Miten satunnaisasiakkaat vakinaisiksi?

Moni luomutila harjoittaa kesämyyntiä. Kannattaisiko satunnaisista kesäasiakkaista houkutella myös vakituisia talviasiakkaita? Mitä se vaatii itseltä, miten sen ottaisi puheeksi satunnaisen ostajan kanssa? Siinäpä miettimistä.

Mikä olisi mukavampaa kuin tietää etukäteen, että määrätty osa sadosta - ellei peräti koko sato - haetaan tilalta suoraan kulutukseen. Vakioasiakkaita varten voisi räätälöidä tuotantonsa parhaiten.

Mutta on ympärivuotisessa myynnissä varjopuolensakin. Suoramyyntiin tarvitaan paljon työaikaa. Pihamaan pitäisi aina olla tiptop-kunnossa ja itsellä puhtaat kädet myyntitavaroita kootessa. Pitäisikö lisäksi olla omat pakkaukset vai riittäisivätkö pakkauksiksi tavalliset ruskeat pussit tai jopa jo kerran käytetty pakkausmateriaali? Ja tuotteet ja palvelu pitäisi osata hinnoitella oikein, jotta kaupankäynnistä jäisi tuotantokustannukset ja vaivanpalkkaa.

Monella tilalla myynti on alkanut sattumalta ja kehittynyt ilman suurempia suunnitelmia. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin katsoa oikein kynän ja paperin kanssa, mihin asti omat resurssit riittävät.

aitoa palvelua

Muutamista perussäännöistä on apua kun asioita asetellaan jonoon. Ainakin suoramyynnille on hyvä laittaa aukioloajat. Tai sitten pitää toimia tilausten perusteella ja sopia noutoaika muutamalle illalle viikossa.

Tuotteiden laatu vetää asiakkaat uudelleen ostoksille, mutta myös palvelun aitous. Ei tarvitse hymyillä, jos sattuu olemaan luonnollisemman näköinen totisena, mutta totisellakin ilmeellä voi viestiä asiakkaalle, että olet tervetullut. Asiakkaat esittävät mielellään toiveitaan ja ne kannattaa ottaa aina vakavasti. Tai ainakin olla ottavinaan, sillä varmin tapa pahoittaa asiakkaan mieli on lytätä idea heti verekseltään.

Myyntitilojen, joissa asiakkaat asioivat, pitää olla siistit. Aina niiden ei tarvitse olla viimeisen päälle uudessa maalissa, mutta törkyiset ne eivät saa olla. Selvät opasteet auttavat asiakasta, vaikka hän olisi jo vanha tuttu. Koira - vaikka kuinka kiltti - ei saa olla ensimmäisenä asiakasta vastaanottamassa. Pikkuasioiden huomioiminen on kohteliaisuutta asiakasta kohtaan.

halvemmalla?

Hinnoittelu on tärkeä, mutta ei ensimmäinen asia suorassa asiakaspalvelussa. Yrittäjälle oikea hinnoittelu on kuitenkin elinehto. Hinnoittelun malli voi tulla vähittäiskaupasta tai se voi olla myös tarkkaan laskettu yhdistelmä tuotantokustannuksista ja tarvittavasta liikevoitosta.

Jos asiakas itse hakee tuotteet tilalta, niin silloin suoramyyntihinnan on oltava ainakin hiukan halvempi kuin vähittäiskaupan hinnan. Näin osoitetaan asiakkaalle, että kuljetus-, ilmoittelu-, ynnä muita kustannuksia säästyy suoramyynnissä vähittäiskauppaan verrattuna.

Varsinkin viljan jalostusasteen noustessa hinnoittelu saattaa tuottaa yllätyksiä. Esimerkiksi pienet kaurahiutale-erät ja monen kymmenen kilometrin myllymatka voivat aiheuttaa kustannuksia niin paljon, että myyntihinta nousee taivaisiin. Silloin kannattaa yhdistää naapurin kanssa pienet erät isommiksi.

Omien tuotteiden myynti suoraan tilalta tai lähitorilla ja kesätapahtumissa on kyllä hauska kokemus. Hommaa ei kannata ainakaan aluksi ottaa kovin vakavasti, vaan pyrkiä opettelemaan asiakkaan kohtaamista. Siinä samalla on hyvin mielenkiintoista seurata, miten esimerkiksi sipuli- ja porkkananipun hinta laskee sitä mukaa kuin nipun paino kasvaa.

Hauskaakin voit asiakkaiden kanssa pitää. Siitä tulee hyvä mieli itselle sekä asiakkaalle. Yllätäpä esimerkiksi lähelle loppuaan stressattu ohikulkija tuikkaamalla kourallinen herneen palkoja kaupan päällisiksi tai maistata mansikoita. Asiakas ainakin saa hyvän mielen, vaikkei hän sitä viikonloppukiireessä ehkä ehdi näyttämään.

Teksti: Esa Partanen, luomuneuvoja, Luomuliiton pj.
S-posti: esa.partanen@agronet.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |