Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

maaliskuu.gif (2918 bytes)

Ulkoloiset on helppo saneerata
pois sikalasta

Kärpäset, paarmat ja hyttyset pysähtyvät sikojen iholle vain hetkeksi ruokailemaan. Niiden lisäksi on joukko hyönteisiä, jotka jäävät asumaan sian iholle. Näiden katsotaan olevan varsinaisia sian ulkoloisia.

Ylivoimaisesti tavallisin ja tärkein sian ulkoloinen on kapi- eli syyhypunkki. Sikatäi on toinen, mutta huomattavasti kapia harvinaisempi sikojen ulkoloinen.

Kapin kiertokulku

Kapi on harmaa hämähäkkieläin. Kapinaaras on vajaan puolen millimetrin pituinen ja uros puolta pienempi. Kapinaaraan voi juuri ja juuri nähdä paljaalla silmällä tummaa taustaa vasten.

Uros ja naaras parittelevat lähellä ihon pintaa. Hedelmöitetty naaras kaivaa käytäviä ihon pintaosaan ja munii näihin käytäviin pari munaa päivässä. Se elää noin kuukauden ajan ja tuottaa sinä aikana viitisenkymmentä munaa.

Kapin elinkierto munasta hedelmöitetyksi naaraaksi kestää lyhimmillään kymmenen, pisimmillään kaksikymmentäviisi vuorokautta. Munista kuoriutuu 3-5 päivässä kuusijalkainen toukka. Toukat eivät nouse ihon pinnalle vaan pysyvät ihon sisällä olevissa käytävissä. Muutaman päivän kuluttua ne luovat nahkansa ja muuttuvat kahdeksanjalkaisiksi nymfeiksi. Nymfit nousevat lähelle ihon pintaa ja luovat nahkansa. Näin niistä tulee aikuisia kahdeksanjalkaisia kapipunkkeja.

Kapia on onnistuttu pitämään hengissä isäntäeläimen ulkopuolella kolmen viikon ajan. Normaalissa sikalassa kapi ei kuitenkaan elä ympäristössä kuin muutaman päivän.

Normaalitapauksissa pelkät oireet kuitenkin riittävät diagnoosiin. Tarvittaessa lajitunnistusta kapin voi helpoimmin löytää raaputtamalla teroitetulla kahvilusikalla sian korvan sisäpintaa vereslihalle saakka. Raaputettua ihomassaa tutkitaan mikroskoopilla. Karstoittuneesta korvasta kapin yleensä löytää, mutta akuutissa vaiheessa kapin löytäminen raapenäytteestä on onnen kauppaa. Ruotsin eläinlääketieteellisessä laitoksessa kapin vasta-aineita voidaan tutkia verestä tai ternimaidosta.

Kapi kutittaa ja hidastaa kasvua

Kapin aiheuttamia iho-oireita on kahdenlaisia. Akuutti muoto on voimakkaasti kutiseva, punaisina näppylöinä ulospäin näkyvä ihosairaus. Yliherkkyysreaktiosta johtuvat näppylät tulevat näkyviin noin kolmen viikon kuluttua tartunnasta. Voimakas kutina kestää yleensä noin kuukauden.

Krooninen kapitartunta ilmenee paksuna, karstamaisena ihona. Karstaa on yleensä korvissa, päässä, kivespusseissa, lavoissa ja kintereissä. Pahimmissa tapauksissa koko sika on karstan peitossa. Karstoittuneeseen ihoon tulee herkästi haavoja ja tulehduksia.

Kapioireet ovat sialle varsin kiusallisia ja näkyvät vähentyneenä syöntinä ja kasvun hidastumisena.

Sian kapi voi aiheuttaa oireita myös ihmiselle. Oireet näkyvät punaisina, kutisevina näppylöinä. Tartunta paranee ilman hoitoa.

Sikatäi näkyy sian iholla

Sikatäi on kapia hieman suurempi, hieman yli puolen millimetrin kokoinen hyönteinen. Se on väriltään tumma, harmaanruskea. Sen voi nähdä paljaalla silmällä sian vaaleaa ihoa vasten. Täin pään muoto on kapea ja se imee verta. Ravun sakseja muistuttavilla raajoillaan täi saa hyvän otteen sian karvoista.

Täi pysyy koko elinkiertonsa ajan ihon pinnalla. Naaras munii vaaleat munat sian karvoihin. Munista eli saivareista kehittyy nymfejä, joista tulee sitten aikuisia täitä. Elinkierto saivareesta aikuiseksi täiksi kestää kolmesta neljään viikkoa. Täi kuolee nopeasti sian ulkopuolella.

Täi kutittaa ja aiheuttaa anemiaa

Täin aiheuttama kutina on voimakasta. Siat hankaavat itseään niin, että iho menee rikki. Vaurioitunut iho tulehtuu helposti.

Täi imee verta. Jos täitä on paljon, sialle voi tulla anemia.

Isäntäeläimen sairastuessa täit muuttavat nopeasti toiseen eläimeen. Tämän ominaisuutensa vuoksi täit levittävät helposti erilaisia sairauksia sikalan sisällä.

Sian täi ei tartu ihmiseen eikä ihmisen täi sikoihin.

Miten ulkoloiset hävitetään?

Kapin hävittäminen sikalasta eli kapisaneeraus on nykyisillä lääkkeillä kohtuullisen helppoa. Kapilääkkeenä käytetty ivermektiini tehoaa aikuisiin kapeihin, mutta ei kapin muniin. Sen vuoksi lääkitys tehdään kahteen kertaan. Toinen lääkityskerta tuhoaa ensimmäisestä lääkityksestä selviytyneet kapit.

Ensimmäisestä lääkityksestä hengissä selvinneet kapin munat kehittyvät lääkitysten välillä aikuisiksi, mutta ne eivät ehdi parittelemaan ja munimaan uusia munia. Lääkitysten välin tulee olla kymmenestä päivästä kolmeen viikkoon. Yleensä saneerausohjeissa suositellaan kahden viikon väliä. Lääkettä annetaan pistoksena kaikille sioille.

Lääke voidaan antaa myös rehun mukana jauhemuodossa. Viikon lääkerehukuuri vastaa yhtä pistosta. Lääkerehua syötetään viikon ajan, pidetään viikon tauko ja aloitetaan toinen viikon mittainen lääkekuuri.

Kapisaneerausten suurimmat ongelmat aiheutuvat ivermektiinin pitkästä varoajasta (28 vuorokautta). Varoajan vuoksi ei voida lääkitä saneerausta seuraavan puolentoista kuukauden aikana teuraaksi lähteviä lihasikoja. Nämä siat tulee ryhmitellä muista sioista erilleen, parhaassa tapauksessa erilliseen rakennukseen. Käytännössä riittää, jos ne saadaan erilliseen huoneeseen tai ne voidaan jättää jopa samaan huoneeseen, kunhan lääkittävien ja lääkitsemättömien sikojen väliin jätetään yksi tyhjä karsina. Lisäksi täytyy huolehtia siitä, ettei kapitartuntaa siirretä välineiden mukana hoitamattomien puolelta hoidettujen puolelle. Kapipunkki ei yksinään pysty liikkumaan metriä pitemmälle, joten se ei jaksa hypätä tyhjän karsinan yli.

Lähes kaikki kapisaneeraukset ovat onnistuneet. Suurin syy epäonnistumisiin on ollut uustartunta ostettujen sikojen välityksellä. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että kaikki ostettavat eläimet lääkitään ivermektiinillä kahteen kertaan kahden viikon välein ennen kuin ne siirretään yhteen muiden sikojen kanssa. Tämä varotoimenpide kannattaa tehdä siitä huolimatta, että sikojen myyjä vakuuttaa niiden olevan kapivapaita.

Tästä suojautumiskäytännöstä on perusteltua poiketa vain, jos kyseessä on jatkuvasti hybridejä ostava sikala, joka ostaa siat aina samalta hybridituottajalta, eikä sikojen kuljetusautossa ole seassa muiden sikaloiden sikoja.

Sikatäin hävittäminen tapahtuu samalla tavalla kuin kapisaneeraus.

*Teksti: Veikko Tuovinen
*S-posti: veikko.tuovinen@lihakunta.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |