Eläinterveydenhuoltoon tulossa
kolme vaihtoehtoa

Eläinterveydenhuoltoon tulee kolme selkeästi eritasoista vaihtoehtoa, jos maa- ja metsätalousministeriön terveydenhuollon kehittämisryhmän esitykset toteutuvat. Vaihtoehdot ovat lakisääteinen minimitaso, vapaaehtoinen kansallinen taso ja yrityskohtainen erityistaso.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama terveydenhuollon kehittämistyöryhmä on saanut työnsä päätökseen. Se ehdottaa mietinnössään tuotantoeläinten terveydenhuollon kansallista organisointia ja kaikkien sidostahojen yhteistyön tehostamista. Selkeänä pyrkimyksenä on siirtää painopistettä nykyisestä sairauksien hoitamisesta niiden ennalta ehkäisemiseen.

Työryhmän puheenjohtaja, Eläintautien torjuntayhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi uskoo, että kotieläintuotannon kannattavuutta voidaan merkittävästi parantaa työryhmän ehdotusten mukaisilla toimenpiteillä. Hän myöntää, että nopeita, dramaattisia muutoksia ei kannata odottaa, tuloksia saadaan parhaiten pitkäjänteisellä yhteistyöllä.

Työryhmä ehdottaa kolmetasoista terveydenhuoltomallia. Pohjana ja perustana on lakisääteinen taso, jonka noudattaminen on kaikkien alalla toimivien nykyinenkin velvollisuus. Tuottajaa velvoittavat eläinsuojeluun, lääkitykseen, raatojen hävittämiseen ja eläintautilakien liittyvä lainsäädäntö. Maidontuotantoa ohjaa maitohygienialaki ja siipikarjaa koskee salmonellan valvontaohjelma.

Mikäli tuottaja ei halua kehittää tuotantoaan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon avulla, toimitaan niin kuin ennenkin. Eläinlääkäri kutsutaan hoitamaan sairastunutta eläintä.

Terveydenhuollon toinen taso on mietinnön mukaan kansallinen taso. Kansallinen taso koostuu tuotantosuunnittain yhteisesti sovituista terveydenhuoltotoimenpiteistä. Tällä tasolla tuottajat osallistuvat toimintaan aktiivisesti. Tuottajan vapaaehtoinen sitoutuminen tapahtuu tilakohtaisella terveydenhuoltosopimuksella. Tavoitteena pidetään tuotannon tehostamista eläinten terveydentilaa parantamalla.

Kansallisen tason lähtökohtana on tuottajan ja eläinlääkärin välinen terveydenhuoltosopimus. Sopimus sisältää vähintään yhden eläinlääkärin käynnin vuosittain. Ensimmäisellä käynnillä tehdään terveydentilan alkukartoitus, käydään läpi tilan tautisuojaus, lääkitys ja hoitojen merkinnät. Käynnin pohjalta tehdään terveydenhuoltosuunnitelma.

Eläinlääkärin velvollisuudeksi tulisi huolehtia hoitojen ja lääkkeiden käytön kirjaamisesta ja näiden tietojen välittämisestä edelleen. Kortesniemen mukaan työryhmä ehdottaa myös uuden työryhmän perustamista. Sen tehtävänä olisi pohtia, minkälaisella tietojärjestelmällä voitaisiin parhaiten käyttää kertyvä tieto tuotannon tehostamiseen tehostetun terveydenhuollon keinoin.

Kolmantena tasona on jo jonkin verran käytössä ollut yrityskohtainen erityistaso. Esimerkkejä ovat muun muassa Kassler Priimus -lääkitsemättömän lihan tai Atria-laatulihatuotannon vaatimukset. Yrityskohtaisessa erityistasossa teollisuus edellyttää lisätoimenpiteitä, joiden avulla voidaan osoittaa tehostettuun terveydenhuoltoon perustuva tuotannon erityislaatu. Esimerkiksi eläinlääkäri käy useammin kuin kerran vuodessa. Tuotantoympäristölle ja rehustukselle asetetaan lisävaatimuksia.

Kortesniemi painottaa vielä, että kaiken toiminnan päätavoite on kotieläintuotannon kannattavuuden parantaminen.

Kortesniemen mukaan tavoitteisiin pääseminen edellyttää kotieläintuotannossa toimivien tahojen nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja jatkokoulutusta. Tämä koskee varsinkin eläinlääkäreitä ja tuottajia. Hyvän terveystilanteen edellytykset luodaan joka tapauksessa tiloilla alkutuotannon parissa.

Eläinlääkärien koulutuksessa ei ole ollut systemaattista terveydenhuollon koulutusta, vaan se on keskittynyt sairauksien diagnostisointiin ja parantamiseen. Myös muilla tahoilla kukin on tehnyt, mitä on parhaiten osannut. Nyt eri alojen eläinten terveyttä edistävää yhteistyötä on tarkoitus tehostaa ja keskittää voimavarat sairauksien ennalta ehkäisyyn. Koulutus ja ohjeet sidosryhmille on yhtenäistettävä, jotta vedettäisiin samaan suuntaan.

Kortesniemi toteaa Suomen terveystilanteen niin hyväksi, että Keski-Euroopan maat eivät voi samaan mitenkään päästä. Kansallisena strategiana pitää mietinnön mukaan olla tämän erinomaisen tilanteen säilyttäminen ja edelleen parantaminen. Työtä tässä riittää, sillä yhdentyminen ja lisääntynyt kanssakäynti ovat lisänneet uhkia huomattavasti. Tulevaisuudessa tautipaine varmasti kasvaa entisestään.

Kehittämistyöryhmä ehdottaa kansallisen terveydenhuollon johtamisen ja hallinnoinnin ylimmäksi elimeksi Terveydenhuollon neuvottelukuntaa. Se koostuisi tuottajien, elintarviketeollisuuden, eläinlääkäreiden, viranomaisten ja muiden tarvittavien tahojen edustajista. Neuvottelukunnan asiana olisi vuosittain päättää terveydenhuollon kansallisesta tasosta ja painopistealueista sekä tärkeänä pidettävien asioiden esilläpidosta ja edistämisestä.

Kansallisen terveydenhuollon koordinoijina eli toteuttajatahoina toimisivat kaksi eläinlääkäriä, toinen Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja toinen Eläintautien torjuntayhdistyksen palveluksessa. Kehittämistyöryhmä ehdottaa, että koordinaatiovastuu jakautuisi näiden kesken puoliksi. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos huolehtisi varsinkin tietojen käsittelystä. Tavoitteena on pystyä kartoittamaan kulloinenkin tilanne, jotta osataan suunnata toimenpiteet oikein.

Nämä eläinlääkärit laatisivat tiedotteita ja suosituksia menetelmistä, toimintatavoista, rakenteista ja laitteista, joilla on vaikutusta eläinten terveyteen. Apuna toimisi tarpeen mukaan asiantuntijaryhmiä. Tiedottamisen tukena olisivat koulutustilaisuudet ja painetut oppaat. Lähitulevaisuudessa tiedotusta on tarkoitus siirtää myös internetiin.

Kortesniemi, joka on Eläintautien torjuntayhdistyksen toiminnanjohtaja, sanoo yhdistyksen päättäneen toimenkuvansa laajentamisesta vuosikokouksessaan ja tarvitsevan uuden työntekijän vielä kuluvana vuonna. Terveydenhuolto on monitahoista työtä. Tehtävien tiukalla koordinoinnilla siihen on saatavissa lisää tehoa.

Teksti: Jussi Knuuttila
S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |