Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

helmikuu.gif (2919 bytes)

Keskon uutuuslajikkeet

K-koetila Hauholla on kehittänyt ja tutkinut pohjoisiin oloihin soveltuvia lajikkeita jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Toiminta perustuu tiiviiseen yhteistyöhön erityisesti ruotsalaisen (Svalöf Weibull) ja norjalaisen (Norsk Kornforedling) kasvinjalostuksen kanssa, joiden lajikemateriaaliin Keskolla on yksinoikeus. Esittelemme uusimmat oloihimme sopivat lajikkeet.

Yhteistyön pohjalta K-koetilan kautta on mahdollista seuloa oloihimme sopivat lajikkeet lähes koko pohjoismaisesta kasvinjalostusaineistosta. K-koetila harjoittaa yhteistyötä myös eräiden saksalaisten ja hollantilaisten kasvinjalostuslaitosten kanssa.

Maamme pohjoisimpiin osiin soveltuvia lajikkeita jalostetaan Norsk Kornforedlingin lisäksi Svalöf Weibullin pohjoisilla koeasemilla Lännesissä (Vaasan korkeudella) ja Röbäcksdalenissa (Kokkolan korkeudella). Svalöf Weibullin ja BASFin biotekniikan alan yhteisyritys voi tulevaisuudessa tarjota suomalaisille viljelijöille myös aivan uudentyyppisiä kasvilajikkeita.

K-koetilan harjoittaman kasvinjalostusyhteistyön tuloksena suomalaiset viljelijät ovat saaneet viljeltäväkseen joukon lajikkeita, joista useat ovat edenneet valtalajikkeiksi myös Suomessa. Tällaisia lajikkeita ovat mm. Kustaa ja Kymppi mallasohrat. Myös Keskon Salo-kaura sekä Satu- ja Tjalve -kevätvehnät ovat Svalöf Weibullin kasvinjalostuksen tuloksia. Muista peltokasvilajeista muun muassa ruokaperunalajikkeet Matilda, Sabina ja Rosamunda ja nurmikasvilajikkeet Grindstad, Kasper ja Bjursele ovat tulleet K-koetilan kautta viljelyyn.

Seuraavassa esitellään Keskon uutuuslajikkeet Tofta, Mentor ja Video ohrat, Vinjett kevätvehnä, Belinda kaura, Tarso syysvehnä, kevätöljykasvit Harmoni ja Sponsor, varhaisperuna Columbo ja puna-apila Betty.

Tofta
Tofta on kaksitahoinen erittäin satoisa, lujakortinen, kasvitauteja hyvin kestävä ja melko myöhäinen ohralajike. Tofta polveutuu risteytyksestä: Formula/Ingrid MMDM/Roland/2/. Sen on kehittänyt Svalöf Weibull. K-koetilan kokeissa se on ollut vuodesta 1996. Virallisissa kokeissa Mentor oli vuosina 1997-99. Teollisuusmittakaavan mallastuskokeita on tehty. Toftan mallastusominaisuudet ovat melko hyvät. Toftaa ei ole hyväksytty mallasohraksi. Tofta on hyväksytty tärkkelysohraksi. Tofta on suojattu Suomessa.

Tofta on satoisuudeltaan erittäin hyvä lajike. Tofta on parhaimmillaan savimailla. Mikään lajike ei ole savimailla ollut Toftaa satoisampi. Karkeilla kivennäismailla kilpailevista lajikkeista vain Scarlett on ollut hiukan satoisampi. Tofta muodostaa keväällä vahvan juuriston, mikä edistää sen selviämistä kuivissakin oloissa. Tofta on ollut ehdottomasti satoisin kaksitahoinen lajike vyöhykkeillä 1 ja 3. Vyöhykkeellä 2 on pari lajiketta suunnilleen samalla tasolla. Happamia maita tulee Toftan viljelyssä välttää.

Toftan jyvä on kooltaan keskimääräinen. Virallisissa kokeissa tuhannen jyvän paino on ollut 45,3 g. Suurempi jyvä on ollut vain Inarilla (4,2 g), Kinnanilla (1,3 g), Saanalla

(2,3 g), Scarlettilla (0,8 g) ja Videolla (4,7g). Muiden jyvä on ollut joko samankokoinen tai pienempi.

Toftan jyvä on tasakokoinen. Lajittelu on näin ollen vaihtelevissakin oloissa hyvä (2,5 mm seulan päälle jäävä osa). K-koetilan vertailevissa kokeissa Toftan lajittelu on ollut keskimäärin 85,1 %. Vaihtelu on lajikkeittain ollut koejakson mukaan välillä 82,1 - 85,4 %.

Toftan hehtolitrapaino on hyvä. Vain Kustaalla, Mentorilla, Scarlettilla ja Videolla on kokeissa ollut hieman korkeampi.

Toftan valkuaispitoisuus on matalahko. Millään lajikkeella ei virallisissa kokeissa ole ollut matalampaa valkuaispitoisuutta. Erot kilpaileviin lajikkeisiin ovat viime vuosina olleet kuitenkin pieniä.

Toftan tärkkelyspitoisuus näyttää olevan kaksitahoisten joukossa keskimääräinen. Tehdyissä määrityksissä Toftan beta-glukaanipitoisuus on selvästi matalampi kuin muiden lajikkeiden lukuunottamatta Prismaa. Mentorin pitoisuus on ollut samalla tasolla kuin Toftan.

Toftan korsi on lyhyehkö. Pituus on ollut virallisissa kokeissa keskimäärin 59 cm. Mikään lajike ei ole ollut Toftaa lyhyempi. Mentor on ollut suunnilleen saman mittainen. K-koetilan kokeissa Toftan pituus on ollut vertailulajikkeen ja koejakson mukaan välillä 63 - 76 cm.

Toftan korsi on luja. Mikään lajike ei ole ollut kokeissa merkittävästi lujakortisempi.

Tofta on melko myöhäinen lajike. Kasvuajan ero Kymppiin ja Scarlettiin on päivä pari. Mentor puolestaan on käytännössä päivän verran myöhäisempi.

Toftan taudinkestävyys yleisimpiä kasvitauteja vastaan on toistaiseksi hyvä. Toftan kukinta on kohtalaisen avoin, mikä saattaa johtaa vähäiseen lentonoen esiintymiseen lentonoen tarttumiselle otollisissa oloissa.

Tofta soveltuu viljelyyn vyöhykkeille 1 ja 2 sekä vyöhykkeen 3 eteläosiin. Siementä on saatavissa.

Mentor
Kaksitahoinen, laadukas mallastyypin ohra

Mentor on mallaslaadultaan hyvä, satoisa, hyvin poutaa kestävä ja melko myöhäinen ohralajike. Mentor polveutuu risteytyksestä: Kara M:ET 181-75/Ariel/3/. Sen on kehittänyt Svalöf Weibull. K-koetilan kokeissa se on ollut vuodesta 1995. Virallisissa kokeissa Mentor oli vuosina 1996-98 ja sen jälkeen neuvonnallisessa kokeessa. Teollisuusmittakaavan mallastuskokeet ovat käynnissä. Mentoria ei toistaiseksi ole hyväksytty mallasohraksi. Mentor on EU-suojattu lajike.

Mentor on satoisuudeltaan varsin hyvä lajike. Satoisuus suhteessa muihin lajikkeisiin korostuu karkeilla kivennäismailla ja erityisesti poutivissa oloissa. Karkeilla kivennäismailla kilpailevista lajikkeista vain Scarlett on ollut hiukan satoisampi. Mentorin satoisuus suhteessa muihin lajikkeisiin on vahvistunut siirryttäessä vyöhykkeeltä 1 pohjoiseen. Happamia maita tulee Mentorin viljelyssä välttää.

Mentorin jyvä on kooltaan keskimääräinen. Virallisissa kokeissa tuhannen jyvän paino on ollut 45,8 g. Suurempi jyvä on ollut vain Inarilla (5,0 g), Saanalla (2,6 g), Scarlettilla (0,8 g), Toftalla (0,3 g) ja Videolla (5,4 g). Muiden jyvä on ollut joko samankokoinen tai pienempi.

Mentorin jyvä on tasakokoinen ja muodoltaan pyöreä. Lajittelu on näin ollen vaihtelevissakin oloissa hyvä (2,5 mm seulan päälle jäävä osa). K-koetilan vertailevissa kokeissa Mentorin lajittelu on ollut keskimäärin 90,0 %. Vaihtelu on lajikkeittain ollut koejakson mukaan välillä 86,6 - 95,9 %. Vain Scarlett on ollut hiukan parempi. Kaikki muut vertailun lajikkeet ovat olleet selvästi huonompia.

Mentorin hehtolitrapaino on hyvä. Vain Scarlettilla ja Videolla on kokeissa ollut hieman korkeampi hehtolitrapaino.

Mentorin valkuaispitoisuus on keskimääräinen tai matalahko. Erot kilpaileviin lajikkeisiin ovat viime vuosina olleet pieniä.

Mentorin tärkkelyspitoisuus näyttää olevan hiukan kaksitahoisten keskimäärää matalampi. Tehdyissä määrityksissä Mentorin beta-glukaanipitoisuus on selvästi matalampi kuin muiden lajikkeiden lukuunottamatta Prismaa.

Mentorin korsi on lyhyt. Pituus on ollut virallisissa kokeissa keskimäärin 59 cm. Mikään lajike ei ole ollut Mentoria lyhyempi. K-koetilan kokeissa Mentorin pituus on ollut vertailulajikkeen ja koejakson mukaan välillä 64 - 77 cm.

Mentorin korsi on melko luja. Vain Tofta ja Video ovat kokeissa olleet merkittävästi lujakortisempia.

Mentor on melko myöhäinen lajike. Ero Kymppiin ja Scarlettiin on pari päivää. Prisma puolestaan on käytännössä päivän pari myöhäisempi, silloin kun taudit eivät sitä pakkotuleennuta.

Mentorin taudinkestävyys yleisimpiä kasvitauteja vastaan on toistaiseksi melko hyvä.

Mentor soveltuu viljelyyn vyöhykkeille 1 ja 2. Siementä on saatavissa.

Video
Kaksitahoinen satoisa mallastyypin ohra

Video on erittäin satoisa, lujakortinen, kasvitauteja erittäin hyvin kestävä ja myöhäinen ohralajike. Video polveutuu risteytyksestä: Prisma/Magda/Femina. Sen on kehittänyt hollantilainen Landbouwbureau Wiersum. K-koetilan kokeissa se on ollut vuodesta 1994. Virallisissa kokeissa Video oli vuosina 1997-98. Sen jälkeen se on ollut neuvonnallisena lajikkeena. Videon mallastusominaisuudet ovat hyvät. Teollisuusmittakaavan mallastuskokeita ei ole vielä tehty. Videota ei ole toistaiseksi hyväksytty mallasohraksi. Video on suojattu Suomessa.

Video on satoisuudeltaan erittäin hyvä lajike. Videon satoisuudessa ei näytä olevan merkittäviä eroja maalajien välillä. Savimailla se näyttäisi olevan hieman vahvempi, mutta karkeilta kivennäismailta on toistaiseksi vähän tuloksia. Videon satoisuudessa suhteessa muihin lajikkeisiin ei ole ollut eroja vyöhykkeiden 1 ja 2 välillä. Happamia maita tulee Videon viljelyssä välttää.

Videon jyvä on kooltaan suuri. Virallisissa kokeissa tuhannen jyvän paino on ollut 48,6 g. Tällä jyvän koolla se on ollut koejakson aikana suurijyväisin lajike. K-koetilan kokeissa Videon keskimääräinen tuhannen jyvän paino on ollut 48,8 g. Samaan aikaan Prisma on ollut 48,0 g.

Videon jyvä on melko tasakokoinen. Lajittelu on näin ollen vaihtelevissakin oloissa hyvä (2,5 mm seulan päälle jäävä osa). K-koetilan vertailevissa kokeissa Videon lajittelu on ollut keskimäärin 89,6 %. Vaihtelu on lajikkeittain ollut koejakson mukaan välillä 87,1 - 89,7 %. Täysjyväisyyden suhteellinen mataluus johtuu vuosien 1997-98 erityisen pienestä jyvän koosta koetilan ohrakokeissa. Näillä luvuilla Videon täysjyväisyys on kuitenkin ollut selvästi paras. Vain Scarlett on ollut samalla tasolla.

Videon hehtolitrapaino on hyvä. Virallisissa kokeissa se on ollut 67,3 kg. Vain Scarlettilla on ollut hieman korkeampi. K-koetilan kokeissa Videon hehtolitrapaino on ollut vertailun mukaan välillä 68,4 - 72,7 kg.

Videon valkuaispitoisuus on matala. Kaksitahoisista vain Toftalla on ollut hivenen matalampi (0,1 %-yksikköä). Erot kilpaileviin lajikkeisiin ovat viime vuosina olleet kuitenkin pieniä.

Videon tärkkelyspitoisuus näyttää olevan kaksitahoisten joukossa korkea. K-koetilalla tehdyissä määrityksissä Videon beta-glukaanipitoisuus on ollut matala, ei kuitenkaan yhtä matala kuin Prisman.

Videon korsi on lyhyt. Pituus on ollut virallisissa kokeissa keskimäärin 60 cm. Virallisissa kokeissa Saana ja Scarlett ovat olleet hivenen lyhyempiä (-1 cm). Tofta on ollut 3 cm lyhyempi. K-koetilan kokeissa Videon pituus on ollut vertailulajikkeen ja koejakson mukaan välillä 64 - 74 cm.

Videon korsi on luja. Koejakson aikana Toftan korren lujuus on ollut suunnilleen sama ja Saanan hivenen lujempi.

Video on myöhäinen lajike. Kasvuajan ero Mentoriin on suunnilleen yksi päivä. Prisma puolestaan on käytännössä päivän verran myöhäisempi silloin kun taudit torjutaan.

Videon taudinkestävyys yleisimpiä kasvitauteja vastaan on toistaiseksi hyvä.

Video soveltuu viljelyyn vyöhykkeille 1 ja 2. Videon siementuotanto on aloitettu, mutta siementä ei vielä ole vapaasti saatavissa.

Vinjett
Kevätvehnä Vinjett on uusi Svalöf Weibullin jalostama erittäin satoisa, taudinkestävä ja leipävehnälaatuinen lajike. Vinjett on tullut kokeisiin K-koetilalle 1993 ja virallisiin kokeisiin 1996. Vinjett on lajikeluettelossa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Eestissä. Suomessa Vinjettin siementuotanto aloitettiin 1998 ja siitä on saatavissa kaupallista sertifioitua siementä. Vinjettillä on koko EU:n kattava lajikesuojaus.

Satoisin kevätvehnä. Virallisissa kokeissa (1992-1999) Vinjett on tuottanut satoa 7 % enemmän kuin Mahti. Viime kasvukauden kuivissa oloissa Vinjettin satoero Mahtiin nähden kasvoi 14 %:iin.

Riittävän aikainen. Virallisissa kokeissa Vinjettin kasvuaika ei ole poikennut Tjalven tai Mahdin kasvuajasta.

Taudinkestävä. Vinjett on kestävä kelta- ja ruskearuostetta vastaan. Sen härmänkestävyys on myös hyvä. Ruskolaikun suhteen Vinjett ei juuri eroa Tjalvesta tai Mahdista.

Lujakortinen. Vinjettin korsi on 6 cm Tjalvea pidempi ja sen korrenlujuus on lähes Tjalven tasoa.

Hyvä leivontalaatu. Vinjettin leipätilavuus on ollut Mahtiin nähden yli 7 % suurempi. Leipätilavuus kertoo useiden leivontalaatuun vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutuksen. Vinjettin jauhosaalis on myös lajikkeiston parhaita.

Vinjettin jyvä on suuri, hehtolitranpaino keskimääräinen ja sakoluku keskimääräinen. Sakoluvun kesto korjuun myöhästyessä on hyvä. Vinjett sopii viljelyyn kaikille maalajeille eikä se ole arka happamuudelle. Se hyötyy voimaperäisestä viljelystä ja sitä voidaan viljellä 1 vyöhykkeellä ja 2 vyöhykkeen edullisilla kasvupaikoilla.

Belinda
Belinda on Svalöf Weibullin jalostama uusi satoisa valkokuorinen kauralajike. Belinda on tullut K-koetilalle kokeisiin 1992 ja virallisissa kokeissa se on ollut vuodesta 1995. Belinda on otettu Suomen lajikeluetteloon 1998 ja sillä on koko EU:n kattava lajikesuojaus.

Satoisin kauralajike. Belinda on satoisin kauralajike vyöhykkeillä 1-3. Virallisissa kokeissa 1992-1999 satoero Roope -kauraan on ollut keskimäärin 4 %, Suomi -kauraan 7 % ja Katri -kauraan 9 %.

Myöhäinen. Belindan keskimääräinen kasvuaika virallisissa kokeissa on ollut 103 pv. Myöhäisen ryhmän lajikkeista Roope, Suomi ja Katri ovat tuleentuneet 1-4 pv Belindaa aikaisemmin.

Lujakortinen. Belindan korsi on lyhyt, Saloa 5 cm pidempi. Belindan korsi on myös luja. Keskimääräinen lako-% virallisissa kokeissa on ollut 20. Vain Salon ja Katrin korsi on hieman lujempi. Belindan korrella ei ole taipumusta ränsistyä.

Elintarvike- / vientilaatuinen. Belindan ryynikelpoisuus on tutkittu ja lausunnon mukaan Belindasta saatavan ryynin ulkonäkö ja puuron maku ovat hyviä.

Suurijyväinen. Belindan jyvä on lajikkeiston suurin.

Belindan valkuaispitoisuus on satoisuudesta johtuen matala, mikä osittain on kuitenkin korjattavissa typpilannoituksella, ja kuoripitoisuus melko korkea. Belindan kuitupitoisuus sen sijaan on matalampi kuin Roopen ja rasvapitoisuus selvästi keskimääräistä korkeampi. Belindan energia-arvo rehukäytössä on siis erityisen hyvä. Belinda soveltuu viljelyyn kaikille maalajeille 1 ja 2 vyöhykkeille. Erityisen hyvin se on menestynyt karkeilla kivennäismailla ja sen poudankestävyys on tutkitusti hyvä.

Tarso
Tarso on uusi saksalainen satoisa, lyhytkortinen ja laadukas syysvehnä. Sen on jalostanut Svalöf Weibull konserniin kuuluva Saatzucht Hadmersleben GmbH. Tarso on otettu mukaan K-koetilan tutkimuksiin 1997. Virallisiin kokeisiin lajike ilmoitettiin 1998. Lajikkeella on EU-suojaus.

Lujakortisin. Vuoden 1998 virallisissa kokeissa Tarson lako-% oli 10. Auran lako tuolloin oli 78 %, Urhon 61 %, Ramiron 64 %.Virallisissa kokeissa 1999 lakoa oli erittäin vähän. Tarso on myös lajikkeiston lyhyin syysvehnä.

Korkein ja kestävin sakoluku. Tarson sakoluku normaali korjuuaikaan on lajikkeiston korkein. Sakoluku myös pysyy korkeana korjuun viivästyessä.

Korkein valkuaispitoisuus. Tarson valkuaispitoisuus on korkea, virallisissa kokeissa 1999 lajikkeiston korkein.

Erittäin hyvä leivontalaatu. Tarso on Saksassa luokiteltu toiseksi korkeimpaan laatuluokkaan. Myös ruotsalaisissa tutkimuksissa Tarso on ollut hyvin laadukas syysvehnä. Tarson jyvä on pieni, mutta kova ja jauhosaalis ruotsalaisissa tutkimuksissa on ollut erittäin korkea. Kotimaisia tuloksia ei vielä ole.

Satoisa ja aikainen. Tarson sato vuonna 1998 Lounais-Suomen tutkimusasemalla ylitti Auran sadon 12 % ja Urhon sadon 6 %. Kuivissa olosuhteissa 1999 Tarson sato jäi 4 % Auran alapuolelle. Tarson kasvuaika 1998 oli Aura + 4 pv. Vuonna 1999 kasvuajassa näiden välillä ei ollut eroa.

Taudin- ja talvenkestävä. Vuonna 1998 Tarson ruosteen- ja härmänkestävyys oli Auraa selvästi parempi. Ruskolaikun osalta Tarsoa hieman kestävämpiä olivat vain Gunbo ja Tryggve. Lumihometta Tarsossa oli vähemmän kuin muissa luettelon lajikkeista. Tarson talvituho ei 1998 eronnut muista lajikkeista, 1999 Tarson talvituho oli Auraa hieman pienempi.

Viime kesän kuivissa oloissa saatiin viitteitä Tarson poudanarkuudesta, mikä on hyvä ottaa huomioon lohkovalinnassa. Tarson lyhyt korsi voi myös edesauttaa kasvitautien leviämistä kasvustossa, joten kasvitautien esiintymistä on tarkkailtava.

Tarso soveltuu viljelyyn vyöhykkeelle 1 ja vyöhykkeen 2 edullisille kasvupaikoille.

Harmoni
Uusi kevätrypsi Harmoni nousee satoisuudessa ja viljelyvarmuudessa aivan lajikkeiden kärkikastiin. Lajike on yhteistyökumppanimme Svalöf Weibullin jaloste. Se on ollut virallisissa lajikekokeissa vuosina 1998-99 ja sitä haetaan vuoden 2000 kansalliseen lajikeluetteloon.

Satoisin kevätrypsi. Harmonin siemensato on suurempi kuin Valon (+3 %) ja hieman suurempi kuin Kullan (+1 %).

Korkea öljypitoisuus. Harmoni on Svalöf Weibullin rypsimateriaalille tyypillisellä tavalla osittain keltasiemeninen (noin 40 % keltaisia). Keltasiemenisyyteen liittyy korkea öljypitoisuus, minkä ansiosta Harmonin öljysadon määrä on yli 6 % Valoa suurempi.

Hyvä sadon laatu. Siemenen valkuaispitoisuus on yleensä öljypitoisuudelle käänteisessä suhteessa ja niinpä se on Harmonissakin matalahko. Valkuaissadon määrä ei kuitenkaan jää oleellisesti jälkeen vertailulajikkeista. Öljyn rasvahappokoostumus ei poikkea muista rypsilajikkeista ja siemenen glukosinolaatti-pitoisuus on riittävän matala.

Melko myöhäinen lajike. Harmoni on pari päivää tällä hetkellä viljelyssä olevia rypsilajikkeita myöhäisempi. Kasvuaika (102 vrk) on kuitenkin riittävän lyhyt ja klorofyllipitoisuus riittävän matala viljelyyn aina III-vyöhykettä myöten.

Menestyy savikoilla ja kuivassa. Hieman muita lajikkeita rotevampi kasvutapa ja pari päivää pitempi kasvuaika on ilmeisesti Harmonille eduksi antaen lisää viljelyvarmuutta juuri sen tyyppisissä oloissa, mitkä vallitsevat Etelä- ja Lounais-Suomen savialueilla.

Sponsor
Sponsor on Svalöf Weibullin jalostama hyvin satoisa kevätrapsilajike. Se on ollut Suomessa virallisissa kokeissa vuosina 1998-1999 ja sitä on haettu vuoden 2000 lajikeluetteloon.

Satoisin kevätrapsi. Sponsor on ollut virallisissa kokeissa keskimäärin peräti 11 % satoisampi kuin hybridilajike Hyola 38 ja 18 % satoisampi kuin Kunto.

Lujavartisin. Varsi on satoisuuden ohella Sponsorin vahvuus. Hyvän laonkeston ansiosta sitä voidaan lannoittaa melko voimakkaasti ja lisätä sitä kautta satoisuutta.

Sopii vain eteläisimpään Suomeen. Sponsorin kasvuaika on arvioitu samaksi kuin Kunnolla ja 5 päivää pidemmäksi kuin Hyola 38:n. Klorofyllipitoisuus on rapsien tavoin korkeahko ja poikkeaa selvästi aikaisen Hyola 38:n tasosta, mutta ei kuitenkaan nouse korkeammaksi kuin esimerkiksi Kunnolla. Virallisten kokeiden keskiarvolukemia heikentää ratkaisevasti vuoden 1998 Hämeen koeaseman koe, missä rapsi ei ehtinyt lainkaan tuleentua korjuukuntoon.

Laadukas sato. Sponsorin öljypitoisuus on ollut virallisissa kokeissa keskimäärin samaa tasoa kuin Hyola 38:n ja Kunnon. Valkuaispitoisuus on selvästi Hyolaa korkeampi, mutta jää jonkin verran Kunnon tasoa matalammaksi. Hyvän kokonaissadon ansiosta sekä öljy- että valkuaissato on korkeampi kuin vertailulajikkeilla. Erukahappo ja glukosinolaatit ovat hyvin hallinnassa.

Columbo
Columbo on uusin tulokas varhaisperunalajikkeiden joukossa. Se oli virallisissa lajikekokeissa vuosina 1997-98 ja hyväksyttiin vuoden 1999 kansalliseen lajikeluetteloon. Columbo on yhteistyökumppanimme Svalöf Weibullin kehittämä lajike ja polveutuu risteytyksestä Sv 76127 x Matilda.

Korkea tärkkelyspitoisuus varhaisnostoissa. Se peittoaa siinä suhteessa kaikki muut varhaisperunat. Perunan tuleentuessa ero muihin lajikkeisiin supistuu.

Kilpailukykyinen satoisuus. Columbo pysyy sadonmuodostuksessa mukavasti muiden varhaisperunoiden tahdissa koko kesän ajan. Se tekee runsaahkosti mukuloita, mutta isojen osuus nousee ensimmäisessä varhaisnostossa lähes isomukulaisen Timon tasolle.

Koko pysyy kurissa. Columbon mukulakoko pysyy myöhemmin kesällä useimpia muita varhaisperunoita paremmin kurissa ja sato on siten syksyyn asti kauppakelpoista kokoa.

Hyvät mukulan laatuominaisuudet. Korkeasta kuiva-ainepitoisuudesta keittolaadulle koituvan hyödyn lisäksi Columbon etuna on mukulan tasainen koko ja muoto ja silmien mataluus. Malto on voimakkaan keltainen. Columbon maku on aika voimakas, mutta ei epämiellyttävä. Onhan toinen vanhemmista hyvänmakuinen Matilda. Lajikkeella on taipumusta keittotummumiseen, mutta kovin suurta käytännön merkitystä sillä ei liene.

Columbolla on taipumusta saada tietyissä olosuhteissa suhteellisen herkästi pieni ruskea laikku mukulan keskelle. Loppukesästä keskusta saattaa revetä ontoksi. Ilmiö torjutaan pitämällä maan kosteus tasaisena mukulanmuodostuksen alkuvaiheessa. Sadetus viimeistään 10 päivää Columbon pintaantulosta takaa mukulanmuodostuksen alkuun sopivat kosteusolot sekä ruskolaikun että rupisuuden torjumiseksi.

Betty
Betty on Svalöf Weibullin Pohjois-Ruotsin osastolla Uumajassa kehitetty tetraploidi puna-apila. Se on jalostettu Bjurselesta, joka puolestaan on hyvin talvenkestävä paikalliskanta samoilta Uumajan seuduilta. Betty on ollut Suomessa virallisissa lajikekokeissa 1996-1999 ja sitä on haettu vuoden 2000 lajikeluetteloon.

Satoisin puna-apila. Betty on selvästi satoisampi kuin muut viljelyssä olevat apilat. Esimerkiksi Bjursele on jäänyt virallisissa kokeissa 14 % Bettyä heikommaksi.

Parhaimmillaan vanhoissa nurmissa ja pohjoisessa. Satoero Bettyn hyväksi muihin lajikkeisiin nähden kasvaa sekä nurmen ikääntyessä että pohjoiseen päin mentäessä. Bjurselenkin sato jää kolmantena niittovuonna keskimäärin yli 30 % Bettyä heikommaksi ja on IV- ja V-vyöhykkeilläkin noin 10 % Bettyä matalampi.

Hyvä talvenkestävyys. Hyvät satotulokset Pohjois-Suomessa ja vanhoissa nurmissa kertovat Bettyn hyvästä talvenkestävyydestä. Sen talvituhot ovatkin jääneet virallisissa lajikekokeissa kaikkein pienimmiksi.

Hyvä sadon laatu ja valkuaissato. Bettyn kuiva-ainepitoisuus on jäänyt virallisten lajikekokeiden niitoissa hieman muita lajikkeita matalammaksi, vaikka se aloittaa kukinnan Bjurselen ohella kaikkein ensiksi. Valkuaispitoisuus on samaa tasoa muiden apiloiden kanssa. Valkuaissadon määrässä se voittaa selvästi kaikki muut lajikkeet.

Bettyn siemensato on tetraploideille lajikkeille tyypillisesti matalahko, mutta muita tetraploideja parempi.

 

*Teksti: Paavo Ahvenniemi, Tapio Lahti, Risto Lampinen
*S-posti:

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |