Maaliskuu 3 / 98
Maatalousrakentamisen kustannusarviot ovat
TÄYTTÄ PETOSTA
Maatalousrakentamisen ohjekustannuksiin perustuvat kustannusarviot
ovat täyttä petosta alusta loppuun. Rakentamisesta ei
tehdä todellisia
kustannusarvioita, koska viljelijät menettäisivät
avustuksia.
Rajun syytteen takana on Jarmo Lehtinen, M-Rakennuskeskus Oy:n
toimitusjohtaja. Hän purki kritiikkiään Valion
järjestämässä Neuvonta -98 -koulutuspäivässä.
"Haluaisin tehdä tarkkoja kustannusarvioita, mutta en
minä voi, koska
viljelijä menettää avustuksia", Lehtinen sanoi.
Lehtinen tietää, mistä hän puhuu. Hänen
johtamansa M-Rakennuskeskus
suunnittelee huomattavan osan suomalaisten viljelijöiden
tuotantorakennuksista. Yhtiön palveluksessa on 15 suunnittelijaa.
Ongelma voi olla myös toisin päin. Rakennuksen kustannusarvio
tehdään
alakanttiin, jotta se "läpäisee" tilalle tehtävän
LIKVI-laskelman.
Viljelijän murheeksi jää, miten hän selviää
velvoitteistaan, kun
rakennus maksaa huomattavasti enemmän kuin kustannusarviossa
on laskettu.
Mitä saa
7 500 markalla?
Lehtinen arvostelee kustannusarvioiden lisäksi myös
itse
rakennussuunnittelun laatua.
"Joka kohteeseen tulee muutoksia rakennusvaiheen aikana.
Miksi?
Siksi, että ei ole suunniteltu. Suunnitelma on tehty vain
rahoituspäätöksen ja rakennusluvan saamiseksi",
Lehtinen ärisee.
Uusien navetoiden suunnitteluun käytetään keskimäärin
rahaa 7 500
markkaa. Sillä rahalla viljelijä saa vain pääpiirustukset.
Yksityiskohtapiirustuksia ei ole, ei liioin sähkö- tai
lvi-suunnitelmia.
"Suomen suunnittelujärjestelmä on heiveröinen.
Jotain on tehtävä,
jotta kentällä esiintyviä virheitä voidaan
välttää."
Lehtisen mukaan kauppaliikkeen edustaja käy uuden navettarakennuksen
rakennuspaikalla keskimäärin yli neljä kertaa.
Suunnittelija ja
meijerin neuvoja käyvät siellä yhteensä alle
kolme kertaa.
Neuvontajärjestön 30 suunnittelijan ja ilmeisesti myös
M-Rakennus
Oy:n suunnittelijoiden alistumista tyhjänpäiväisten
rahoitussuunnitelmien tekijäksi kuvaa ote agronomi Veikko
Tertsusen
kirjoituksesta neuvontajärjestön ja agrologiliiton
Huippari-julkaisussa helmikuussa -98:
"Rakennusten toiminnallinen suunnittelu ja rakennusinvestointien
kokonaishallinta näyttää siirtyvän pikkuhiljaa
kaupalle. Kauppa, jos
kuka tietää omien laitteidensa mitoitukset ja rakennusvaatimukset.
Pihatto- ja sikalasuunnitelmat muuttavat muotoaan kätevästi
tietokoneen suunnitteluohjelmissa. Kauppa ei ota suunnittelustaan
suoraa rahaa. Työpalkka kuuluu suunnittelijamyyjän toki
saada, jos hän
osaa ja tekee hyvää työtä. Suunnittelupalkan
hän ottaa myymiensä
tuotteiden hinnoissa."
Lehtinen kertoo tutkimuksesta, jossa tutkittiin 54
maatilarakennushanketta. JOKAISELLA tutkituista tiloista oli tehty
VÄHINTÄÄN KOLME MERKITTÄVÄÄ MUUTOSTA
suunnittelijan tekemiin
piirustuksiin. Eli aivan kuten Tertsunen kuvaa: "suunnitelmat
muuttavat muotoaan kätevästi tietokoneen suunnitteluohjelmissa."
"Kenenkään ei kannata ottaa kokonaisvastuuta 7
500 markalla", Lehtinen sanoo suoraan.
"Systeemiin on tehtävä
muutoksia, jos halutaan
hyviä suunnitelmia."
Miten Lehtinen sitten haluaisi uudistaa rakennussuunnittelua?
Ensimmäinen asia on työnjaon selkiyttäminen toiminnallisen
suunnittelun ja rakennussuunnittelun välillä. Tilalla
on ennen
rakennuspiirustusten tekoa päätettävä muun
muassa navettatyyppi,
lypsyasema, rehusäiliöt, rehujen käsittely, lannanpoisto,
nuorkarjan
tilojen tarve, hoitokarsinat, ilmanvaihto ja varautuminen tuotannon
laajentamiseen.
Viljelijän pitää perehtyä navetta- ja koneellistamisvaihtoehtoihin
sen verran perusteellisesti, että hän osaa päättää
perusratkaisut
ennen rakennuspiirustusten tekoa. Tässä vaiheessa asiantuntijana
on
tuotantoneuvoja.
Ei rakennussuunnittelijalta pidä odottaa ratkaisua navetan
lypsyasematyypistä. Ratkaisut pitää etsiä
neuvojien lisäksi kaupan
myyjiltä ja tilakäynneillä toisilta tiloilta.
Avustukset kattavat
hyvänkin suunnittelun
Rakennussuunnitelmat tilataan yleensä aina liian myöhään.
Maaseutukeskusten 30 ja M-Rakennuskeskuksen 15 suunnittelijaa
eivät
mitenkään ehdi tehdä kunnollisia suunnitelmia,
kun kaikki kysyvät
niitä joulu-helmikuun aikana. Tänäkin vuonna maatiloille
tarvitaan
sentään noin 4 500 suunnitelmaa.
"Nuori viljelijä saa 50 000 markkaa avustusta miljoonan
markan
hankkeen suunnittelukuluihin", Lehtinen muistuttaa. "Sillä
rahalla hän
saa kaikki työ- ja yksityiskohtapiirustukset, samoin sähkö-
ja
lvi-piirustukset. Työmaalla ei tarvitse enää suunnitella
mitään."
Suunnittelukustannus tulisi takaisin hankintahinnoissa,
sanktioitujen toimitusten pitävyydessä, työnopeudessa
ja ennen muuta
rakennuksen laadussa. Tulos olisi se, mikä päätetään
etukäteen, eikä
se, mikä työmaalla sattuu syntymään.
Jarmo Lehtinen kritisoi maatilarakennusten suunnittelun ja
kustannusarvioiden vinoutumia Valion koulutuspäivillä.
Tekijä: Paavo Tuovinen