Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

syyskuu.gif (2730 bytes)

Kunnon suunnittelu, hyvä teknologia ja asenteet auttavat selviytymään

Simo ja Soili Jokikuona Haapajärveltä tekivät tilan omaksi saatuaan kauan harkitsemansa ratkaisun. He rakensivat pihaton, joka saatiin toimintakuntoon viime vuoden huhtikuussa. Lehmämäärä kaksinkertaistui, mutta samalla rehkiminen väheni. "Nyt meillä on aikaa käydä lavatansseissakin", he sanovat.

Simo ja Soili ovat maatalousyrittäjinä suhteellisen varttuneita. Jokikuonan tilaa he ovat viljelleet jo toistakymmentä vuotta. Se oli kuitenkin kuolinpesän nimissä aina vuoteen 1997 saakka, mikä viivästi lopullista investointiratkaisua. Kun tila sitten saatiin täysin omaksi, oli päätösten teko heille helppoa. "Olimme uuden pihaton rakentamisesta täysin yksimielisiä, koska molemmat olemme karjaihmisiä", he kertovat. Myös 15- ja 18-vuotiaat tyttäret ovat hengessä hankkeen takana, ja konttausiässä oleva vauva on päätetty kasvattaa samaan henkeen.

Soili-emäntä käy tilan ulkopuolella toimessa. Hän työskentelee paikallisen palvelupankin lainaosastolla. Siitä huolimatta hänellä on intoa joka aamu käydä yhdessä miehensä kanssa lypsyillä. Myös illalla pankista palattuaan hän tietää, mikä kotonavetassa odottaa. Tosin viimeisen vuoden Soili on voinut pitää pankista vauvalomaa, mikä sekään ei ole ollut esteenä lypsytöille.

Pankkitoimesta on ollut sen verran hyötyä, että tilan paperityötkään eivät pelota. Maatilan emännyyden hoito auttaa taas ymmärtämään pankissa asioivien viljelijöiden tarpeita.

Piti valita kahdesta: lopettaa tai laajentaa

Kolme vuotta sitten Jokikuonan karjatilalla oli pakko tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Vaihtoehtoja ei ollut monta, vaikka peltopinta-alaa oli viljelyssä jo tuolloin 70 hehtaaria, mistä runsas puolet omaa, loput vuokrapeltoa. Pelkkään viljantuotantoon näin pohjoisessa ei voinut luottaa. Siispä päätettiin lisätä lypsykarjaan heti tuntuvasti, mikä edellytti uuden navetan rakentamista.

Jokikuonan navetta oli siihen aikaan vanha ja työllistävä parsinavetta, jossa oli ahtaisiin tiloihin saatu mahdutettua 36 lypsylehmää ja kasvava nuori karja. "Hulluinahan meitä pidettiin, kun lähdimme lisäämään reilusti nuorta karjaa, vaikka uudesta navetasta ei ollut vielä tietoakaan", Soili kertoo. Se oli kuitenkin jo harkittua valmistautumista siihen, mitä tuleman piti.

Määrätietoisen ja tarkoin suunnitellun toimintatavan ansiosta voitiin pihaton kaikki 70 lypsylehmäpaikkaa täyttää heti sen valmistuttua viime vuoden huhtikuussa. Hukkakäyntiin ei ollut varaa, koska oli kysymys kahden miljoonan markan arvoisesta tuotantorakennuksesta. Lehmät saatiin pääasiassa omista Ayrshire-hiehoista. Lisäksi eteläisestä Suomesta tuotiin jalostusmielessä hyvät tuotanto-ominaisuudet täyttävää friisiläistäydennystä ja mustanpuhuva sonni. Kaikkiaan pihatossa käyskentelee nyt 160 päätä.

Samaan aikaan, kun karja sai uutta verta etelästä, karsittiin vanhaa ainesta rajusti. Teuraat myytiin markkinahintaan eli eniten tarjoavalle, koska oli huomattavista lihamääristä kysymys. "Hintaero oli parhaimmillaan kaksi markkaa kilolta", isäntä toteaa.

Uusi pihatto luo raamit jatkuvaan kehittämiseen

Jo pihaton suunnitteluvaiheessa lisääntyvän työmäärän uhka otettiin huomioon. Alfa-Lavalin myyntimiehen opastuksella Simo ja Soili kävivät katsastamassa kolme jo toiminnassa olevaa navettaa. Tämän opintomatkan ansiosta oikea heille sopiva malli lypsyasemineen löytyikin. "Valitsimme 2x6 kalanruototyypin kaikkine mausteineen", Simo kertoo. Omana ratkaisunaan Jokikuonat lisäsivät myös kolmannen rehukioskin, jotta syöntiä voitaisiin nopeuttaa. Se osoittautuikin käytännössä oikeaan osuneeksi keinoksi. Aina rakentamisen jälkeen joutuu kysymään itseltään, mitä olisi tehnyt toisin. Simon ja Soilin mielestä perusratkaisut olisivat suunnilleen vakiomallien mukaisesti. Ainoat parannukset liittyisivät nekin työn sujuvuuteen. "Ritiläkäytävälle johtavat ovet tekisin reilusti normaalikokoa leveämmiksi, jotta mahtuisi apevaunun kanssa kunnolla ajamaan", Simo sanoo. Mahdollisimman paljon kannattaa tehdä talvisaikaan, jolloin tarvikkeet ovat halvempia kuin sesonkeina.

Itse pihaton rakentaminen on isäntäväen mukaan vasta alkua kehittämiselle. Sekään ei ole vielä aivan valmis, koska rehulato on vasta perustusvaiheessaan. Sen pitää olla lyönnissä ennen lumien tuloa. Kaikki pellot on saatava ensitilassa salaojiin ja pH-taso nostettava kalkituksella yli kuuden, jotta rehut saadaan jatkossakin riittämään.

Peltoa Simo laskeskelee tarvittavan vielä 50 hehtaaria lisää, jotta 2500 motin vuotuinen lietepotti saadaan sijoitettua tuottavasti. Myös lietesäiliötä on suurennettava, koska säädösten mukaan koko vuoden tuotanto on saatava sinne mahtumaan. Tosin tuota arvokasta tavaraa ajetaan lietevaunulla rehunurmille pitkin kesää. Lisukkeeksi tarvitaan vain typpeä. Ensi kesään mennessä raivataan peltoa lisää 10 hehtaaria. Esikuivattavaa rehua varten tehdään laakasiilot. Puuha ei siis kesken lopu.

Karjan keskituotos oli vanhan navetan aikana 6000 litran pinnassa. Nyt uudet puitteet antavat hyvät mahdollisuudet nostaa taso vähitellen yli 8000 litran. Karja saa käydä vapaasti laitumella ja pihatossa yhdessä friisiläisen sonnipojan kanssa. "Poika kyllä tuntuu tietävän tärkeän roolinsa, koska hoitaa hommansa ilman eri direktiivejä", isäntä ja emäntä kertovat. Tulokset alkavat näkyä lähivuosien aikana. Sitten on taas uuden sonnin vuoro astua remmiin.

Apua on yrittäjälle hyvin tarjolla

Nykysuuntaus maataloudessa vie yhä suurempiin tuotantoyksiköihin. Vauhti suorastaan hirvittää ja panee kysymään, mihin yrittäjän rahkeet riittävät. Samaan aikaan, kun tuotantoa lisätään, on pärjättävä samalla työvoimalla tai pikemminkin pienemmällä kuin ennen. Siitä syystä investointeja harkitsevien on tarkoin punnittava voimavaransa ja hankittava lisää tietoa.

Toimitusjohtaja Kari Ahola Haapajärven Osuuspankista on toimensa puolesta joutunut seuraamaan tuotantoaan laajentavien tilojen synnytystuskia näköalapaikaltaan jo useiden vuosien ajan. "Näemme myönteisenä asiana sen, että maatilat kehittävät edellytyksiään pärjätä EU-Suomessa, koska se on ainakin tämän seudun elinehto", pankinjohtaja sanoo. Hän näkee suuntauksessa sekä suuria mahdollisuuksia että myös normaaleja yritystoiminnan riskejä. Ne on suunnitteluvaiheessa käytävä tarkoin läpi. Neuvoja kannattaa kysyä.

Vaikka yrittäjä joutuu päätökset tekemään itse, apua niiden taustaksi saatavissa. Pankin rooliksi Ahola katsoo lähinnä taloustiedon jakamisen. "Järjestämme nuorille viljelijöille tilaisuuksia, joihin kokoamme asiantuntijoita Maaseutu- ja TE-keskuksesta, kunnasta sekä vakuutus- ja rahoituslaitoksista", pankinjohtaja kertoo. Se tuo yrittäjälle varmuutta.

Investointituki navetan perustajalle oli päättyneenä kautena parhaimmillaan 40 prosenttia kustannuksista. Tukien varaan ei päätöksiä yksin voi kuitenkaan perustaa. Yrittäjän on varauduttava siihen, että oman tuotannon varassa on tultava kaikissa oloissa toimeen. TE-keskuksesta korostetaan, että myös varasuunnitelmia on oltava, koska käytännössä voi aina sattua myös yllättäviä asioita.

*Teksti: Matti Latvala
*S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |