Suomi elää metsästä - vieläkin Suomi elää metsästä, mutta eri tavalla kuin ennen. Metsänomistus kaupunkilaistuu ja metsäteollisuus kansainvälistyy. Kotimaisten patruunoiden sijaan puunjalostusteollisuuden päätöksiä ohjailee kansainvälinen pääoma. Metsät ovat pysyneet suomalaisten omassa hallinnassa, mutta niiden käsittelyä ohjaillaan markkinoiden ehdoilla. Vanhaan polveen tehosi oppi, että kirves on metsän paras lääke, vielä vanhempaa polvea piti toppuutella, että metsiä ei pidä hakata liian huolettomasti. Yhteiskunnan kehittymisen myötä metsänomistajakunta on muuttunut; tämän päivän metsätalouden harjoittamisen osatekijöitä ovat tieto, tuotot ja tuet sekä entistä enemmän tunteet ja toiminta. Kirves otetaan esiin vasta, kun sen käyttö voidaan kunnolla perustella. Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa toi nopeasti suuria muutoksia maatalouden harjoittamiseen, metsäsektorille vaikutukset heijastuvat hitaammin. On joka tapauksessa selvää, että maatalouden rakenteen nopea muutos höllentää perinteistä metsän ja pellon liittoa. Kun tämän vuosikymmenen alussa 56 prosenttia metsäalasta oli maanviljelijöiden hallussa, osuus on pian painumassa alle 40 prosenttiin. Samaan aikaan eläkeläisten osuus metsänomistajakunnasta kasvaa, aivan lähivuosina eläkeläiset omistavat metsää enemmän kuin viljelijät. Jos kehitys saa jatkua vapaasti, voivat muutokset maaseudun kannalta olla varsin epäsuotuisia. Metsärahasta yhä useampi markka kilahtaa taajamissa asuvien omistajien tileille, metsänhoitoon uhrataan vain välttämätön ja maaseudulle jää metsätuloista koko ajan pienenevä osuus. Metsätaloudessa tarvittavan työvoiman määräkin on radikaalisti supistunut, metsänhoidossa tekemätöntä työtä on paljon mutta palkanmaksajia vähän. Tarvitaan nuorten metsien hoitokampanjan tapaista herättelyä ja yhteiskunnan rahaa tueksi, jotta edes välttämättömät työt tulevat tehdyiksi. Puukauppa Viranomaisten ja suurten puun ostajien tahdosta johtuen puukauppaan joudutaan nyt hakemaan uudenlaisia suuntaviittoja. Keinot metsänomistajien ohjaamiseen ovat vähissä, kun hintanäkemyksistä ei voida virallisesti edes keskustella. Metsänomistajien ja teollisuuden erimielisyys on melko syvällä, jopa Metsäntutkimuslaitoksen hintatilastojen oikeellisuus on asetettu kyseenalaiseksi. Tilanne on vakava, sillä oikean ja puolueettoman tiedon merkitys korostuu nykyisen kaltaisessa sopimuksettomassa puukaupassa. Kehitys puumarkkinoilla saattaa olla kahtiajakoinen: toisaalta metsänhoitoyhdistysten valtakirjalla tekemien kauppojen osuus kasvaa, toisaalta yhtiöt rakentavat yhä tiiviimpiä suhteita metsänomistajiin ja hakkaavat metsiä näiden sopimusten mukaan. "Puumarkkinoilla vallankahvassa on se, joka pystyy parhaiten palvelemaan metsistään etääntyneitä omistajia", sanoo Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen kehittämispäällikkö Eeva-Liisa Repo. Tavoitteet Tavoitteellinen metsänomistus merkitsee aktiivista metsätalouden harjoittamista. Jos tavoitteena on hakkuutulojen lisääminen tulevaisuudessa, on panostettava hoitotöihin ja harvennushakkuisiin. Jos pyrkimyksenä on ennen muuta virkistyskäyttö, sitä palvelevat kevyet harvennukset ja erilaiset metsäluonnon monimuotoisuutta edistävät hankkeet. Jos metsänomistajalla itsellään ei ole tavoitteita, metsässä tehtävien töiden herätteen pitää tulla ulkopuolelta. Henkilökohtainen neuvonta on havaittu eri puolilla Suomea toteutetuissa hankkeissa toimivaksi keinoksi. Tieto puun hintojen tai metsätalouteen ohjattavien tukien muutoksesta saattaa myös innostaa hakkuisiin ja hoitotöihin. Ongelmia metsästään etäällä asuville omistajille tuovat puutteelliset tiedot oman metsän mahdollisuuksista, vähäiset yhteydet metsäalan toimijoihin ja vaikeudet löytää tekijöitä metsänhoitotöille. Vaikeudet pyrkivät Eeva-Liisa Revon mukaan kasaantumaan. Voi kuvitella, että päätöksenteko metsäasioissa on hankalaa, jos tila on pieni, omistajia on useita ja he asuvat etäällä tilastaan. On nurinkurista, että metsäneuvontaan on väkeä ja varoja käytettävissä entistä vähemmän, kun metsänomistajakunnan muuttuessa heidän tiedon tarpeensa on kasvanut. Pullonkaulaksi metsähengen herättelyssä voivat tulla myös taloudelliset tekijät. Metsätalouden kannattavuus on heikentynyt erityisesti Pohjois-Suomessa. Puun tarjonta Metsissä on raaka-ainetta, mutta sen markkinoille tulo on epävarmaa. Lisäksi markkinat lyövät metsien biologiaa korvalle: suurimmat hakkuutarpeet olisivat nuorissa harvennusmetsissä ja puuta kysytään eniten järeistä päätehakkuuleimikoista. Tilastollinen tosiasia on, että kuusipuun hakkuut ylittävät jo kuusen vuotuisen kasvun. Metsänomistajien ikääntyminen sekä naisten ja perikuntien yhä suurempi osuus metsänomistuksesta lisäävät epävarmuustekijöitä tulevaisuuden puukaupassa. Teollisuuden ja metsänomistajien yhteisen hintanäkemyksen puuttuminen saattaa myös vaikuttaa myyntihalukkuuteen. Metsänomistajia edustavassa MTK:ssa ollaan sitä mieltä, että tulevaisuudessa metsänhoitoyhdistysten asiantuntijapalveluiden tarve vain korostuu. Metsänomistajat tarvitsevat ennen muuta ajan tasalla olevaa hintatietoa puukaupan perustaksi ja edelleen pitää paikkansa se, että luotettavinta tietoa saa omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Yhtenäisen hintanäkemyksen puuttuessa Martin Lillandt näkee, että puukaupassa yleistyvät valtakirjat, joita metsänomistajat antavat metsänhoitoyhdistysten ammattihenkilöille. Samalla voi antaa valtuutuksen korjuun ja mittauksen valvontaan. Puutteellisen asiantuntemuksen omaavalle metsänomistajalla tämä on varmin vaihtoehto. Ympäristöväki Lähtökohtana sertifioinnissa on se , että joukko puuta jalostavien yhtiöiden asiakkaista haluaa varmistaa oman ympäristömyönteisyytensä omille asiakkailleen. Tästä syystä he vaativat luotettavaa tietoa tuotteisiin käytetyn puun alkuperästä. Näistä lähtökohdista on valmisteltu suomalaista sertifiointihanketta, jossa tänä vuonna on siirrytty valmistelusta toteutukseen. Tänä vuonna tarkastetaan seitsemän metsäkeskuksen alueet ja ensi vuonna loput. Näin päästään siihen, että merkittävä osa tuotannosta käyttää jo ensi vuonna sertifioiduista metsistä hankittua puuta ja saa mahdollisuuden tuotemerkkiin. Pyrkimykset tyydyttää herkkiä kansainvälisiä mielipidevaikuttajia ovat olleet takana myös maamme metsälainsäädäntöä uudistettaessa. Teollisuus toimii Puun laatu on teollisuuden käsityksen mukaan Suomessa yleensä ottaen hyvä, mutta myös hinta on korkea. Teollisuus esittää maamme puun hinnan kuuluvan maailman korkeimpiin. Asiassa lienee perää, sillä metsänomistajien järjestöt eivät viime aikoina ole väittäneet vastaan. Aikaisemmin hyvin pitkälle kotoisiin puuvaroihin turvautuneesta teollisuudenhaarasta on oikeastaan vasta viimeisten vuosien aikana tullut maailmanlaajuista liiketoimintaa. Suomalaisyhtiöt kuuluvat maailman suurten joukkoon ja niiden omistuksestakin suuri osa on ulkomailla. Korkeinta kotimaisuusastetta edustaa Metsäliitto-Yhtymä, joka sekin on hankkinut merkittävästi jalansijaa Euroopassa. Suomalainen paperiteollisuus on tällä vuosikymmenellä laajentanut voimakkaasti kapasiteettiaan Suomen ulkopuolelle. Perusteluina muutokselle ovat sijoittuminen lähelle markkinoita, palvelukyvyn parantuminen, kuljetusetäisyyksien lyheneminen ja toimitusten nopeuttaminen. Teollisuus vetoaa myös Suomen korkeaan kustannustasoon, tärkeimmistä kustannustekijöistä vain energian hinta on Suomessa kansainvälisesti edullinen. Metsäteollisuuden tuotteiden kysynnän kestävyyteen voi edelleen luottaa. Jaakko Pöyryn konsulttiyhtiön mukaan paperituotteiden kulutus tulee yhä kasvamaan. Kasvu on voimakkainta Aasiassa, ei ihme että teollisuus on entistä kiinnostuneempi näiden alueiden mahdollisuuksista.
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi | |