Metsäliitto palkitsee
aktiivisen puun myyjän

Metsäliitto erottuu muista puuta ostavista yrityksistä ennen muuta siten, että osuuskunta on kokonaan metsänomistajien omistuksessa. Viime vuosina selkiytetyillä jäseneduilla pyritään siihen, että jokainen metsänomistaja todella huomaa Metsäliiton olevan erilainen kauppakumppani.

Metsäliitto Osuuskunnan päätehtävänä on toimia jäsenten puukaupan edistäjänä ja ratkaisijana. "Ostamme jäseniltä puuta mahdollisimman hyvään hintaan ja markkinoimme puun eteenpäin niin hyvällä hinnalla kuin markkinoilta saamme. Perustehtävästä johtuu, että olemme lähteneet jatkojalostamaan puuta, alkuvuosina vain mekaanisesti, mutta jo vuosikymmenien ajan myös kemiallisesti", toteaa Metsäliiton hallituksen puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Arimo Uusitalo.

Jäseniä Metsäliitolla on tällä hetkellä noin 127000. Kehitys on jatkunut myönteisenä, sillä päättyneenä vuonna jäsenmäärä kasvoi noin 2000:lla.

Metsäliitto hankki jäseniltään viime vuonna noin 16,5 miljoonaa kuutiometriä puuta, kun koko osuuskunnan hankkima puumäärä oli 22,5 miljoonaa kuutiometriä. Suuremmassa luvussa ovat mukana sahoilta kertyvät hakkeet ja purut ja vähäinen tuontipuumäärä. Metsäliiton osuus yksityismetsistä ostetusta puusta on Suomessa nykyään 37 - 40 prosentin välillä.

Osuuskunnan merkittävimpiä osakkuus- ja tytäryhtiöitä ovat Finnforest, Metsä-Botnia ja Metsä-Serla. Näistä yrityksistä jokaisella on vielä muita yrityksiä kokonaan tai osaksi hallinnassa, joten Metsäliitto Yhtymän vaikutus ulottuu laajalle.

Uusin teollinen kumppani Metsäliitolle on Vapo, josta hankittiin viime vuonna 30 prosentin vähemmistöosuus. Tätä kirjoitettaessa kauppa odottaa vielä kilpailuviranomaisten lupaa.

Arimo Uusitalo on vaatimaton pohdiskellessaan Metsäliiton menestystä.

"Nykyiseen kokoon on kasvettu pikku hiljaa, vaikeuksiakin on matkan varrella ollut, mutta kokonaisuutena voidaan Metsäliiton toimintaa pitää menestyksellisenä."

Merkittävimpinä syinä osuuskunnan etenemiseen puheenjohtaja pitää sitä, että jäsenillä on ollut todellinen tarve omalle puun markkinointikanavalle. Omaa teollisuutta hankkimalla ja rakentamalla työssä on kohtuullisesti onnistuttukin. Viime vuosien tahti on yllättänyt kokeneen hallintomiehenkin.

"1990-luvun alussa Metsäliiton ja sen teollisuuden liikevaihto oli karkeasti 10-11 miljardia markkaa ja tämän vuoden budjetti Metsäliitto Yhtymällä on 60 miljardin markan luokkaa.

Osa kasvusta on peräisin yleismaailmallisesta teollisuuden keskittymisestä, firmoja on tullut myyntiin ja järjestäytymistä tapahtuu yhä. Kemiallisella puolella pelaajia on nyt huomattavasti vähemmän kuin muutama vuosi sitten."

Toimiva johto on Arimo Uusitalon mukaan ollut keskeinen tekijä tapahtuneessa kehityksessä.

"Olemme onnistuneet valitsemaan henkilöitä, jotka ovat ymmärtäneet metsänomistajien tarpeet ja sitä kautta lähteneet firmaa kehittämään."

Laaja jäsen- ja omistajakunta on Metsäliiton valtti. Osuuskunnan hallinto perustuu edustukselliseen demokratiaan, edustajiston jäsenet valitaan nykyään postivaalilla. Tuorein uudistus hallinnossa on se, että vaaleilla valittujen piiritoimikuntien kautta tuodaan kentän näkemykset välittömästi toimihenkilöiden tietoon. Metsäliitolla on 30 piiriä, joissa kaikissa on nyt oma piiritoimikuntansa. Näistä odotetaan hyvää työrukkasta sekä jäsenkunnalle että piiripäälliköille.

Metsäliitolla on laaja jäsenkunta, jonka puukaupallinen aktiivisuus vaihtelee huomattavasti, nykyään viidennes jäsenistä tekee yli puolet puukaupoista. Metsäliitossa pohditaan parhaillaan uusia keinoja miten omaa jäsenkuntaa voidaan huomioida entistä paremmin. Vuoden verran käytössä ollut säännöllisistä puun myynneistä palkitseva bonusjärjestelmä jatkuu ja sen etuja harkitaan jopa lisättäväksi. Jälkitilinkin tyyppistä ratkaisua Metsäliitossa on pohdittu, tarkoitus on se, että osuuskunta erottautuisi muista puun ostajista.

"Jos kuitupuun hinnassa ei pystytä erottautumaan, sitten ryhdytään maksamaan jälkitiliä", Arimo Uusitalo pohtii.

Jäseniltä saadulle osuuspääomalle on Metsäliitossa tarkoitus maksaa jatkossakin hyvää korkoa. Metsänomistajat ovat voineet sijoittaa osuuskuntaansa pääomaa yli velvoitteen, tätä lisäosuuspääoman sijoittamista on ajoittain rajoitettu. Nyt ollaan jälleen pohtimassa rajoitusten vähentämistä.

Arimo Uusitalo pitää Metsä-Serlan osakettakin metsänomistajille hyvänä sijoituskohteena. Mikäli yhtiön maksama osinko pysyy viimevuotisella tasolla, se tuottaa sijoitetulle pääomalle 5-6 prosentin koron. Yhtiön tulos viime vuodelta tulee olemaan ennätysluokkaa ja nyt vielä tulevaisuuskin näyttää ihan hyvältä.

Kun Metsäliitto viime vuonna tuli Vapon osakkaaksi, osuuskuntaa kiinnostivat laajemmat mahdollisuudet kotimaisen bioenergian korjuun ja käytön kehittämiseen sekä Vapon mekaaninen puunjalostus. Metsäliittoon kuuluvan Biowatin ja Vapon yhteistyöstä voidaan aikaa myöten odottaa hyviä tuloksia. Lisäksi Vapo on merkittävä kotimaista puuta käyttävä sahayritys.

Arimo Uusitalo uskoo, että Vapon ja Metsäliiton yhteistyö tulee osakkuuden myötä tiivistymään, mutta esimerkiksi puunhankintaan ei vähemmistöosuuden ostolla ole vaikutusta. Metsäliitto on jo aikaisemminkin toimittanut osan Vapon jalostamasta puusta.

"Sillä mielellä Metsäliitto on Vapon omistajaksi lähtenyt, että omistusosuutta voidaan tulevaisuudessa nostaa. Valtiovallalla on yhä ohjelmassaan teollisuuden yksityistäminen ja meillä on mielenkiintoa tehdä osakekauppoja silloin kun viranomaiset ovat siihen valmiita."

Metsäliiton hallinnossa on puhuttu siitä, että energiakäyttöön korjattavalle metsähakkeelle tulisi saada kantohinta. Osuuskunnassa on lähdetty siitä, että vaatimus on täysin oikeutettu, jollain aikavälillä kantohinta täytyy tulla. Ensin on Arimo Uusitalon mielestä kuitenkin saatava koko systeemi pyörimään kunnolla, kattilat ja korjuuketjut on kehitettävä valmiiksi.

Viime vuosina on ollut selvä kehityssuunta, että hankintahakkuiden määrä ja hakkuiden tekijät vähenevät. Hankintahakkuiden kohtalo on Metsäliiton jäsenille ja omistajille tärkeä. Tilanne ei ole kunnossa, kun pääteleimikoissa hankintamies ei saa juuri minkäänlaista palkkaa. Epäkohta on kärjistynyt, kun tukin hinta on ajoittain liukunut. Asiaa on Metsäliitossa pohdittu, parhaillaankin on selvitettävänä edustajiston tekemä kysely, mutta ratkaisun löytäminen ei ole helppoa.

"Kyllä minulla on tuntuma, että puuraaka-aine Suomen metsissä riittää. Kasvu on selvästi suurempi kuin hakkuukertymä. Enemmän kyse on siitä, että puukauppa saadaan jatkosakin käymään tasaisesti. On selvästi nähtävissä se, että kaupunkilaiset omistavat enemmän metsiä ja siellä myymisen tarve lähtee aivan eri lähtökohdista. Itsestään selvä asia puukaupan sujuminen ei ole, se vaatii tiedottamista ja neuvontaa", Arimo Uusitalo pohtii.

Viime vuosi oli puumarkkinoilla kahtiajakoinen. Tukin kysyntä on ollut yllättävän kovaa, mutta kuitupuun hinta on junnannut paikallaan teollisuuden vahvasta vauhdista huolimatta.

"Toteutuneilla hinnoilla aika iso osa sahateollisuutta tekee jopa miinusmerkkistä tulosta. Tuntuu, että metsänomistajienkin järjestöjen olisi syytä huolestua. Ei ole metsänmyyjän etu, jos tulee sahakuolemia. Nyt aletaan varmaan olla riskirajoilla."

Kuitupuun hinnoitteluun Metsäliittokaan ei ole löytänyt kunnon lääkkeitä. Osuuskunnan hintataso on omien tilastojen mukaan kuitupuussa 3 - 8 markkaa korkeampi kuin kilpailijoilla, mutta sekin on liian alhainen. Tässä yhteydessä Arimo Uusitalo jää kaipaamaan hintanäkemysneuvotteluja, oli iso menetys, kun ne ajettiin karille.

"Käytännössä leimikoiden kauppaa on käyty kokonaishintana ja tukin hinnalla ainakin, jos on pääteleimikosta kyse. Tällaisena tilanne ei ole hyvä."

Metsäteollisuuden suhdanteet ovat jatkuneet hyvinä pitkään. Arvailuja on esitetty, että kuukauden-kahden sisällä saattaa käänne olla näköpiirissä. Euroopassa paperitukkurit ja asiakkaat pyrkivät käyttämään varastonsa mahdollisimman pieniksi ja odottavat lähteekö sellun ja paperin hinta laskuun. Selluloosa- ja paperitehtaita on taas seisotettu. Se antaisi edellytyksiä odottaa, että hinnat eivät lähtisi laskuun.

"Metsäliiton kasvumahdollisuudet kotimaassa saattavat olla rajalliset tästä eteenpäin. Lähinnä kasvumahdollisuuksia tulee selluloosatehtaiden kapasiteetin lisäysten myötä. Mekaanisessa jalostuksessa kertopuun valmistus voi kasvaa, pieniä mahdollisuuksia voi olla vanerissakin, mutta kyllä kasvumahdollisuus lähtee siitä, saammeko hyvälaatuista raaka-ainetta liikkeelle riittävästi", Arimo Uusitalo pohtii. Yksi epävarmuustekijä liittyy verotuksen muuttumiseen 2005-2006 vaihteessa, ei ole tietoa miten puu sen jälkeen saadaan liikkeelle.

"Kyllä esimerkiksi sahausmäärä on jo nyt sillä tasolla, että voi kysyä kuinka kauan sillä tavalla voidaan jatkaa. Nythän jää hoito- ja harvennushakkuita osittain rästiin runsaan sahauksen vuoksi. Sahateollisuuden sivutuotteena saadaan haketta, joka syrjäyttää kuitupuuta markkinoilta."

Metsäliiton keino vauhdittaa hoitohakkuita on ollut selluloosatehtaiden rakentaminen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on kapasiteettia valmistunut runsaasti lisää ja uusin Joutsenon laajennus käynnistyy ensi kesänä. Seuraavana edessä saattaa olla Metsä-Botnian Kaskisten tehtaan uusiminen, mutta sen aikataulua ei vielä ole päätetty.

"Yksi tekijä on se, kuinka pitkään sahaus jatkuu tällä tasolla. Sahoilta tulevan hakkeen ja purun väheneminen on pitkä pino pyöreää puuta. Puuta tuodaan Suomeen jo 3-4 sellutehtaan tarpeet vuosittain, se on jo aika paljon."

Metsäliiton toiminnan kansainvälistyminen aiheutti alussa jonkin verran keskustelua, mutta varsinaista kritiikkiä on Arimo Uusitalon kuuluville tullut vähän. Pari vuotta sitten Metsäliiton hallinto alkoi oikeastaan jo kysellä, eikö talossa saada mitään toimeksi, kun Enso ja UPM-Kymmene laajenivat ulkomailla.

"Lähtökohtana on ollut se, että ulkomailta ostetut paperitehtaat jatkojalostavat suomalaista selluloosaa. MoDon kaupan yhteydessä tuli ulkomailta myös selluloosateollisuutta, joiden puunhankinnan järjestäminen on nyt työn alla. Puukauppa on osuuskunnan bisnes, samalla periaatteella voitaisiin lähteä ulkomaillekin. On vielä valmisteltavana onko se oma tytäryhtiö vai mikä, mutta jollain tavalla se hoidetaan."

Metsäliiton puun tuonti on lähtenyt koko ajan niistä lajeista, mitä ei ole kotimaasta saatu tarpeeksi. Valtaosaltaan tuonti on ollut koivukuitua ja haapakuitua, viime vuosina on pieniä määriä tuotu myös järeämpää puuta.

Kirkniemen haapaprojekti on Arimo Uusitalon mukaan tähän mennessä onnistunut hyvin. Kyseessä oli uusi aluevaltaus tuotekehittelyssä, jota muut pyrkivät nyt matkimaan. Haavasta saadaan kevyttä paperia, jonka painatusominaisuudet ovat huippuluokkaa. Joutsenoon tulee uusi haapaa käyttävä CTMP-laitos, jonka raaka-ainetta tullaan käyttämään ainakin Kankaan paperitehtaalla.

Tammikuun alussa yhtymän osaksi tullut erikoispaperia tuottava Zander Saksassa voi olla uusi käyttäjä suomalaiselle selluloosalle, jos täältä vain löytyy sopivaa laatua. Zander on perinteinen huippulaatua tuottava yritys, joka amerikkalaisten haltuun jouduttuaan ei menestynyt odotetusti. Metsä-Serlan tytäryhtiönä sille toivottavasti koettavat taas paremmat ajat.

"Metsäliitto on kansainvälistymisessään lähtenyt siitä, että näin on saatu omille tuotteille markkinoita ja jatkojalostusta. Kun sen jälkeen on lähdetty laajentumaan, investointien perusteena on sijoitetulle rahalle saatava tuotto. Kynnys on todella korkea ennen kuin lähdetään Euroopan ulkopuolelle", Arimo Uusitalo sanoo.

Teksti: Antti Äijö
S-posti: antti.aijo@pellervo.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |