Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

kesakuu.gif (3079 bytes)

Siirtogeeninen rapsi tuli Suomeen
yllättävällä tavalla

Muutama viikko takaperin saimme lukea sanomalehdistä, että Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa on kahtena viimeksi kuluneena kasvukautena tietämättämme viljelty siirtogeenistä rapsia.

Tapahtuma antaa aihetta pohtia, mistä on kysymys. Tapahtuiko jotain, josta todella on vaaraa? Onko utopiaa yrittää pitää siirtogeenisiä siemeniä erillään muista siemenistä?

Kanadasta peräisin olevassa siemenerässä oli neljä siementä tuhannesta eli 0,4 prosenttia geeniteknisesti muokattua rikkakasvihävitteen kestävää rapsin siementä. Suomen siemenlainsäädäntö on asettanut rapsinsiemenelle puhtausvaatimukseksi 99,7 prosenttia. Tässä tapauksessa puhtausvaatimus jäi 0,1 prosenttiyksikön verran vajaaksi.

Elintarvikelainsäädäntömme asettaa geeniteknisesti muunneltujen ainesosien maksimimääräksi yhden prosentin. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen rapsierä olisi hyvin läpäissyt elintarvikkeille asetetun seulan.

Rapsi puristetaan enimmäkseen öljyksi, joka on kuten mikä tahansa öljyä. Siinä ei ole geenejä eikä geenien tuottamia proteiinejakaan. Koska öljyä ei näin ollen voida mitenkään erottaa tavanomaisesta öljystä, ei elintarvikeviranomaisilla edes olisi syytä reagoida tapahtuneeseen.

Todennäköinen syy on siementen sekaantuminen

Miten tällainen vahinko pääsi tapahtumaan? Vaihtoehtoja on kaksi. Siemenet ovat sekaantuneet varastointi- ja kuljetusvaiheessa tai sitten ei-siirtogeeninen rapsi on päässyt pölyttymään siirtogeenisen rapsin siitepölyllä. Itse kallistuisin ensimmäisen vaihtoehdon kannalle, koska rapsi on pitkälle itsepölytteinen kasvi.

Tapahtuma antaa luonnollisesti aiheen kysyä, onko mahdollista, että tällaista tapahtuisi vastaisuudessakin. Jotta voisimme olla varmoja, että elintarvikelainsäädännön vaatimat merkinnät geneettisesti muokatuista ainesosista pitävät paikkansa, on viranomaisten huolehdittava tarkastustoimista tunnontarkasti.

Toisaalta tapahtunut osoittaa, että geneettisesti muokatun siemenen jäljittäminen on mahdollista. Tässä se valitettavasti vain tapahtui sen verran myöhään, että siemenet oli jo kylvetty kahtenakin kasvukautena.

Osa EU-maista kehotti polttamaan sadot

Mitä viranomaiset sitten tekivät? Ranskassa ja Ruotsissa viljelijöitä neuvottiin tuhoamaan satonsa polttamalla. Englannissa hallitus oli onneksi järkevämpi eikä kehottanut sadon tuhoamiseen, koska sekaannus ei aiheuttanut uhkaa ympäristölle eikä ihmisen terveydelle.

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö antoi asiallisen tiedotteen ja tuotantosopimuksen tehnyt yritys suositteli tällä siemenerällä kylvetyille pelloille kolmen vuoden viljelykiertoa. Näin varmistutaan siitä, ettei pelloille jää rikkakasvihävitteen kestäviä yksilöitä.

Ranska ja Ruotsi osoittivat, että valtio voi tarvittaessa ryhtyä nopeaankin toimintaan. Mutta ennen kaikkea nämä kaksi maata osoittivat reagoivansa tapahtuneeseen voimakkaammin, kuin mihin itse asia antoi aihetta. Maat toimivat kuin EU-maat Itävalta-boikotissa, tunne ohitti järjen ja kiire sumensi harkintakyvyn. Meillä Euroopassa ei ole viljelylupaa kyseiselle geneettisesti muokatulle rapsilajikkeelle, mutta Kanadassa tätä rapsia on käytetty jo vuosia ilman, että mitään ympäristöllisiä tai terveydellisiä ongelmia olisi esiintynyt.

Auttamatta mieleen tulee, että jossain päin maailmaa ei ole riittävästi ravintoa, mutta EU-maissa on varaa polttaa viljaa ilman mitään osoitusta viljan vaarallisuudesta, pelkän kauppapolitiikan vuoksi. Tuskin sellainen politiikka sopii suomalaisille.

*Teksti: Susanne Somersalo
*S-posti:

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |