Kansliapäällikön huolen aihe:
Nuoret maidontuottajat polttavat itsensä loppuun

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen on huolestunut aivan eri asiasta kuin luulisi. Häntä ei niinkään askarruta EU:n itälaajeneminen ja sen vaikutukset Suomen maatalouteen kuin nuorten maidontuottajien uupuminen ja loppuun palaminen. EU on laajenemassa itään. Mitä vaikutuksia sillä on Suomeen? Erityisesti suuren Puolan maataloutta pelätään.

Kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen Kuva Tapani Lepistö

"Kaikki analyysit, tutkimukset ja selvitykset, mitä on tehty, toistavat samaa: Ei pidä pelätä, että puolalaiset elintarvikkeet syöksyisivät Suomen markkinoille. Minä uskon näihin tutkimuksiin."

Vaittinen muistuttaa, että Baltian maat ovat lähellä ja niiden mahdollisuus paranee tuoda Suomeen tuoreita vihanneksia, perunaa, mansikoita ja muita marjoja.

"Mitä tulee peruselintarvikkeisiin, kuten lihaan, kananmuniin ja maitoon, en usko että sieltä tulee suoraa uhkaa meidän markkinoillemme.

Välituotepanoksia saatetaan tuoda, esimerkiksi valkuaista juuston raaka-aineeksi. Jos teollisuudella on helpompi sieltä ottaa jotain raaka-ainetta omaan jalosteeseensa, niin kyllä kaikkia mahdollisuuksia hyväksikäytetään."

Vaittinen arvelee, että hyvin pitkään esteenä ovat hygieniatasot, jotka eivät ainakaan siirtymäaikana täytä meidän vaatimuksiamme.

"Uskoisin, että laajenemisen vaikutus markkinoillemme ei ole kovin kummoinen, koska jo nyt suomalaisen maatalouden vahvuus on nimenomaan tuoretuotteiden puolella ja omassa teollisuudessa ja omissa tuotemerkeissä."

EU:n maatalouspolitiikka tulee muuttumaan

Entä sitten EU:n maatalouspolitiikan kehittyminen?

"Virallisesti komissaari Fishlerkin sanoo, että maatalouspolitiikkaa ja laajenemista ei kytketä toisiinsa, mutta eihän niitä voi olla kytkemättä. Jos viljelijöiden määrä lisääntyy 50 prosenttia ja pellon 25 prosenttia niin kytkeytyväthän ne ilman muuta. Sen voi aavistella jo siitä tarjouksesta jonka komissio esitti tuleville jäsenmaille. Se lähti siitä, että kiintiöt lasketaan niin kuin muillekin 1995-2000 väliseltä ajalta. Tuissa lähdetään liikkeelle 25 prosentista vanhojen jäsenmaiden tuista ja niitä korotetaan viiden prosenttiyksikön kynnyksin kunnes kymmenen vuoden päästä tuet ovat samat.

Komissio jätti toisen puolen kertomatta, jota ei tietysti voi kertoakaan, koska ei ole mitään päätöksiä. Sillä matematiikalla meillä ei ole rahaa nykyiseen tukitasoon. Saatetaan siis joutua tekemään ratkaisuja, jotka vaikuttavat vanhojenkin jäsenmaiden tukitasoon taikka vähintäänkin tukien maksajaan. Ei ole mitenkään poissuljettua, että osa CAP-tuista yritetään siirtää kansallisesti rahoitettaviksi. Jo nyt muiden muassa Ranska ja Saksa vaativat ja komissaarikin painottaa niin kutsuttua modulaatiota, joka tarkoittaisi, että suurten tilojen CAP-tukia leikattaisiin kaikissa maissa ja saavutetuilla säästöillä rahoitettaisiin ympäristö- ja maaseututukia. Tämä tarkoittaa taas sitä, että kansallisesti pitäisi maksaa tuen toinen puoli."

Erikoisaseman säilyttäminen Suomen suuri haaste

Yhteenvetona Vaittinen arvioi, että kymmenen vuoden horisontilla yhteisön maatalouspolitiikkaa joudutaan muuttamaan aika tavalla. Hän on huolestunut Suomen asemasta:

"Todellinen uhka Suomelle on se, että jos suuria muutoksia tulee, millä me säilytämme oman erikoisasemamme. Nythän me jo hyödynnämme maksimaalisella tavalla kaikkea sitä politiikkaa, mitä on Unionissa ja sen päälle meillä vielä on aika ainutlaatuinen kansallinen tukijärjestelmä.

Syksyllä ministeri Hemilän johtamassa Strategia 2010-työryhmässä tätä asiaa pohdittiin ja päädyttiin siihen, että meidän täytyy oma erikoisasemamme turvata myös eteen tulevissa olosuhteissa. Se on se meidän suuri haasteemme, johon meidän on vastattava."

Suomessa on erittäin korkea elintarviketurvallisuus. Sen korostaminen ei Vaittisen mukaan ole pelkästään omahyväisyyttä vaan kaikki sairaustilastot, sekä eläinsairaustilastot että valvontatilastot samoin kansalaisten infektiosairaustilastot osoittavat, että mehän olemme erittäin turvallinen maa, Ruotsin kanssa Euroopan turvallisimpia maita.

Miten tämä hyvä tilanne turvataan jatkossa?

"En ole yhtään huolissani siitä, ettemmekö voisi tätä asemaa säilyttää. Ei ole olemassa sellaisia muutospaineita joilla heikennettäisiin tilannetta. Päinvastoin, muutospaineet EU:ssa ovat siihen suuntaan, että muuallakin tiukennettaisiin turvallisuutta.

Meillä tähän liittyy koko ketju aina siitä lähtien, ettei meillä käytetä kadmiumia lannoitteissa koko elintarvikeketjun läpi. Parasta aikaa meillä on aika iso hanke käynnissä, jonka tarkoituksena on tehdä maailman paras elintarvikkeiden alkuperän tunnistava järjestelmä, jossa olisi mukana koko ketju. Uskon, että sellainen saadaan aikaan. Pitäähän 'Nokialandissa' sellainen olla."

Henkiin jääminen ratkaistaan kotimarkkinoilla

"Maatalouspuolen on osattava käyttää etusijansa kotimarkkinoilla. Aina puhutaan, että meidän turvalliset tuotteemme ovat vientikelpoisia minne vain. Näin tietysti onkin, mutta kyllä kilpailu siitä, kuka jää henkiin, käydään kotimarkkinoilla.

Toisin sanoen, jääkö suomalainen talonpoika henkiin vai annetaanko markkinoita muille. Se ratkaisu tapahtuu täällä ja hieman laajemmin ajatellen Suomen ja Ruotsin muodostamalla markkina-alueella."

EU:n elintarvikeviraston sijoituspaikasta kilpailu on saanut paljon julkisuutta. Mihin se mahtaa loppujen lopuksi tulla?

"En näe muita vaihtoehtoja kuin Suomen. Italian käytös osoittaa, että eri mailla on eri tapa hoitaa asioita, ei siitä sen enempää. Kaiken kaikkiaan tämä on tyypillinen EU:n projekti. Yleensä kaikki vähänkin merkittävämmät poliittiset kysymykset vaativat kolme huippukokousta. Kolmas tässä asiassa tulee Espanjan kaudella. Sieltä on kuulunut sellaisia viestejä, että asia saattaisi siirtyä Tanskan kaudelle. Kun toiminta on päässyt alkuun Brysselissä ja päätös viivästyy, sitä vaikeampi virastoa on sieltä siirtää minnekään."

Osuustoiminta on kuolematon

Kansliapäällikkö Jarmo Vaittisella on monen vuoden osuustoiminnallinen tausta Pellervo-Seuran Markkinatutkimuslaitoksen ajoilta. Miltä osuustoiminta näyttää Hallituskadulta katsoen?

"Osuustoiminta on taloudellisen yhteistoiminnan muotona aivan ylivertainen moneenkin tilanteeseen. Aiemmin varsinkin jotkut yritysjohtajat näkivät tarpeelliseksi muuttaa osuustoimintaa osakeyhtiömuotoiseksi siitä syystä, että saataisiin riskipääomaa. Myöhemmin olemme nähneet hyvin selkeästi esimerkkien valossa, että riskipääoma sisältää riskin paitsi sijoittajalle myös yritystoiminnalle.

Oikeassa paikassa käytettynä osuustoiminta on aivan lyömätön. Jos omistajat ovat sitä mieltä, että heille joku toiminta on hyvin tärkeää, niin silloin osuustoiminta on erittäin hyvä vaihtoehto. Siis jos toiminnan jatkuminen on tärkeää, oli se sitten meijeri tai yhteinen lastentarha tai mitä tahansa siltä väliltä, eikä se, että sijoitetulle eurolle pitää saada kuuden prosentin korko.

Osuustoiminta on hyvä, kuolematon yritysmuoto, joka voi hyvin muun muassa USA:ssa. Tämä todistaa sen, että kyllä osuustoiminta markkinataloudessakin puolustaa paikkaansa."

Ydinvoimaa ja uusiutuvia energialähteitä

Miten Suomen tulisi järjestää energiahuoltonsa, että myös maaseudun ja maatalouden edut tulisivat parhaiten otetuksi huomioon?

"Erinomaisen hyvä yhdistelmä syntyy ydinvoimasta ja uusiutuvista energialähteistä. Saahan siihen yhdistää vähän maakaasuakin, jos niin halutaan. Sähkön tuonti ei ole hyvä varmistus, sen me näemme sähkön tuotantokapasiteetin selkeästä riittämättömyydestä läntisessä ja pohjoisessa Euroopassa.

Mainitsemani yhdistelmä takaa parhaiten kotimaisen uusiutuvan energian markkinat."

Entä hakkuutähteiden korjuu energiaksi ja köyhdyttääkö se metsää?

"Metsän köyhtymisestä on tehty tutkimuksia ja tulokset ovat olleet jossain määrin ristiriitaisia. Tietyssä määrin hakkuutähteitä kannattaa kerätä ja hyödyntää. Olisi kohtuullista, että niillä olisi sellainen markkinahinta, että metsän omistajakin saisi jotakin. Sellaisiin markkinoihin en usko, että poiskorjaaja saa tavaran ilmaiseksi siitä syystä, että sillä on kiistämättä lannoitusvaikutusta. Pelkillä tähteillä ei tietenkään energiahuoltoa hoideta. Aktiivista puunhankintaa pitää olla harvennuksissa ja vastaavissa."

Kuitukasveilla tulevaisuutta

Pellolla voi tuottaa muutakin kuin syötäviä kasveja. Onko valtiolla tarkoituksena edistää tämäntapaista toimintaa?

" Non-food-tuotantoon oli erityisen suuri kiinnostus silloin, kun Suomi ei vielä ollut Unionin jäsen. Yritettiin ratkaista vienti-ylijäämän hallintaa. Se olisi ollut niissä oloissa hyvinkin mielenkiintoinen vaihtoehto. Olisi voitu vähentää vientituen tarvetta ja sama tuki olisi voitu antaa pellolla kasvatetulle energia- ja kuitukasveille.

Nykyisissä oloissa tällaista tavoitetta tuotannon hillitsemiseksi ei ole kun olemme Unionin sisällä. Sen sijaan pellolla kasvatettavat kuitukasvit varmaan antavat hyviä vaihtoehtoja kuten pellava luonnonmukaisena materiaalina eristeeksi ja autojen sisustukseen jne. Samoin jossain tapauksessa helpi varmaan antaa hyvää kuitua paperille. Jos puhutaan siitä, että pellolla pitäisi tuottaa energiaa, niin Suomi tarjoaa paljon parempia mahdollisuuksia turpeessa ja puussa."

Luomulisä on saatava markkinoilta

Luomu on kovasti myötätuulessa kaikkialla Euroopassa. Pysyykö Suomi kuvioissa mukana?

"On kovasti ponnisteltava yhteisesti, että luomun markkinat alkaisivat vetää. Viljelijöiden tulisi nimenomaan markkinoilta saada oikeudenmukainen luomulisä. Luomutuotannolla on hyvät kasvunäkymät, mutta jos sellainen jollain on tavoitteena, että valtion pitäisi maksaa tuo luomulisä markkinoiden asemasta, niin se tie ei johda kovin pitkälle."

Vaittinen mainitsee esimerkin oman perheensä kulutuskäyttäytymisestä:

"Meidänkin perhe käyttää Reilun kaupan banaaneita ja maksan mielelläni kaksinkertaisen hinnan siitä, että banaanintuottaja saa kohtuullisen korvauksen ja lapsensa kouluun. Ihan samalla tavalla on perusteltua, että suomalainen viljelijä saisi luomurukiista viljelykustannuksia vastaavan hinnan. Olen täysin varma, että kuluttaja olisi valmis maksamaan Reilun kaupan ruisleivästä pikkusen enemmän. Se ei kuluttajaa yhtään heilauta, etenkään sitä, joka luomutuotteita haluaa.

Kyllä luomulisä varmasti markkinoiltakin saadaan jos vain halutaan. Valtion tehtävänä on totta kai toimia eräänlaisena takuumiehenä sille, että luomu on luomua. Kyllä sitä tuetaan nyt ja jatkossakin, mutta vastuun pitää jakaantua koko ketjulle. Olen varma, että kuluttaja tulee siihen vastuunjakoon mielellään mukaan, kun hänelle vain annetaan tieto, mistä on kysymys."

Geenimuunneltua vai ei

Voisiko geenimuunnelluista kasveista olla jotain hyötyä Suomen viljelijöille ja miten niihin yleensäkin pitäisi suhtautua?

"Ensi sijassa pitää aina varmistua geenimuunneltujen tuotteiden suhteen siitä, että ei vaaranneta kuluttajan turvallisuutta ja toiseksi, että ei vaaranneta luonnon tasapainoa. Se on aikamoinen riski sekin. Jos näistä kahdesta asiasta voidaan vakuuttua, niin geenimuuntelu voi jossain tapauksessa olla hyvinkin hyödyllinen. Lääketeollisuudessa ollaan pitkällä sen käytössä eikä siitä huolta tarvitse kantaa, koska siellä ollaan niin tarkkoja turvallisuudesta.

Kuitenkin esimerkiksi kasvinviljelypuolella on melko hirveitä riskejä. Kanadasta on tullut aika hälyttäviä tietoja. Rinnakkaisilla pelloilla ollut öljykasveja kasvamassa ja ne on geenimuunneltu sillä tavalla, että ne ovat vastustuskykyisiä tietyille kasvinsuojeluaineille. Lehtitietojen mukaan on tullut sellaisia risteymiä näiden geenimuunneltujen kasvien välillä, että tuloksena on syntynyt ristikukkainen kasvi, joka on resistantti kolmelle erilaiselle herbisidille. Toisin sanoen ihminen on luonut superrikkaruohon jota ei pysty hävittämään kolmella tärkeimmällä kasvinsuojeluaineella.

Tilanne on vähän sama kuin siinä, että penisilliinien väärinkäytöllä olemme luoneet superbakteereita, joita ei saa enää hohtimillakaan tapettua

Tämä riski on aivan mittaamaton. Siinä mielessä varovaisuusperiaate on ykkönen ministeriön kannassa ja kakkosena myönnetään, että jos varovaisuusperiaate toteutuu, voidaan geenimuuntelulla kehittää pohjoisiin oloihin pakkasen kestoa, pitkän päivän hyödyntämistä ja vastaavia asioita ja uskoisin, että näissä asioissa riski on aika pieni."

Tuottajan pitää olla monitaituri

Yksikkökoot ovat voimakkaassa kasvussa Suomen maataloudessa. Mihin tämä kehitys johtaa?

"Meillä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yksi Euroopan nopeimmista rakennemuutoksista, jota on tietoisesti avitettu sillä tavalla, että saataisiin elinkelpoisia tiloja aikaan. Edelleen on investointitukiohjelma ja rahoitustukiohjelma aika merkittävä.

Suomen maatalouden historiassa aina on ollut kyse monimuotoisesta maataloudesta. Meillä on ollut nyt erittäin lyhyt aikajakso , jona esimerkiksi viljanviljely on voinut olla tilan ainoa tulonlähde. Enää näin ei ole. Suomen ja suomalaisten on aina näissä oloissa osattava monta asiaa eli oltava monitaituri. Rakennekehityksen hyvät puolet ovat aivan selvät, mutta nyt on aika katsoa myös siihen, että aiheuttaako se jotain sellaista, jota pitäisi torjua tai johon pitäisi löytää parannuskeinoja."

Kansliapäällikkönä Vaittisella vihdoin on ollut taas sellainen aika että on ehtinyt hiukan kiertää maata eikä vain olla lentojätkänä yhteen suuntaa eli Brysseliin. Hän on näkemästään ja kokemastaan huolestunut:

Nuoret ihmiset palavat loppuun

"Hyvin äkkiä olen huomannut sen, että meidän parhaat nuoret ihmiset, jotka haluavat pysyä maataloudessa, ovat ottaneet suuria riskejä ja lisänneet työmääräänsä ja ovat todella ammatti-ihmisiä, ovat vaikeuksissa. Kaiken hyvän kehityksen rinnalla heidän oma elämänsä vaikuttaa aika uuvuttavalta. Uupumusta aiheuttavat tietysti suuret taloudelliset riskit ja luonnon vaihteluiden armoilla olo. Huolestuttavan paljon on sellaisiakin perheitä, joissa näkee, että myös aviopuolisot uupuvat."

Nyt on Vaittisen mielestä aika miettiä sitä, millä tavalla eri osapuolet: tuottajat ja osuustoiminta ja valtio voivat näiden Suomen parhaiden nuorten elämää helpottaa joiltain osin nimenomaan kestämisen ja jaksamisen puolella.

"Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Vastauksia ei juuri ole, mutta joitakin ajatuksia on tullut, joista voisi olla apua.

Ruotsissa on alkanut tulla yhteisnavetoita. Ne eivät ole niitä vanhanaikaisia yhteisnavetoita, mihin meilläkin on liittynyt joskus suuria epäilyjä.

Esimerkiksi kolme tilaa, joissa nuoret isäntäväet ovat investoineet ja ostaneet neljännen, rakentaneet sinne kunnon kokoisen navettayksikön, siirtäneet omat karjansa ja hankkineet vähän lisää ja hoitavat sitä osuuskunta- tai osakeyhtiömuodossa. Siellä ei ole kenenkään nimikkoeläimiä. Työt voidaan jakaa niin, että on vapaapäiviä ja vapaita viikonloppuja.

Tilat myyvät yritykselle rehunsa tai tuotantonsa. Tilat voivat harjoittaa, jos se on tarkoituksenmukaista, vasikkakasvatusta omissa tiloissaan. Koneita voidaan omistaa yrityksen kautta yhdessä tai vuokrataan tilojen omia koneita. Myös peltotöitä voidaan tehdä yhdessä. Sosiaalinen turvaverkko on täysin toinen ja kollegojen näkeminen antaa toisenlaista elämänlaatua.

En ole aivan varma, että sopiiko tämä malli suomalaiselle luonteelle, eikä ainakaan kaikissa maakunnissa. Kun tuollainen toiminta on kuitenkin lähtenyt liikkeelle, siihen varmasti kannattaisi tutustua. Jos se tarjoaisi jotain ratkaisuja kotieläintuotantoon, joka on meidän perustuotantomme nyt ja tulevaisuudessa, niin tulisi tietysti miettiä, mitä rooleja asiassa olisi valtiolla, tuottajilla ja osuustoiminnalla. Meillä on nyt käynnistynyt jo sianlihantuotannon puolella samanlaista toimintaa, emakkorenkaat. Uskon, että niihinkin liittyy samanlaisia hyötyjä. Odotan vain, että maidontuotantopuolella jotain täytyy tapahtua koska juuri maidontuottajissa olen nähnyt loppuun palaneita perheitä.

Tämä on yksi ajatus, ei mikään kaikenkattava ratkaisu. Nimenomaan jos palataan osuustoimintaan, tässä voisi olla sille uudenlainen haaste jälleen. Tähän sisältyy sosiaalinen ja inhimillinen näkökulma ja osuustoiminnan keinoin voidaan varmasti tällaisia asioita lähestyä."

Lähialueyhteistyöstä hyötyä molemmille

Edellinen kansliapäällikkö Reino Uronen oli tunnettu lähialuetyön aktivisti. Jatkuuko toiminta tulevaisuudessakin?

"Täytyy sanoa, että olin etukäteen hieman epäileväinen, mutta mitä enemmän olen ollut yhteyksissä virkaveljiin Karjalassa ja Pietarin alueella, niin sitä enemmän kyllä arvostaa tätä yhteistyötä.

Lähialueyhteistyön faktisen sisällön merkitys jää paljon pienemmäksi kuin sen itseisarvon merkitys. Toisin sanoen sen, että naapurimaan viranomaiset keskustelevat keskenään, missä asioissa voitaisiin olla toisillemme avuksi. Kyllä Suomellakin on intressejä saada Venäjältä apua siinä toiminnassa, joka koskee mm. puutavaramarkkinoita. Kummallakin osapuolella on mahdollisuus hyötyä hyvästä yhteistyöstä.

Maatalouspuolella meidän osaamisellemme ja meidän maatalouskoneteollisuuden tuotteillemme on pystytty lähialueyhteistyöllä avaamaan kysyntää, joka ei ole aivan mitätön asia sekään. Me olemme joiltain osin pystyneet lähialueiden elintarvikeongelmiin antamaan ratkaisuja tai ainakin malleja, joilla karjalaiset ja venäläiset ovat pystyneet omia ongelmiaan ratkomaan."

Teksti: Martti Seppänen
S-posti: martti.seppanen@pellervo.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |