Kuivurissa on nyt imua
Paloturvallisuusmääräysten muututtua on Suomessakin markkinoille saatu alipainekuivuri. Sen edut perinteiseen kuivuriin verrattuina ovat kiistattomat. Kun vielä korkein sallittu kuivausilman lämpötilakin nousi 20 asteella, ollen nyt sata astetta, on syytä osoittaa kiitoksen sana viranomaisten suuntaan.
Antti-teollisuuden uudella tuotteella on merkitystä paitsi kotimaassa, myös vientimarkkinoilla. Uuden kuivurin nykyaikaisuus ja kokonaistaloudellisuus yhdistettynä muunneltavuuteen tekevät siitä erittäin kiinnostavan myös Keski-Euroopassa.
Myös työturvallisuus ja -viihtyvyys ovat alipainekuivurissa omaa luokkaansa. Kun pölyä on erittäin vähän, yliherkkyysreaktioiden vaara pienenee, samoin liukastumisen mahdollisuus. Vähentyneen pölyn myötä myös paloturvallisuus on olennaisesti parempi. Kuivurin siivoaminenkin helpottuu.
Eristetyn, sadan asteen kuivauslämpötilaa käyttävän alipainekuivurin teho on 40 prosenttia isompi kuin eristämättömän ja 80 asteen lämpöä käyttävän. Myös hyötysuhde ja taloudellisuus ovat paremmat. Vesi pääsee helpommin ulos jyvästä, kun höyrystymislämpötila on alempi. Veden kondensoituminen jää pois. Pöly ja vesi muodostavat perinteisessä kuivurissa tahnaa, joka vaikeuttaa viljan kiertoa.
Ilma on paremmin hallinnassa, sillä mahdolliset pienet vuodot ovat sisällepäin, eikä pöly tunkeudu kuivuriin.
Kun viljaa kuivataan, vesi on ensin haihdutettava vesihöyryksi, joka sitten on johdettava ulos. Yksi kilo vettä sitoo höyrystyessään 600 kilokaloria lämpöä. Kun nyt voidaan käyttää sadan asteen lämpöä, vesikilo haihtuu 10 prosenttia tehokkaammin. Lämpimämpi ilma haihduttaa vettä jyvästä ja sitoo vesihöyryä progressiivisesti.
Ongelma kuumempaa ilmaa käytettäessä saattaa olla jyvän vaurioituminen, mutta normaalille rehuviljalle voi koko ajan käyttää sadan asteen lämpötilaa. Vanha sääntö sanoo, että kuivattaessa siemen-, mallas- tai leipäviljaa, maksimi kuivausilman lämpö kuivauksen alussa on 90 astetta vähennettynä viljan kosteudella. Kun kierto on nopea, kierros tunnissa, voi kuivausilman lämpötila olla 80 astetta viljan alkukosteudesta riippumatta.
Kuivurin hyvä eristys on entistä tärkeämpi korkeampaa lämpötilaa käytettäessä.
Kun viljan hinta on alhainen, ei sitä juuri enää kannata erotella yhtä moniin siiloihin kuin aikaisemmin. Hintaero ei kerta kaikkiaan ole riittävä. Suuntaus onkin lukuisista pienistä siiloista muutamiin suuriin.
Viljan kuivatuskustannus on keskimäärin 21 penniä kilolta. Siitä kaksi kolmannesta on kiinteitä kustannuksia, loput muuttuvia. Muuttuvista kustannuksista puolet muodostaa öljy. Koska kiinteät kustannukset muodostavat valtaosan, säästöt niissä vaikuttavat tehokkaimmin. Siirtymällä pikkusiiloista isoihin voidaa rakennuskustannuksia painaa jopa 1 600 markasta 1 000 markkaan kuutiolta, kun rakennetaan esimerkiksi neljä omalla katolla varustettua pyöreää siiloa, jotka ovat betonipohjalla maata vasten ja keskellä on ulos rakennettava kuivuri.
Kuivuria ei tarvitse olla paikan päällä vahtimassa, kun se on varustettu nykyaikaisella kontrollilaitteistolla. Yksi mies pystyy sekä puimaan että kuivaamaan, kun hän voi puidessaan seurata kuivurin tilannetta kännykältä ja antaa tarvittavia käskyjä.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |