Sikakin viihtyy ulkona
Ulos joko laitumelle tai tarhaan pääsyn ei tarvitse olla vain nautakarjan, lampaiden ja hevosten yksinoikeus. Myös siat viihtyvät ja voivat hyvin ulkosalla.
Sikojen ulkokasvatukseen ja laiduntamahdollisuuksiin on alettu kiinnittää huomiota, kun eläinten viihtyvyys ja hyvinvointi ovat tulossa entistä keskeisemmiksi kotieläintuotannon eri sektoreilla. Varsinkin nopeasti lisääntyvä luonnonmukainen kotieläintuotanto puhuu sikojen ulkokasvatuksen puolesta.
Emakot laitumelle
Tanskassa on meneillään laaja tutkimus, jossa emakot ovat ympäri vuoden laitumella. Meillä sääolot ovat kuitenkin niin erilaiset, että ympärivuotinen laiduntaminen ei tule kysymykseen, mutta kevät, kesä ja syksy eli 5-6 kuukauden aika voisi hyvinkin olla perusteltua. Tässä tanskalaisessa tutkimuksessa emakot ovat laidunlohkolla viiden pahnueen ryhmissä. Jokaisella emakolla on kuitenkin oma pieni mökkinsä, jonne ne voivat porsaidensa kanssa vetäytyä suojaan sateelta tai liialta auringolta. Emakoiden ollessa ympäri vuoden ulkona niitä siirrellään tuotantovaiheen (astutus, porsiminen, imetys) mukaan eri lohkoille. Väkirehutäydennystä annetaan laitumen kunnon ja emakon tuotantovaiheen ravinnontarpeen mukaan. Porsaiden loppukasvatus tapahtuu sisällä väkirehuvaltaisella ruokinnalla.
Sikojen laiduntamisessa nousee esiin monia kysymyksiä, kuten kasvuston kestävyys laitumella, laidunruohon ruokinta-arvo, ruohon syöntimäärät, ravintoaineiden saanti ja muut. Sika on tunnetusti kova tonkimaan, ja liian pieni laidunalue saattaa piankin vaikuttaa kynnöspellolta. Tärkeää on, että laiduntamistiheys (eläimiä/hehtaari) ei ole suuri. Alkukesällä, jolloin ruohon kasvu on nopeaa, voi hehtaaria kohti kuitenkin olla jopa noin 15 emakkoa. Laidunalaa tulisi varata emakkoa kohti noin 5-10 aaria ja jakaa se 3-5 lohkoon.
Ensimmäisen vuoden laidunta ei suositella käytettäväksi sikojen laitumena juuri tonkimisen vuoksi, koska se heikentää laitumen kuntoa. Tonkiminen vähenee, jos ruohoa ja kivennäistäydennystä on riittävästi. Tonkimisellaan sika kuitenkin pitää laitumen rikkaruohot kurissa.
Sikojen laitumeksi sopivat parhaiten karkeat kivennäismaat sekä laidunkasveiksi mehevälehtiset ja heikosti korsiintuvat kasvit kuten apilat, italianraiheinä ja nurminata. Paras ruohon syönti ja sulavuus saadaan, kun kasvit ovat lehtiasteella. Laitumen hyväksikäyttöä voidaan tehostaa myös sekalaiduntamisella: sikojen kanssa samalle laitumelle sopivat hyvin lampaat, vasikat ja hevoset.
Halpa, terveellinen rehu
Laidunruoho on halpaa sikojen rehua. Kun ruoho on nuorta, on se hyvin valkuaispitoista. Valkuaisen aminohappokoostumus on monipuolinen, jopa parempi kuin viljan valkuaisen. Laidunrehun sulavuus sen sijaan saattaa jäädä alhaiseksi, varsinkin jos ruoho on päässyt korsiintumaan. Nuoressa lehtevässä ruohossa sulavuutta heikentävä kuitupitoisuus on kuitenkin alhainen, joten sen sulavuus sialla lähentelee 70 prosenttia. Hyvältä laitumelta emakko voi saada alkukesällä noin 1.5 rehuyksikköä päivässä, loppukesällä noin yhden rehuyksikön. Joutilas emakko ei lisärehua laitumella tarvitse. Kantava emakko tarvitsee lisärehua laitumella 1-2 ry päivässä. Se tarvitsee myös laadukasta valkuaislisää.
Tuore ruoho on hyvä vitamiinien lähde. Se sisältää runsaasti lähes kaikkia eläimen tarvitsemia vitamiineja. A-vitamiinin esiastetta karoteenia on laidunasteella olevassa ruohossa paljon, samoin E-vitamiinia. Vihreissä kasvinosissa on runsaasti myös B-ryhmän vitamiineja sekä K- ja C-vitamiineja. D-vitamiini on ainoa vitamiini, jota laidunruohossa on vähän. Laitumella oleva eläin saa sitä kuitenkin auringonvalon ansiosta. D-vitamiini osallistuu kalsium- ja fosforiaineenvaihduntaan ja vaikuttaa näin muun muassa luuston kehittymiseen.
Lihasiat tarhaan
Hyviä kokemuksia lihasikojen ulkokasvatuksesta on saatu Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa, missä selvitettiin kasvatusympäristön vaikutusta lihasikojen kasvuun ja rehun hyväksikäyttöön. Samalla seurattiin sikojen käyttäytymistä ja ympäristövaikutusta. Ulkokasvatus tapahtui joko katetussa pihatossa tai tarhassa. Tarhassa oli puurakenteiset makuukopit. Ulkokasvatuksessa siat kasvoivat yhtä hyvin kuin sisäkasvatuksessa eikä rehun kulutuksessakaan ollut eroja. Suurimmat ongelmat liittyivät ulkokasvatuksen loistartuntaan, mikä kuitenkin on torjuttavissa madotuksilla ja ympäristön siisteydestä huolehtimalla. Myös ympäristön kuormitusongelmat lisääntyvät ulkokasvatuksessa.
Liisa Syrjälä-Qvist
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |