikään kuin kaupanpäälliseksi.

Kysyn, huomasiko sioista, että niillä oli porsasyskä. Isäntä kertoo, etteivät ne kotona juuri yskineet. Epäilyt piilevästä taudista heräsivät mutkan kautta. Kun porsaita pantiin vieraiden porsaiden joukkoon, alkoi yskiminen. Ensin epäiltiin, että tilan omat porsaat yskivät. Todellisuudessa asia oli toisinpäin.

Porsasyskän varma toteaminen ei ole helppoa. Tilan sioista otettiin sekä veri- että ternimaitonäytteitä. Porsailta otetut näytteet eivät olleet luotettavia, mutta ensikoista löytyi selviä merkkejä mykoplasma-tartunnasta.

Kapi sen sijaan oli helppo havaita. "Yhtä raaputustahan se oli", isäntä kertoo.

Kysyn, oliko saneerauksen kaltaiseen operaatioon helppo löytää tukea ja asiantuntemusta.

Tilalla oli onnea saada apua Helsingin yliopiston Saaren klinikalta Mäntsälästä. Laitoksen eläinlääkärit ja opiskelijat tohtori Olli Peltoniemen johdolla tutkivat ongelman perusteellisesti ja laativat isäntäväen kanssa yksityiskohtaisen suunnitelman sen ratkaisemiseksi.

Isäntä painottaa, että monimutkaiseenkin operaatioon on helppo ryhtyä kun ammattilainen toimii ammattilaisen kanssa. Avainasemassa on hyvä kommunikaatio näiden välillä. Mahdolliset ongelmat on ennakoitava kaunistelematta.

Paikallisten eläinlääkäreiden rooli on muuttumassa sellaiseksi, että he hoitavat yksittäisiä sairastapauksia ja delegoivat monimutkaiset tapaukset eläinten terveydenhoidon spesialisteille, ellei eläinlääkäri satu omaamaan aivan erityistä erikoistietoa.

Isäntä lisää vielä hetken mietittyään, että useampikin teurastamo tarjosi apuaan, joten asiantuntevasta yhteistyöstä ei suinkaan ole puute. Ne jopa tarjoutuivat avustamaan lääkekustannuksissa. Heille vain sattuu sopimaan paremmin tällainen tietyn sortin itsenäisyys.

Kysymykseeni, oliko saneeraukseen ryhtyminen vaikea päätös, isäntä naurahtaa, ettei toki kun oikea partneri löytyi. Siihen kannattaa ryhtyä ennemmin pikemminkin kuin myöhemmin. Ja antaumuksen tulee olla täydellinen. Hankkeen osien suunnitteluun ja logistiikan laskemiseen pitää keskittyä.

Saneerauksen ymmärtämiseksi on paneuduttava porsasyskää aiheuttavan mykoplasman ominaisuuksiin. Mykoplasma ei pysty elämään sian ulkopuolella kahta viikkoa kauempaa. Tartunta pysyy sikalassa niin kauan kuin siellä on tartunnalle alttiita sikoja.

Porsaat saavat tartunnan vanhemmista sioista yleensä alle kolmen kuukauden ikäisinä. Ne sairastavat tautia ja kantavat mykoplasmoja elimistössään muutaman kuukauden ajan. Yli kymmenen kuukauden ikäiset siat ovat jo sairastaneet taudin ja ovat loppuikänsä immuuneja tartunnalle.

Saneeraus perustuu siihen, että taudin jo sairastaneet ja sille immuunit siat eli niin sanotut puhtaat siat kuten emakot, karjut ja ensikot voivat jäädä sikalaan. Tautia kantavat lihasiat ja porsaat eli niin sanotut likaiset siat viedään tilalta pois tai ainakin eri rakennuksiin, joissa ne kasvatetaan teuraiksi.

Puhtaat siat ovat keskenään parin viikon ajan, jolloin mykoplasmat tuhoutuvat myös niiden ympäristöstä. Sen jälkeen puhtaat emakot voivat alkaa porsimaan normaalisti.

Kuivuus ja auringonvalo ovat mykoplasmalle myrkkyä. Siksi saneeraus tehdään yleensä kesällä.

Olennaista on keskeyttää astutukset ja siemennykset oikein ajoitetusti, jotta saadaan aikaan tauko porsaantuotannossa ja sitä mukaa kausi, jolloin porsasyskälle alttiit ja sitä mahdollisesti kantavat siat eivät ole pakosti kosketuksissa toisiinsa. Lisäksi eläinten siirrot ja käsittelyt tehdään niin, että kapisaneeraus saadaan tehtyä mahdollisimman pienellä vaivalla.

Madsenien mukaan saneeraus oli monimutkaisuudestaan huolimatta kohtuullisen helppo operaatio, vaikka hommaa siinä totisesti riitti, varsinkin kun tyhjissä tiloissa tehtiin samalla rakenteiden peruskorjaus. Teurastamo tuli mukaan apuun ottamalla nuoret eläimet parhaaseen mahdolliseen aikaan. Toiseen vaihtoehtoon, vuokratilojen ja palkatun hoitajan hankkimiseen, Madsenien ei tarvinnut ryhtyä. Suurin kustannus tuli astutustauosta, joka kesti 2 kuukautta.

Kapin aiheuttaa sian ihoon kaivertuva loinen. Ivermektiini-lääke tappaa kaikki kapiloiset, muttei niiden munia.

Saneeraus perustuu siihen että kaikki jäljelle jätetyt siat lääkitään ivermektiinillä kahdesti kahden viikon välein. Näin kapieläimet, jotka kuoriutuvat henkiin jääneistä munista hoitojen välillä, kuolevat viimeistään toisessa hoidossa. Koska kapi elää jonkin aikaa myös sian ulkopuolella, rakenteet ja pinnat pestään hyönteismyrkkypitoisella liuoksella.

Tilalla lääkitykset eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia eivätkä sivuvaikutuksia.

Sikataudeista vapautuminen on vain osa työtä. Vähintään samanlainen haaste on pitää sikala vapaana porsasyskästä ja kapista tulevaisuudessakin. Madsenien tilalla on koettu tärkeänä jatkuva yhteistyö Saaren laitosten kanssa. Porsasyskän saneerauksen onnistumista seurataan ternimaitonäytteillä ensikoista.

Karanteeniin suhtaudutaan tilalla antaumuksella. Saneerauksen yhteydessä rakennettiin lastauslaiturit ja saapumis- ja lähtemisjärjestelmä, jossa on kiitettävästi otettu huomioon sekä liikenteen yksisuuntaisuus että lastaustilojen ylipaine, joka estää mahdollisesti saastuneita kaasuja pääsemästä puhtaaseen eläintilaan. Lastauksen jälkeen tilat siivotaan välittömästi.

Kysyn isännältä, kuka kaiken suunnitteli. Hän miettii hetken ja sanoo, että eiköhän se ollut lähinnä hän itse." Periaatteethan ovat aika yksinkertaiset: mitään saastunutta ei saa päästä sisään suoraan tai välillisesti. Liikenteen pitää olla tarkasti ja järjestelmällisesti yksisuuntaista. Kyllä siinä tietysti aikaa meni ja paperia, mutta homma toimii hyvin. Rutiinin kehittämisessä ei kauan mennyt. Karanteeniin totuttelu on niin kuin turvavyön päälle pano autossa. Kun siitä on tullut automaattinen refleksi, sitä ei pidä enää vaivana."

Kysyn, onko tilan helppo saada puhtaita eläimiä. Isäntä vastaa, että he ovat harkinneet parhaaksi olla tuomatta enää lainkaan sikoja ulkopuolelta. Sikalassa on kaksi karjua. Niissä ja emakoissa säilyy tilan oma geneettinen materiaali. Lisää tuodaan keinosiemennyksellä. Siemen tuotetaan Jalostuspalvelusta paikalle, mutta isäntäväki hoitaa siemennyksen itse.

Isäntä sanoo painokkaasti, että kirjoita sinne nyt, että kaikkien kannattaa saneerata sikalansa heti kun siihen kykenevät.

Kysyn, ovatko siat silmämääräisesti terveempiä. Sikayskä on sentään piilevä tauti, jonka oireet eivät välttämättä näy lainkaan.

Nyt porsaat ovat silminnähden terveempiä ja kasvavat nopeammin, 25-kiloisiksi jopa alle 8 viikossa. Välitykseen ne kelpaavat paria viikkoa aiemmin kuin ennen. Suhteellinen rehunkulutus on vähentynyt, mutta siihen on todennäköisesti osallinen myös uusi rehu, jota tilalla kokeillaan.

Nykyinen rehunkulutuksen hyötysuhde on sellainen, että rehua kuluu jopa alle 1,5 kiloa rehua porsaiden lisäkasvukiloa kohden. Kun vielä kapin aiheuttama stressi ja rapsutus on lakannut, on vaikea sanoa mikä on kunkin muutoksen merkitys, mutta paljon paremmin asiat ovat kuin ennen saneerausta. Ja mikä on sikalan peruskorjausten merkitys, se olisi varmaan vielä otettava kokonaisvaikutuksia arvioitaessa.

Isäntä esittelee joitakin lukuja tuotosten muutoksista, mutta ei hyväksy niiden kirjoittamista muistiin. Eli luvut jäävät lukijoiden arvailtavaksi. Kasvaneen tuottavuuden lisäksi on sellaisia hyötyjä, ettei niitä tule ensi alkuun huomanneeksikaan. Porsaan hinta parani heti taudeista vapauduttua. Suuri etu on sekin, että puhtaat porsaat kelpaavat välitykseen viipymättä, toisin kuin porsasyskätiloilta tulevat siat.

Kysyn arviota siitä, kuinka nopeasti saneeraukseen pantu kustannus ja vaiva tulee maksetuksi takaisin. Tätä täytyy isäntäväen miettiä tovin. He keskustelevat nopeasti kotikielellään ruotsiksi. Jos otetaan tämä huomioon, ja sitten tuo, jotain arvoa silläkin on että sikalaremontti saatiin tehtyä, ja sitten oli noin 400 porsaan menetys... Minä toppuuttelen, että arvioikaa karkeasti vaan. Viimein Kristian ja Gunvor päätyvät 1½-2 vuoden aikaan. Heidän mielestään saneeraus siis maksaa suotuisissa oloissa itsensä takaisin näin pian, vaikka arvio on tietysti hyvin ylimalkainen.

Pyydän arvioimaan, mikä on saneerauksen osuus tuloksen parannuksesta.

Madsenien mukaan sitä on hyvin vaikea sanoa. Tulokseen vaikuttivat tautien eliminoimisen lisäksi edulliset olosuhteet, sikalan korjaukset ja rehukoe, johon tila on samanaikaisesti osallistunut. Yleensä ottaen saneeraus on sitä edullisempaa, mitä vähemmän muita ongelmia sikalassa on.

Onko sitten saneerauksesta koitunut joitain lisäongelmia?

Emäntä mainitsee, että kunnan lomittajaa he eivät enää voi käyttää, tämä kun joutuu käymään muissakin sikaloissa. Pitäisi olla lomittaja, joka työskentelee maitokarjatilojen lisäksi vain yhdessä saneeratussa sikalassa. Vaihtoehtoisesti lomittaja voisi työskennellä ainoastaan tautitilanteeltaan tunnetuilla, porsasyskästä ja kapista vapailla tiloilla.

Ehkä tämä tilanne selviää itsestään, kun sikalat saadaan laajemmin saneerattua, emäntä lisää.

Teksti: Jouko Koppinen
S-posti:

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |