Epätasainen orastuminen ja perunan rutto kesän ongelmia

Taas on takana yksi erilainen kasvukausi. Alku oli varsinkin etelässä tavattoman kuiva ja loppu lämmin ja sateinen. Vihermassan kasvulle kesä oli ihanteellinen. Eivätköhän liene aidan seipäätkin kasvaneet pituutta lisää!

Neuvojan silmällä merkille pantavimpia asioita olivat orastumisen vaiheet ja seoskasvustojen kehittyminen. Näiden asioiden muistelu tuoreeltaan ei saata olla kaikkein tehokkain keino neuvonnallisessa mielessä, sillä nyt tehtävät päätelmät saattavat unohtua ensi kevääseen mennessä. Mutta katsotaan nyt, muuttuvatko päätelmät talven mittaan.

Yleensä kylvökset orastuivat tasaisesti, mutta poikkeuksiakin oli. Keväällä maat muokkautuivat yllättävän helposti kylvökuntoon. Jopa niin, että aikaisempina vuosina tarvitut toinen ja kolmas muokkauskerta olivat nyt liikaa.

Oikeaoppinen kylvö niin, että siemenet sijoittuvat varmasti muokkauskerroksen pohjaan johti liian syvään kylvöön. Toisaalta muokkausvirheen korjaaminen keventämällä kylvövantaiden painoa jätti siemenet kuohkeaan kerrokseen ja kuivuus näännytti siemenen kuoliaaksi tai viivästytti kasvuun lähtöä viikoilla. Varsinkin tavanomaisesti viljellyillä rypseillä tämä näkyi selvästi.

Epätasaisesta orastumisesta seuraa kypsymisen venyminen niin, että osa ränsistyy ja pahimmillaan jo varisee, kun jälkijoukko puhkuu vielä vihreänä tähkän täyttöpuuhissa. Tällaista "kahdenkerroksen väkeä" on näkynyt ainakin ohrilla.

Luomuviljely on erittäin tarkkaa ja vaativaa viljelyä, vaikka se eräiltä osin vaikuttaakin melkeinpä välipitämättömältä touhuilulta. Muokkaus on huolettoman veikon hommia, mutta kylvö viimeisen päälle tarkan tekijän työtä. Muokkaajalla ei ole muuta huolta kuin, että tasasyvyinen muokkauspohja syntyy mahdollisimman vähin ajokerroin. Kylväjä sen sijaan on muokkaajan armoilla, kylvöksen on painuttava muokkauksen pohjaan. Kylvötekniikalla on hyvin vaikea korjata muokkaussyvyyttä.

Hyvin myöhäinen kylvö antaa luomurypsillä hyvän sadon, mutta MTT/Partalassa kokeiltiin myös ohran myöhästytettyä kylvöä. Tarkoituksena oli tutkia ohran kasvun ajoittamista paremmin luonnon omaan typen kierron aikatauluun. Ohran kylvöä viivästettiin pari-kolme viikkoa normaalista.

Mielenkiintoinen kokeilu, sillä tarkoituksellinen kylvön myöhästyttäminen saattaa tuoda esiin ohrasta uusia, sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia. Varsinkin tähkäidäntä ja myöhään kehittyvät taudit saattavat olla ongelman aiheuttajia. Tuloksista saamme mustaa valkoisella tulevan talven mittaan.

Seoskasvustoista opittiin ainakin se, ettei viljan siementuotantoa kannata suositella seoskasvustona virnan kanssa. Virna pahalainen ei nöyrtynytkään pysymään aluskasvina, vaan töytäsi ylikasvustoksi pääkasvin päälle. Siinä jää siemensadon puinti vain haaveeksi ja arvokas kantasiemen on hukkainvestointi.

Herneen tarkoitus seoskasvustossa on kerätä typpeä seuraavalle kasville. Tämän kesän kokemus osoitti, että suhteellisen vähäinenkin kauramäärä valtaa pellon ja herne häviää kisan kasvutilasta. Pitäisiköhän ryhtyä suosittelemaan herneen puhdaskasvustoja?

Perunan viljelijöille ei päivä paistanut, sillä sato jäi ruton takia pienimukulaiseksi.

Tavaran niukkuus nostaa yleensä tuottajahintaa, mutta ei tässä tapauksessa, sillä tehokkaan kemiallisen rutontorjunnan avulla tavanomaisella tavalla onnistuttiin tuottamaan kohtalainen sato. Tämä pitää ruokaperunan perushinnan halpana, jolloin luomumies ei voi riittävästi kompensoida tuottajahinnalla sadon menetystä.

Mutta ei heitetä pelivälineitä jorpakkoon, sillä eiköhän luomupellollekin pian saada joku luomuun soveltuva torjuntaeliö ruttoa vastaan!

Teksti: Esa Partanen
S-posti: esa.partanen@maaseutukeskus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |