Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

toukokuu.gif (2990 bytes)

Uusi korjuukone ensiharvennuksiin

Pälkäneläisen RCM Harvester Ltd:n vuosi sitten lanseeraama ensiharvennuksiin tarkoitettu korjuukone on nyt ollut urakoitsijakäytössä vuoden. Kokemukset uudesta koneesta vaikuttavat hyviltä. RCM:stä saattaa tulla merkittävä vaihtoehto osalle urakoitsijoista.

Kone toteuttaa kolmea uutta ideaa:
- se on kooltaan niin pieni, että ei tarvitse ajouria
- siinä ei ole hyttiä, vaan sitä ohjaa jalkamies radiolla
- se valmistaa kuitupuun kuormatilaansa

Kone painaa vain 3500 kiloa, sen leveys on 1,8 metriä ja pituus 4 metriä. Runko-ohjauksen neljänkymmenen asteen kääntökulman, kahden metrin akselivälin ja nelipyörövedon ansiosta se on erittäin ketterä.

Kun ohjaaja on jalkautettu, poistettavien puiden valinta on niin tarkkaa kuin se yleensä voi olla, samaa tasoa kuin moottorisahahakkuussa.

Koneen hakkuutapa on sellainen, että konetta ajetaan ajouriin nähden poikittain ja eteen tuleva puutavara hakataan suoraan kuormaan. Kun ajoura tulee vastaan, kuoma rojautetaan isoihin kourakasoihin ajouran varteen. Kuormatila on niin iso, että sen puolesta ajouraväli voi olla vähimmillään kuusikymmentä, enimmillään kaksisataa metriä.

Protokone ollut tosi työssä neljännesvuoden

Pieksämäkeläinen korjuuyrittäjä Tuomo Pulliainen hankki järjestyksessä toisena valmistuneen protokoneen kuluvan vuoden tammikuussa. Koneella on hakattu maaliskuulle mennessä noin tuhat kuutiota ensiharvennuspuuta. Pulliaisen mukaan olisi hakattu enemmänkin, mutta yrittäjä joutui parantelemaan katkennutta solisluutaan. Parantelussa kului oletettua enemmän aikaa.

Pulliainen sanoo, että sairasloman aikana koneeseen tehtiin eräitä muutoksia, jotka paransivat koneen käyttöominaisuuksia merkittävästi. Pulliainen arvelee työsaavutuksen nousseen parannusten ansiosta yli kolmekymmentä prosenttia. Hän arvelee kykenevänsä nykyisellä versiolla keskimäärin neljän kuution tuntituotoksiin.

Kone maksaa hieman yli puoli miljoonaa markkaa. Pulliainen myöntää ensin, että onhan se paljon, mutta kysyy sitten, että onko puoli miljoonaa sittenkään paljon yhden ihmisen työpaikasta. Hän sanoo kilpailevansa alalla laadulla, ei hinnalla. Töitä on toistaiseksi näkyvissä silmänkantamattomiin.

Pulliainen on ammattimetsuri. Hän on hakannut moottorisahalla vuosittain pitkiä rupeamia, joten puun korjuu on tuttua. Yrittäjämetsurin taipaletta kokeiltuaan hän näki, että moottorisahamiehiä ei enää kukaan tarvitse. Ei ainakaan sillä tavalla, että yrittäjämetsuri saisi kohtuullisin ponnistuksin elannon itselleen.

Kun hän harkitsi seuraavaa siirtoaan, oli johtotähtenä, että järeän puun korjuu on kunnossa sekä kaluston että yrittäjäkannan puolesta. Siellä Pulliaista ei tarvittu. Ensiharvennuksien hän koki olevan todellisessa ongelmatilanteessa. Kun RCM harvesteri tuli eteen, se sytytti heti. Pulliainen sanookin, että tämän koneen idean hoksaavat parhaiten ne, jotka ovat kuljettaneet moottorisahaa metsässä useita vuosia.

Hän sanoo, että liian harva metsuri jää terveenä vanhuuseläkkeelle. Työ moottorisahan kanssa on raakaa. RCM harvesterilla työ on kevyttä, mutta liikkeessä silti ollaan. Parasta on se, että saa olla ulkoilmassa. Illalla jaksaa vaikka humpalle, eikä mahanesteitä tarvitse harjata hampaista. Työ on myös turvallista.

Vielä on viilattavaa

Pulliainen sanoo, että kone ei ole vieläkään valmis, eihän protokoneita tehtäisikään, jos osuttaisiin heti naulan kantaan. Hän sanoo kauko-ohjaimen tarvitsevan hienosäätöä. Joystikkien liikeratoja pitää saada lyhyemmiksi ja tuntumaa herkemmäksi. Kuormain on lyhyt, mutta toisaalta nyt ei ole kaatumisvaaraa sivulta otettaessa.

Karsintaan on saatava lisää tehoa. Keto 30:n ominaisuudet kyllä riittävät, mutta hydraulitehoa on saatava oksien riisuntaan jostakin lisää. Karsintatulos/vauhti ei tuoreessa puussa ole riittävä. Kaatopäässä olisi hyvä olla jäykistin, joka rajoittaa sen heilahteluja siirtojen aikana. Kulkukyky ei vieläkään ole aivan kohdallaan, vaikka sitä on paljon parannettu. Pulliainen uskoo, että lipsumisen eston toimintaa ei vieläkään ole saatu täysin kohdalleen.

Runko on nyt jäykistetty, kun se alun perin oli kiertyvä. Takapyörät mukautuvat maastoon, eli ovat uivat, etupyöriä voi säätää maaston mukaan. Pulliainen on sitä mieltä, että etupyöriin on saatava automatiikka, joka pitää koneen vaakasuorassa kaikissa tilanteissa, maksoi mitä maksoi. Se varjelee jääviä puita iskuilta. Maavaraa voi hyvin säätää manuaalisesti.

Uusi resepti toimii

Jos tehotunnissa saadaan keskimäärin neljä mottia kasaan ja koneen hinta jää selkeästi alle miljoonan, resepti alkaa toimia. Kun lukuja kääntelee, havaitsee äkkiä, että pelinvaraa ei paljon ole, mutta kymmenen prosentin riskin varan voi ottaa.

Jos toimitaan vain yhden kuljettajan varassa, niin kuin Pulliainen tekee, ei äkkirikastumisesta ole pelkoa. Toimeen tullaan, mutta takaiskuihin ei juuri ole varaa.

Koneen työskentelytapa on sellainen, että sillä ei pimeällä liene järkevää hakata. Jos kuitenkin valosana aikana työllistää toista tuuria sen verran kuin valoisuus antaa myöten, niin kannattavuus paranee nopeasti. Tietysti edellyttäen, että ajouran varteen ilmestyy tasaisesti luvatut neljä kuutiometriä tehotunnissa.

Joka tapauksessa on selvää, että tunnelin päästä näkyy valoa. Tähän asti lupaavin konsepti aina ongelmallisiin ensiharvennuksiin on esitelty. Jos se vaatii erikoiskoneen, niin kuin nyt näyttää, niin entäs sitten? Eihän sorsiakaan metsästetä hirvikiväärillä.

Uusi menetelmä kiinnostaa paljon

Ensimmäistäkään mainosmarkkaa koneen esittelyyn ei ole vielä tarvittu. Uteliaita palstalla kävijöitä on riittänyt joka päivälle. Uutuus kiinnostaa. Maine on kulkenut yksikön edellä. Pulliainen sanoo, että enimmäkseen työmaat ovat olleet yksityisten metsissä. He ovat halunneet koneen töihinsä, kun ovat nähneet jäljen. Hiukan on hakattu Metsäliitollekin.

Pulliainen korjasi juttua tehdessä Seppo Intken kuusikkoa Maaveden kylässä Pieksämäen maalaiskunnassa. Intke sanoo koneen olevan erittäin kiinnostavan. Hän toivoo, että sen kehittelijöillä riittää varat ja into menetelmän perinpohjaiseen tutkimiseen ja viilaamiseen.

Intken mukaan ensiharvennushakkuissa on kehittämisen varaa. Nykyisin menetetään tiheän ajouraverkoston takia parasta arvokasvua. Uusikaan menetelmä ei ole selvästikään valmis, mutta vaikuttaa tosiaankin lupaavalta. Intke uskoo, että Suomen nykyisessä hitec-ympäristössä keinot ovat löydettävissä. Hän on Pulliaisen kanssa samaa mieltä siitä, että koneen vaakasuorassa pitävä automatiikka olisi merkittävä edistysaskel.

Mikään ei viittaa siihen, että konseptissa olisi jotakin perin juurin vialla, päinvastoin. Metsänomistajien kiinnostus on aitoa, samoin niiden, jotka ovat ulkoiluttaneet moottorisahaa metsissä oikein ammatikseen.

*Teksti: Jussi Knuuttila
*S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |