Millaisen äkeen suunnittelee
superviljelijä Jussi K. Niemistö?

Laihian maankuulu superviljelijä Jussi K. Niemistö suunnittelee itselleen uutta äestä. Kevät näyttää, millainen äkeestä tulee. Saa nähdä, lyökö Niemistö tehtaiden äessuunnittelijat laudalta.
    Niemistö on samaa mieltä monen muun tasaista muokkauspohjaa yrittäneen viljelijän kanssa siitä, että ihannetulokseen pääsy on nykyisillä muokkausvälineillä vaikeaa.
    Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat aivan liiaksi sattuman varassa, varsinkin lohkoilla, joilla maalaji muuttuu jyrkästi lohkon eri osissa. Luonteelleen uskollisena Niemistö on ottamassa härkää sarvista ja tekeillä on työhön soveltuva äes nelimetrisestä nostolaite Patusta.
    Uudesta äkeestä Niemistö suostuu kertomaan vain sen, että äkeeseen vaihdetaan erilaiset piikit, terälaput ja tehdään muitakin ratkaisuja, jotka kaikki tähtäävät kauttaaltaan käsitellyn, ehdottoman tasaisen ja tasasyvän kylvöalustan aikaan saamiseen.
    Uuden äkeen jäljen viimeistelyssä poiketaan myös nykyisestä. Parannetuilla viimeistelyratkaisuilla tehostetaan murujen lajittelua, jotta päästäisiin lähemmäs ihanteellista tilannetta, jossa karkein murulajite on pinnassa ja hienoin pohjalla.
    Äkeen etulataa kohennetaan Niemistön kokemusten pohjalta. Murskaus- ja tasausominaisuudet tulevat paranemaan ilman vetovastuksen oleellista lisääntymistä. Monen etulanan taipumusta kasata ja kuljettaa suuria määriä maata mukanaan ei tässä versiossa ole.

Kylvökoneessakin
on kehitettävää

Niemistö ei ole tyytyväinen myöskään nykyisiin kylvökoneisiin. Vaikka koneisiin on saatavana startti- ja peruslannoitteen säiliöt ja siemenelle omansa, niin ei kehityksen pidä tähän pysähtyä.
    Niemistön mielestä ihanteellisessa koneessa on oikeastaan yksi ainoa laatikko. Kun tämä laatikko vielä varustetaan kahdella säädettävällä väliseinällä, on toiveet ainakin hetkeksi täytetty.
    Kuvailtu rakenne mahdollistaa säädöt tarpeen mukaisiksi laajoissa rajoissa tarvitsematta tinkiä säiliöiden kokonaiskapasiteetista missään tilanteessa.
    Nykyinen laahavannas ei Niemistön mielestä ole ollenkaan huono. Se tekee kyllä tehtävänsä, jos vain muokkauspohja on tasainen. Hänen rumankeltaisessa Simultassaan on Jukon varpajyrä lannoite- ja siemenvantaiden välissä. Puolet lannoitevantaista on kotoisin Tumen kylvölannoittimesta.
    Koneessa on luonnollisesti välijyrä tiivistämässä vetotraktorin pyörien väliin jäävää kaistaa yhtäläiseksi tiiveydeltään. Yhdistelmästä löytyy vielä kaksi harapiikkiriviä murujen lajittelua varten.

Täsmäviljelyä
korvakuulolla

Niemistöllä on ollut jo pitkään käytössä kaukosäädin, jolla hän on käytännön työssä säätänyt lannoitteen määrää kylvön kestäessä. Säätö on tehty muistin varassa, tietysti ennakkosuunnitelman mukaan lohkon eri osiin.
    Säädin on sinänsä äärettömän yksinkertainen. Siinä on normaali kierteistelasyötön säätöpyörä leikattuna kiinnikkeineen, alustoineen ja laakereineen irti Simultan päätylevystä.
    Päätylevyn pala on kiinnitetty liikkuvasti takaisin kylvökoneen päätylevyyn ja siihen on liitetty vaijerimekanismi, jolla irtileikattua päätypalaa voidaan siirtää suhteessa päätylevyyn.
    Asiaa voi kuvailla niinkin, että syöttötelan akselin kiinnityskohtaa voidaan siirtää sisemmäksi tai ulommaksi kuin sen alkuperäinen kiinnityskohta suorassa päätylevyssä on.
    Lannoitemäärän perussäätö siis asetellaan edelleen säätöpyörällä siinä tilanteessa kun kylvökoneen päätylevy ja irtileikattu pala ovat samassa tasossa. Siitä voidaan sitten säätää sekä perussäätöä enemmän että vähemmän lannoitetta.

Lannoitteiden ravinnesuhteisiin
tarvitaan uusia vaihtoehtoja

Kuvailtu menetelmä toimii käytännössä hyvin, mutta lannoitesuhteiden vääristymiä tulee.
    Ongelma on se, että typpeä säädettäessä kali säätyy haitallisesti samaan suuntaan. Asiassa tarvitaankin hienosäätöä. Jussi K. Niemistö toteaa, että nykyisen reseptin asemesta, joka on: MääräÜ40 kg/haÜ400-500 kg/ha LannoiteÜ11 - 22 - 0Ü20 - 3 - 9, tarvittaisiin lannoitteet ja menetelmä, joilla typen ja kalin suhteet saataisiin eri säätötilanteissa pysymään oikeina.
    Johtaja Aulis Järvi Ylistaron koeasemalta on esittänyt omat teesinsä kalin vaikutuksista lakoutumiseen. Ne tukevat Niemistön vaatimuksia kalin tarkennetun annostelun suhteen.

Viimeinen silaus lisä-
typellä kasvukaudella

Niemistö on käyttänyt kasvinsuojeluruiskua ja ureaa lisätypen annosteluun kasvukauden aikana. Määrät ja levityskerrat ovat olleet varsin pitkälle peukalotuntuman varassa.
    Siinä on lähinnä katsottu kulloistakin kasvuston vointia ja yritetty arvata tulevat kasvuolot. Näiden perustelujen varassa on päätökset pitänyt tehdä. Yleensä mies on onnistunut.
    Mielenkiintoisen apukeinon tarjoaisi Tanskan Agromekissa palkittu Hydro Agrin lehtivihreäanturi.
    Siinä lehtivihreäanturilla ja levitystä ohjaavalla tietokoneohjelmalla säädetään typpilannoitteen levitystä reaaliajassa kasvuston lehtivihreäpitoisuuden mukaan. Kokeissa on saatu noin kymmenen prosentin sadonlisiä perinteiseen menetelmään verrattuna.
    Niemistön tilalla on sovellettu pitkälle vietyä täsmäviljelyä jo vuosia. Tietokone, paikannuslaitteisto ja lehtivihreäanturit ovat toistaiseksi olleet isännän hatun alla.
    Tulosten perusteella menetelmässä näyttäisi olevan useita vahvuuksia. Saattaa kuitenkin olla, että meidän tavallisten kuolevaisten on tyydyttävä vahvistamaan muistiamme piisirujen ja satelliittien voimalla.
    Se on selvää, että peltolohkon sisäisten paikallisten vaihtelujen huomioon ottaminen eli täsmäviljely, on tärkeimpiä keinoja, millä satoja tulevaisuudessa on edelleen mahdollista nostaa.

Kasvinsuojelussakin
on kehittämisen varaa

Niemistö on aikeissa kokeilla Treflanin levitystä rypsin kylvön kanssa yhtä aikaa. Hän on asentanut välijyrään ruiskutuspuomin pätkän, jolla Treflania voidaan levittää kylvön aikana.
    Rypsi ei oikein salli rikkasiemeniä ja ajokertojen lisäystäkin pitäisi välttää.
    Niemistö kaipaa torjunta-aineiden ruiskutukseen annostelulaitteistoa, jolla suuttimille menevään puhtaaseen veteen voitaisiin sekoittaa kulloinkin tarvittava määrä torjunta-ainetta.
    Tällä tekniikalla olisi mahdollista säästää melkoisesti työtä, kun säiliöissä olisi vain puhdasta vettä. Puhdistus vaatisi vain puhtaan veden ajamista suutinputkien ja suuttimien lävitse.
    Ylöllähän tällainen laitteisto aikoinaan oli. Vaikka siinä oli omat puutteensa, niin se ei merkinne sitä, etteikö samaa reseptiä voisi edelleen kehittää. Kännyköiden ja supertietokoneiden aikakaudella saman idean toteuttamisen menestyksellisesti luulisi olevan lastenleikkiä.
    Niemistö on sitä mieltä, että ohran siemen on aina peitattava. Hän käyttää itse siemenlaatikkoon asennettua peittauslaitetta. Siinä on se etu, että siementä ei koskaan peitata tarpeettomasti. Torjuntatuloskin on ollut hyvä.
    Baytan on soveltunut erityisen hyvin Botnialle, vaikka Niemistö ei tiedä syytä. Joka tapauksessa on selvää, että ohran viirutaudin torjuminen on aivan välttämätöntä, ohra on peitattava joka vuosi. Joka vuonna peitattaessa voidaan tuntuman mukaan peittausaineen määrässä säästää noin kolmasosa.
    Torjuntaruiskutusten ajankohdalla on Niemistön mielestä aivan ratkaiseva merkitys. Sää on valitettavasti parhaimmillaan laihialaisissa oloissa yöaikana. Helle ei haihduta eikä kuihduta kasveja ja suhteellinen kosteuskin on korkeimmillaan. Yöllä ei liioin ole yleensä tuulikulkeutuman vaaraa.
    Niemistö on yleensä sitä mieltä, että kaiken aikaa tulisi tosissaan pohtia, mitä hyötyä mistäkin toimenpiteestä käytännössä on. Eturivin viljelijöillä on hänen havaintojensa mukaan housunpolvet mullassa. Tapahtumia pellolla ei millään muulla voi todeta kuin nöyrtymällä pellolle polvilleen.

Kritiikkiä
komiteoista

Niemistö sanoo panneensa huolestuneena merkille, kuinka usein projektit vaipuvat unohduksen yöhön rahansa haaskanneina, mutta sen kummempia jälkiä jättämättä.
    Kärjistäen voi sanoa, että projektirahaa saa paljon helpommin sirkushuveihin, kuin leivän tuotantoa edistävään projektiin. Näin on, vaikka ideoijana olisi jo näyttöjä antanut henkilö. Onko tarkoitus tosiaankin panna suomalaiset syömään ulkomaista ruokaa, Niemistö kysyy.
    Käytännöllisiin, jo ennalta selkeän päämäärän ilmoittaviin ja niihin määrätietoisesti pyrkiviin hankkeisiin ei niin helposti rahaa annetakaan. Näin on, vaikka hankerahat on alun perin tarkoitettu yksityisten ihmisten ideoiden jalostamiseen käytännöllisiksi ratkaisuiksi, menetelminä ja/tai laitteina.
    Niemistö haki itse taannoin viittätuhatta markkaa oikeiden ravinnesuhteiden selvitystyöhön, mutta ei saanut penniäkään. Hän aikoo yrittää sitkeästi uudestaan, jos vaikka onnistaisi.
    Käytännössä erilaiset yhteisöt ja ammattihakijat ovat viemässä rahat viimeistä penniä myöten. Jo hakemusten kieliasu on jalostunut sen tyyliseksi, että tavallinen ihminen ei hakemuksia hallitse.
    Toki yhteisöt omansa tarvitsevat, mutta hankehakemusten tärkein asia ei saisi kuitenkaan olla muoto, vaan todellinen tavoite ja sen hyödyllisyys.
    Jokainen ajatus ja idea voi syntyä vain yhdessä päässä. Ryhmä voi ja usein todella auttaakin prosessissa, mutta yksittäinen ajatus on silti aina kotoisin vain yksistä aivoista.

Tekijä: Jussi Knuuttila
E-mail: jussi.knuuttila@pp.inet.fi