Luomusiemenhuolto pätkii vielä

Nyt helmikuussa on hyvä aika tarkistella viljelysuunnitelmaa ja varailla viimeiset siemenet ja muut lisäysaineistot. Monet viljelijät ja myös pakkaajat kyselevät taiteilija Ruonansuuta mukaillen, että "onko pakko käyttää luomusiementä, vaikkei taho?"

Kyse ei niinkään ole pakosta sen vuoksi, että luomusiemenellä olisi todistettavasti niin paljon parempia ominaisuuksia verrattuna tavanomaisesti tuotettuun. Painavin syy on koko luomuketjun aukottomuus. Meidän pitää pystyä pitämään luomutuotanto käynnissä koko ketjun osalta, siemenestä valmiiseen tuotteeseen.

Pakkaajat ovat valitelleet, etteivät he tahdo saada luomuraakaerästä vaatimukset täyttävää tavaraa useankaan lajittelun jälkeen. Roskia on ja rikkoja riittää. Lisäksi raakaerästä pitäisi voida maksaa viljelijälle luomulisä. Sitten kun olet muutaman pussukaisen saanut analyysit kunnialla läpäisevää tavaraa, niin hinta on niin huikea, että hirvittää. Pahimmassa tapauksessa tavara jää ylivuotiseksi ja kustannukset yhä kasvavat.

Pakkaajan on maksettava muun muassa rojaltit lajikkeen omistajalle, vaikka ei olisi myynyt kiloakaan, sillä ne määrätään maksettavaksi analysoitujen kilojen perusteella. Niinpä onkin ymmärrettävää, jos pakkaaja lopettaa koko luomutouhun todeten, että tyhjän saa pyytämättäkin.

Luomuliitossa on jo muutama vuosi mietitty ratkaisua tilanteeseen. Valtion tukihanat ovat tukossa. EU ei anna lupaa tukea kansallisestikaan jotakin yksittäistä tuotantopanosta. Tukea löytyy kyllä hankkeisiin, joilla tuotannon ongelmia ja kustannusten muodostumista voidaan selvitellä. Luomuliitto on ollut valppaana ja niinpä hankehakemuksia aiheesta on vireillä eri puolilta Suomea. Näiden hankkeiden sisältöä mietitään hakijoiden kesken yhdessä niin, että tavoiteltua tulosta saadaan aikaan eikä valtion vähiä varoja tärvätä päällekkäisyyksiin.

Kuitenkin siementuotanto on järjestettävä. Muuten koko luomuketju ei ole uskottava. Suurimmalta osin ongelmat on voitettavissa teknisin ratkaisuin jo pellolla ja soveltamalla esimerkiksi elektroniikan aikaansaannoksia siemenen kunnostusprosesseihin. Tekniikan on vain oltava kohtuuhintaista.

Yhtenä vaihtoehtona siemenen hinnan tasaamisessa voisi olla vuosikymmenien takainen malli. Ennen EU:ta Suomeen tuodusta siementavarasta perittiin tasausmaksua. Näin kertyneillä varoilla rahoitettiin muun muassa nurmisiementuotannon pinta-alatuki.

Kannattaa keskustella, voitaisiinko luomuviljakaupassa kerätä penni, pari kilolta rahastoon, josta korvattaisiin pakkaajalle tavanomaisen ja luomuraakaerän hinnan erotus. Näin luomutuotanto hoitaisi itse sisällään siemenen hinnan tasauksen. Ei ainakaan kellään olisi nokan koputtamista veromarkoin tuettavasta touhusta.

Vai olisiko meillä mahdollista toimia Tanskan mallin mukaan? Siellähän peritään ns. hiilidioksidiveroa sellaisilta tuotantopanoksilta, jotka kuormittavat ilmakehää joko valmistuksen yhteydessä tai käytön seurauksena. Ainakin torjunta-aineilta tätä veroa peritään. Tanskassa tällä rahalla edistetään ilmakehän kuormitusta vähemmän rasittavaa tuotantoa. Muun muassa luomutarkastukset kustannetaan näillä rahoilla.

Mahdollisuus saattaisi löytyä myös oman siemenen käyttömaksusta, jota jo peritään. Jos siitä summasta voisi pihistää muutaman prosentin omiin tarkoituksiin, niin silläkin olisi varmasti vaikutusta.

Ehkäpä paras ratkaisu löytyisi yhdistämällä edellä luetellut vaihtoehdot. Eikä tässä kaikki, varmaan monen lukijan päässä itää - ellei jo ole peräti oraalla - muitakin hyviä ideoita ongelman ratkaisemiseksi.

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@maaseutukeskus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |