Sikalan ensiapu:
Vieroitetut porsaat

Äkkikuolemien syitä

Yleisimpiä äkkikuoleman syitä vieroitetuilla porsailla ovat ödeematauti, suolamyrkytys ja kuljetustauti. Yli kaksikymmentäkiloisilla porsailla syynä voi olla myös seleenin ja E-vitamiinin puutteesta johtuva äkillinen sydänkuolema. Kuljetustauti ja suolamyrkytys ovat yleensä lihasikojen tauteja, mutta mahdollisia myös vieroitusosastolla. Nämä taudit on selostettu tarkemmin lihasikojen tautien yhteydessä.

Ödeematauti

Ödeema tarkoittaa vesipöhöä eli nesteen aiheuttamaa turvotusta. Porsailla ödeematauti on tiettyjen kolibakteerikantojen muodostamien myrkkyjen aiheuttama tauti. Tautiin sairastuvat yleensä suurikokoiset porsaat pari viikkoa vieroituksen jälkeen. Bakteereja on kaikkialla sikalassa. Sairastumisen taustalla ovat puutteet olosuhteissa ja muu stressi, likaisuus tai erityisen voimakas bakteerikanta. Ödeematautia esiintyy aaltoilevasti.

Yksittäiset komeat porsaat muuttuvat horjahteleviksi ja silmäluomet turpoavat niihin kerääntyneen nesteen vuoksi. Tauti johtaa nopeasti kuolemaan. Usein mitään edeltäviä oireita ei huomata.

Sairastuneet kuolevat lähes poikkeuksetta. Aivan alkuvaiheessa annettu antibioottikuuri saattaa auttaa. Jos tautia alkaa tilalla esiintyä, kannattaa teettää altistavien tekijöiden selvitys ja taudinaiheuttajan lääkeherkkyyden tutkimus. Rokotus on mahdollista sikalan omasta kannasta valmistetulla rokotteella, mutta sen teho on kyseenalainen.

Hermosto-oireet voivat johtua myös streptokokkien aiheuttamasta aivokalvontulehduksesta, joka on selostettu tarkemmin imevien porsaiden taudeissa.

Vieroitusripuli

Vieroitusripulin syynä on pitkä lista samanaikaisia stressitekijöitä porsaan elämässä. Ripulin aiheuttajia ovat yleensä kolibakteerit. Pikaisella ensiavulla sairastuneet pelastuvat, mutta kasvutappioita ja jälkitauteja voi tulla. Lihasikojen ripulin aiheuttajat ovat mahdollisia myös vieroitetuilla porsailla.

Ripuli aiheuttaa suolen pintakerroksen tuhoutumisesta. Ulosteen mukana poistuva neste on peräisin verestä. Ripuli kuivattaa elimistöä. Jos eläin saadaan juomaan, kuivuminen on lievempää.

Ensiapuna ripuliin tarjotaan puhdasta elektrolyyttiliuosta vapaasti. Ruokintaa rajoitetaan. Maitohappobakteerivalmisteet nopeuttavat toipumista. Hyvät olosuhteet ovat välttämättömiä hoidon onnistumiseksi. Makuupaikan lämpötilaa nostetaan esimerkiksi lämpölampulla ja kuivittamalla. Karsina puhdistetaan hyvin. Vakavissa tapauksissa neuvotellaan eläinlääkärin kanssa mahdollisen antibioottihoidon tarpeellisuudesta.

Emakoiden kolirokotukset eivät auta vieroitusripulin ehkäisyyn. Ripulin esiintyminen on merkki siitä, että vieroituskäytännössä voi olla parantamisen varaa. Aiheeseen pääsee tarkemmin sisälle esimerkiksi Porsaiden vieroitusoppaan avulla. Tämä maa- ja metsätalousministeriön julkaisema ja Eläintautien torjuntayhdistyksen johdolla laadittu opas löytyy myös Internetistä osoitteesta www.mmm.fi/elintarvikkeet_elaimet/julkaisut_tiedotteet/pdf/sikaopas.

Hännänpurenta

Vieroitusosastossa tavallisimpia syitä hännänpurennalle ovat ruokinnan rajoitus, kylmyys, suuri ryhmäkoko ja siihen liittyvä pahnueiden sekoitus. Verille purtu porsas on eristettävä omaan karsinaan ja hoidettava antibioottikuurilla. Hännänpurennan syitä on käsitelty tarkemmin lihasikojen kohdalla.

Teksti: Camilla Munsterhjelm, A-Tuottajat Oy
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |