Etsintäkuulutettu erikoispuu
Joka metsässä kasvaa muutakin kuin mäntyä, kuusta ja koivua. Silti harvasta metsästä tarjotaan myyntiin mitään muuta. Arvopuuta menee jatkuvasti vähempiarvoiseen käyttöön, jopa polttopuuksi. Aktiivisemmalla otteella metsänomistaja voisi korjata sievoisen hyödyn.
Erikoispuusta puhuttaessa ostajien ja myyjien käsitykset eivät aina kohtaa. Metsänomistajat eivät tiedä, minkälaisella puulla on kysyntää ja puualan yrittäjät valittavat raaka-ainepulaa. Kaupankäynti saattaa kariutua myös erilaisiin laatunäkemyksiin ja hintakäsityksiin. Erikoislaaduillakin on eroa, vain parhaista maksetaan huippuhintaa.
Suomessa on suurten yhtiöiden voimakkaasta asemasta johtuen valtaosa puukaupoista tehty määrää korostaen ja ainakin osaksi laadun kustannuksella. Myytäviä puutavaralajeja on suurten ostajien kanssa tehtävissä kaupoissa vain muutamia, metsässä mahdollisesti kasvavat erikoispuut joutuvat osaksi suurempaa kokonaisuutta. Todellista hyötykäyttöä on vain männyllä, kuusella ja koivulla ja näistäkin tavanomaista arvokkaammat osat saattavat tulla hinnoitelluksi keskimääräisten taksojen mukaan.
Erikoispuun tarjonnan niukkuus johtuu Suomessa myös siitä, että valtaosa puukaupoista tehdään pystykauppoina ja korjuun suorittavat urakoitsijat. Koneellisessa korjuussa keskitytään minimoimaan kustannuksia. Hankintahakkuun yhteydessä voisi erikoispuut poimia metsästä luontevammin, korkeammat kustannukset voi saada takaisin puun paremman hinnan myötä.
Metsänomistaja on päässyt parhaiten osalliseksi erikoistuneemmista markkinoista tekemällä puukauppaa metsänhoitoyhdistyksen avustuksella, sillä yhdistyksissä on tieto paikallisesta erikoispuun kysynnästä ja mahdollisuus kerätä tarjolle kiinnostavia eriä. Erikoispuun käyttäjät ovat yleensä melko pieniä yrityksiä, jotka käyttävät välittäjiä apuna puun hankinnassa.
Metsänhoitoyhdistystenkin valmiudet erikoispuun välittäjinä vaihtelevat melkoisesti. Ellei yhdistys pysty tarjoamaan palveluja puun kauppaan ja korjuuseen, ei apua löydy erikoispuidenkaan kauppaan.
Jokaiselle puulajille
löytyy käyttöä
Erikoispuu on ennen muuta hyvälaatuista puuta, joka vaatii erikoistoimia
kasvatuksessa, puunhankinnassa ja jalostuksessa. Se miten metsiä hoidetaan ja hakataan
vaikuttaa ratkaisevasti arvokkaan puun korjuumahdollisuuksiin.
Erikoispuuta on monenlaista: ensimmäiseksi tulevat mieleen perinteiset jalopuut tammet, saarnet ja jalavat. Suomessa tähän ryhmään voidaan lukea myös visakoivu ja loimukoivu. Koska laadukkaan raaka-aineen saatavuus on niukkaa, näille on muodostunut oma hintataso ja omat markkinat.
Arvopuuta ovat nykyään myös puusepän teollisuuden käyttöön kelpaavat tutut kotoiset lehtipuut: tervaleppä, harmaaleppä, raita, pihlaja ja haapa. Näistäkin teolliseen käyttöön sopivasta laadusta maksetaan vähintään kuusitukin hintaa, tällä hetkellä muodissa olevalle pihlajalle enemmänkin.
Puun lämpökäsittelyyn erikoistuneet yritykset kysyvät laadukasta haapatukkia, ostajia on tällä hetkellä useita ja tarjontaa niukasti.
Metsien valtalajeista männystä, kuusesta ja koivusta voidaan apteeraamalla erottaa arvo-osia, joilla on omat markkinat. Venemänty, viilumänty sekä huonekaluaihioiden valmistukseen sopivat mänty, koivu ja kuusi ovat erikoispuuta, joista voi olettaa saavansa erikoishintaa.
Melko vähän huomiota ovat Suomessa saaneet leikkohavut, jotka katsotaan puun arvo-osiksi nekin. Leikkohavujen tuottaminen on isänmaallista työtä, sillä valtaosa maamme markkinoilla olevista havuista on tuontitavaraa.
Puusepän puu
erilleen hakkuissa
Erikoispuusta puhuttaessa yleensä on kyse lisäarvosta, joka saadaan
käsittelemällä puuta uudella tavalla, sanoo metsätalousinsinööri Markku Oikarainen,
joka vetää Pirkanmaalla toimivaa Arvopuu-hanketta. Tavanomaista laadukkaamman puun
tuottaminen teettää työtä, mutta vastapainona puusta saadaan myös parempi hinta.
Raidan ja lepän tilanne on oma lukunsa, ellei niiden arvo-osuuksia oteta talteen, puu
kelpaa vain poltettavaksi.
Pirkanmaalaisten Arvopuu-hankkeen pitkän aikavälin tavoitteena on, että hakkuissa ryhdyttäisiin jaottelemaan puita kolmeen eri ryhmään. Rakennetavaraksi katkottavien tukkien ja teollisuuden käyttämän kuitupuun lisäksi erilleen otettaisiin puusepän puu. Puiden yksilöllisen käsittelyn avulla metsästä saataisiin enemmän hakkuutuloja, seurannaisvaikutuksena voitaisiin saada vielä lisää työpaikkoja puun jalostukseen.
Suurin haaste erikoispuun tuotannossa on logistisen järjestelmän luominen sellaiseksi, että puu siirtyy metsänomistajalta käyttöpaikalle mahdollisimman pienin kustannuksin. Näin pienetkin puuerät saataisiin jalostettavaksi. Erikoispuun osuus yksittäisessä leimikossa voi Markku Oikaraisen mukaan vain harvoin nousta yli viiden prosentin, normaali vaihtelu on 1-5 prosentin välillä ellei puustoa ole ennakkoon "valmennettu". Siemenpuukoivikoissa arvokkaamman puun osuus voi parhaimmillaan olla jopa 30 prosenttia, mutta ne ovat poikkeustapauksia.
"Erikoispuuta ei pidä vähätellä, vaikka puumäärät jäävätkin pieniksi. Jos muutama prosentti koko vuotuisesta hakkuumäärästä saataisiin erikoiskäyttöön, tämä työllistäisi vähintään yhtä paljon ihmisiä kuin koko metsäteollisuus tällä hetkellä", Markku Oikarainen sanoo.
Kysyntä ylittää
tarjonnan
Erikoispuu on useimmille metsänomistajillekin asia, joka vaatii sulattelemista.
Kyseessä ovat usein puut, joille ei ennen ole ollut markkinoita. Pihlajaa, leppää ja
raitaa ei ole kasvatettu eikä niiden osata suhtautua kasvatuspuina. Yksi Arvopuu-hankkeen
tehtävistä on ollut vakuuttaa metsänomistajia siitä, että puille on tarvetta ja
niitä kannattaa kasvattaa.
Erikoispuulla on Markku Oikaraisen mukaan tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin siihen pystytään vastaamaan. Kysyntä on kuitenkin ajoittaista, kaikkia erikoispuita ei kysytä jatkuvasti. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi on kehitelty erilaisia puutavarapörssejä internetiin, on olemassa sivuja, joille metsänomistajat voivat ilmoittaa tarjolla olevia erikoispuueriä. Metsänomistajille palvelu on maksuton, puun ostajilta peritään pieni maksu.
Arvopuun kysynnän vaihdellessa myös hintahaitari on melkoinen. Erikoiskoivulla voidaan saada laadusta riippuen kaksin-kolminkertainen hinta koivutukkiin verrattuna. Puusepänlaatuisesta mäntytyvestä maksetaan 350-450 markkaa kuutiometriltä. Normaalin puusepän laadun täyttävästä lepästä, raidasta ja haavasta maksetaan vähintään kuusitukin hintaa. Pihlaja on tällä hetkellä kysyttyä ja siitä maksetaan vähintään koivutukin tasoa olevaa hintaa. Visakoivu taas on kilotavaraa, sorvivisan kuutiometrihinta nousee tuhansiin markkoihin.
Viljelykin
kannattaa
Markku Oikaraisen mielestä erikoispuun viljelykin kannattaa. "Jokaisella
metsänomistajalla on paikkoja, jotka sopivat erikoispuuryhmien kasvattamiseen. Usein
nämä ovat kohteita, joissa tavanomaisten viljeltyjen havupuiden kasvattaminen on
vaikeaa. Maisemaan erikoispuuryhmät tuovat erilaista ilmettä, sopivia kasvatuspaikkoja
kun ovat muun muassa pellon reunat".
Erikoispuun kasvatuksesta kiinnostuneen metsänomistajan kannattaa ottaa selvää eri puulajien kasvupaikkavaatimuksista ja menestymisen mahdollisuuksista. Jalopuiden viljelyyn sopivaa aluetta Suomessa on vähän, pihlaja ja raita taas pärjäävät melkein missä vain.
Erikoispuiden kasvatusta jarruttaa tiedon puute, ei ole olemassa valmiita hoito- ja käsittelyohjeita, tieto on hajallaan. Pirkanmaalaisten Arvopuu-hankkeen kuluessa on perustettu joitakin kymmeniä hehtaareja erikoispuun tuotantoon tähtääviä viljelmiä, näiden kasvaessa tietokin karttuu.
Tärkeimmät työkalut arvopuun tuottamiseen ovat Markku Oikaraisen mielestä oksasakset. Oksien leikkaaminen taimikkovaiheessa on oikeastaan ainoa menetelmä, jolla metsänomistaja voi laatuun vaikuttaa. Ilman oksien leikkuuta ei Suomen olosuhteissa arvopuuta saada. Pystykarsintamiesten suosima saha on huono työkalu, sillä ei saada oikeaa leikkauskulmaa ja oksan katkaisu voi jopa vaurioittaa nuorta puuta.
Oikea oksien katkaisuaika on heinä-elokuussa. Toimenpiteitä voi tehdä sen jälkeen, kun puun lehti on kasvanut täyteen kokoon. Kun puiden lehti alkaa kellastua, ei niitä enää ole hyvä mennä leikkaamaan.
Erikoispuun tuottaminen ei lyö korvalle perinteistä hyvää metsänhoitoa, sen voidaan katsoa täydentävän metsänhoidon virallista linjaa. Arvopuiden kasvatusta voidaan edistää muun muassa nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä jättämällä hyvin kasvavia raitoja ja pihlajia viljavimpiin paikkoihin kasvamaan ja leikkaamalla niiden oksia laadukkaan rungon tuottamiseksi.
Järkevä arvopuiden valinta alentaa myös metsänomistajan kustannuksia, kun vaikeimmille uudistuskohteille saadaan aikaan uutta kasvua.
Uudenlainen näkökulma puun kasvatukseen tuo lisää mielekkyyttä metsätalouden harjoittamiseen. Mainio asia on myös se, että näitä hoitotöitä voi tehdä kuka vain, jonka kädessä oksasakset pysyvät.
Ostomiehet
varuillaan
Puuta ostavat suuryhtiöiden miehet ovat suhtautuneet erikoispuukysymykseen
varauksella. Pelkona on ollut, että metsänomistajien kiinnostus erikoispuihin
heikentää tavanomaisen puun saatavuutta ja alentaa tarjolla olevien leimikoiden laatua.
Ajatukset ostomiestenkin keskuudessa ovat pikku hiljaa muuttuneet, muun muassa metsien
monimuotoisuus ymmärretään nykyään hyvin ja monimuotoisuutta erikoispuut palvelevat
parhaalla mahdollisella tavalla.
Tämän hetken suurin ongelma erikoispuun tuottamisessa on korjuukustannus. Mikäli puut poimitaan erikseen hintaa tulee kohtuuttoman paljon, siksi ne kannattaa ottaa talteen muiden toimenpiteiden yhteydessä. Pirkanmaalla on tänä syksynä käynnistymässä kokeilu, jolla haetaan uusia menetelmiä puun hankintaan ja keruuseen.
Erikoispuun korjuu tulee Markku Oikaraisen mukaan väistämättä olemaan kalliimpaa kuin tavanomainen puiden hankinta teollisuudelle. Vastapainona korkeammille kustannuksille ovat saatavat hyödyt, ennen muuta parempi hinta.
Metsänomistaja pääsee kätevimmin mukaan erikoispuumarkkinoille ilmoittamalla metsässään olevasta myyntipuusta paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Yhdistyksessä pitäisi olla tieto oman alueen erikoispuun käyttäjistä. Jos omalla alueella ei erikoispuulle ole kysyntää, kätevä keino markkinoille pääsyyn on internetissä oleva palvelu, johon pääsee osoitteessa www.metsasanomat.net.
Antti Äijö
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |