Hirvikannan harvennuksella korkea aika
Hirvituhot olivat viime vuonna maassamme suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Tänä vuonna tuhojen määrä saattaa kohota taas uuteen ennätykseen, sillä viime syksyn jahti ei pudottanut hirvitiheyksiä tavoiteltuun tasoon.
"Kyllä nyt on pakko pudottaa hirvien määrää. Vahingot metsissä ja liikenteessä ovat jo sitä luokkaa", sanoo töikseen metsille aiheutuneita vahinkoja arvioiva metsätalousteknikko Heikki Markkanen Viitasaarelta. Keski-Suomessa todettiin mittavat hirvivahingot viime vuonna, arviomiehen näkemyksen mukaan kuluvan talven tilanne ei ole ainakaan parempi.
Hirvituhoja arvioitiin viime vuonna Suomessa yli 7000 hehtaarin alueella. Todellinen määrä on huomattavasti suurempi, sillä korkeiden arviointikustannusten vuoksi pieniä vahinkoalueita ei yleensä ilmoiteta. Eniten vahinkoarviointeja tehtiin Lapissa, pelkästään Rovaniemen maalaiskunnassa tuhoja oli enemmän kuin useiden eteläisten metsälautakuntien alueella.
Hirvikannan säätely ei tällä hetkellä suju edes viranomaisten toivomaan tahtiin, vielä tyytymättömämpiä tilanteeseen ovat vahinkoja kärsineet metsänomistajat. Viime syksyn jahdeissa kaatui noin 49000 hirveä, mikä jäi jonkun verran jälkeen riistapäälliköiden asettamasta tavoitteesta.
Hirvilupia verraten itsenäisesti myöntävät riistanhoitopiirit ovat tehneet voimakkaasti työtä eläintiheyksien alentamiseksi, mutta tavoite ei ole käytännössä toteutunut. Ilmeisesti riistanhoitoyhdistyksissä arastellaan esittää lupia todellisten hirvitiheyksien mukaan; vuosittaisia lupamääriä anottaessa saattavat painaa enemmän perinteet ja hehtaarit.
Hirvien metsävahinkojen lisääntyminen on otettu myös maa- ja metsätalousministeriön silmätikuksi, työryhmän on määrä helmikuun loppuun mennessä selvittää vahinkojen todellinen määrä ja niiden merkitys metsätaloudelle. Odotettavissa on myös ehdotuksia, miten ongelmaa voidaan korjata.
Metsänomistaja lähes voimaton
Metsänomistajan keinot ovat vähissä, kun hirvilauma asettuu talveksi nuoreen metsään
Suurin osa hirvituhoista sattuu keski- ja kevättalvella runsaimpien lumien aikana, mutta koivun taimikot ovat vaarassa myös kesällä. Useimmiten hirvi aiheuttaa metsään kasvu- ja laatutappioita, mutta ajoittain tuhot ovat niin laajoja, että metsä joudutaan uudistamaan uudelleen. Kustannukset ylittävät tällöin selvästi normaalin metsänviljelyn kulut.
Heikki Markkasen mukaan alle tuhannen markan jääviä hirvivahinkoja ei yleensä ilmoiteta eikä korvata. Hehtaarin ala on muodostunut rajaksi, jossa metsänomistaja miettii kannattaako tuhoja ilmoittaa vai ei.
Jos kasvu- ja laatutappioiden määräksi arvioidaan 2500-3000 markkaa hehtaarilta, kyseessä ovat jo hyvin mittavat vahingot. Käytännössä Keski-Suomessa ovat korvausmäärät olleet yli 3000 markan luokkaa arvioitua vahinkoa kohti.
Hirvikannan säätely on tärkein keino vahinkojen ennalta ehkäisyyn. Metsänomistajallakin on jonkinlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta hirvivahinkojen mahdollisuus on otettava huomioon jo metsää uudistettaessa. Suorittamalla viljelytyöt mahdollisimman nopeasti päätehakkuun jälkeen ja suosimalla kuusta siellä missä se on mahdollista, voidaan hirvien ravintomäärää vähentää.
Mäntyvaltaisilla alueilla tulevat metsän uudistamismenetelmistä kysymykseen lähinnä kylvö ja luontainen uudistaminen. Kun luonnollisia taimia on runsaasti, jää niistä enemmän kasvatettavaksi kelvollisia puita. Koivua ei hirvitiheillä alueilla kannata viljellä lainkaan.
Hirvien suosimilla seuduilla kannattaa myös taimikonhoitoa viivästyttää. Metsässä on hyvä antaa sijaa myös luonnon lehtivesakolle, joka on hirville mieluisampaa ravintoa.
Antti Äijö
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |