Kuka osaa hinnoitella luomulihan?

Paavo Rantanen Aurasta luki Maatilan Pellervon syyskuun numerosta Atrian luomulihatavoitteista ja kauhistui. Erityisesti häntä kauhistuttivat pienet luomulisät - sialla 2,50 markkaa ja naudalla 3,00 markkaa. Rantasen mukaan sillä ei luomua pysty tuottamaan, ellei sitten tavanomaisesti tuotettu liha ole raskaasti ylihinnoiteltua.

Rantanen on Suomen luomuviljelijöiden Oy:n hallituksen puheenjohtaja, firman joka aikanaan välitti luomulihaa Helsinkiin ja muuallekin. Suomen luomuviljelijöiden Oy alkoi toimintansa 1995 lähes puolen miljoonan markan osakepääomalla.

Enää firma ei välitä. Se on lopettanut liiketoiminnan 1999. Rantanen sanoo, että toiminnan lopettamiseen ajoi Atrian alihintaisen lihan dumppaus Helsinkiin.

Rantasen mukaan heidän sianruhonsa maksoivat ruhona tukkurin (vaan ei nahkurin) orsilla 18,80 markkaa kilolta ja kauppa kävi. Tuottajalle maksettiin 13,40. Sitten Atria alkoi työntää samaa tavaraa samalle tukkurille hintaan 10,80. Rantanen kysyy, että tämäkö on luomun oikea hinta, siis se, jonka Jari Hanhimäki Atrialta sanoo kauppiaan niin hyvin tietävän.

Hän kysyy myös, että olivatko Suomen Luomutuottajat Atrian mielestä vetämässä luomulle ryöstöhintaa, puoliväkisin ja tunnottomasti. He kun saivat ennen Atrian markkinoille tuloa kahdeksan markkaa kaikesta päättäen aivan ansiotonta tuloa jokaista myytyä kiloa kohti. Enää eivät saa.

Naudanlihaa Atria alkoi tarjota 20,00 markkaan kilolta Suomen luomutuottajien 27,30 asemesta. Rantasen mukaan Suomen luomutuottajat eivät halunneet mennä mukaan tällaiseen luomulihan alihinnoitteluun. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi toiminnan lopettaminen.

Rantanen asettaakin Atrian ja muutaman muunkin lihan jalostajan markkinointitaidot kyseenalaisiksi. Antaa hieman omituisen kuvan markkinoinnista, kun lehden päällä mennään valtakunnallisesti ilmoittamaan, että kyllä ostaja tietää hinnan. Jos näin on, markkinointiosaston porukan saa pistää maantielle heti huomenna.

Rantanen sanoo, että oikea markkinointi on sitä, että otetaan tuotteesta surutta korkein mahdollinen hinta, jonka asiakas suostuu maksamaan. Luomuliha on erikoistuote, ainakin toistaiseksi, eikä sitä pidä mennä tarjoamaan minään peruselintarvikkeena normaaliksi vatsantäytteeksi.

Atrian nykyinen markkinointi lopettaa vuoren varmasti ainakin sianlihan luomutuotannon, sanoo Rantanen. Hänen mielestään se on murheellista, sillä yhdessäkin voitaisiin toimia. Isojen firmojen toimintaa viilataan rationaaliseksi ja päämääränä on tehokas ja edullinen massatuotanto.

Pienille olisi paikka siinä, että ne hakevat ja täyttävät isojen yritysten jättämiä aukkoja tarjonnassa. Kaiken kattava tarjonta on niin isolle kuin pienellekin kallista. Molempien pitää erikoistua ja hyväksyä toistensa toimet ja olemassaolo.

Pieni ei totisesti haluakaan uhata massatavaran markkinointia, eikä siihen edes pysty, Rantanen sanoo. Iso sen sijaan pystyy uhkaamaan pientä, jos katsoo liiketoimintojensa sitä vaativan. Tilalle tulee kuitenkin heti uusia aukkojen katsastajia, joita pitää johdonmukaisuuden vuoksi käydä taas kaatamaan. Tämän luulisi käyvän kalliiksi molemmille osapuolille. Kyllä karhun olisi parasta kirppunsa hyväksyä, Rantanen tuumii.

Rantasessa nuori isäntä Kimmo on investoimassa kaksi ja puoli miljoonaa luomusikalaan. Perinteet velvoittavat. Tilalla on tuotettu luomua jo vuodesta 1980 lähtien.

Jos hän investoisi samanlaiseen sikalaan tavanomaista tuotantoa varten, säästyisi heti rahaa noin 800 000 markkaa. Toisaalta hänen on pakko tyytyä luomutuotannossa 80 sikapaikkaa vähempään kuin saman kokoisessa sikalassa tavanomaisessa tuotannossa.

Kun sikasatseja menee vuodessa läpi noin 3,5, niin se merkitsee 280 sikaa vuodessa vähemmän tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Tukia tulee siis 280 x 146,50 @ 41 000 markkaa tavanomaista tuotantoa vähemmän vuodessa. Nämä tasoitukset annetaan oikeastaan ennen tuotantoon ryhtymistä.

Lisäksi luomurehut ovat kalliita. Luomuviljan hinta on lähes kaksinkertainen tavanomaiseen viljaan verrattuna. Sika syö normaalisti kolmisen rehuyksikön edestä viljaa yhtä lihakiloa kohti. Siitä yksinään tulee liki kahden markan ylimääräinen kustannus lihakiloa kohti. Vielä on huomattava sellainen seikka, että kasvunopeus ei aina ole paras mahdollinen, kun rehuissa on tyydyttävä niiden luontaisesti sisältämiin aminohappoihin.

Rantanen toivookin Atrian ja LSO:n keskittyvän bulkkituotantoon ja kehottaa ottamaan luomulihasta korkeimman hinnan, minkä kuluttaja on valmis maksamaan. Rantasella on tietoa, että saatavissa oleva hintataso on korkeampi kuin kauppiaan tarjoama.

Rantasen siat menevät Koivistolle, joka tilittää tuottajalle 13 markkaa kilolta vähin äänin. Niklas Niemi Tapolasta sanoo, että luomun hinta-asia on yksinkertainen. Mitä korkeampi hinta, sitä vähemmän maksajia ja päin vastoin.

Hänen mukaansa luomusikaa ei pysty kukaan tuottamaan kahden ja puolen markan lisähinnalla. Viisi markkaa tuntuu jo tasolta, jolla on mahdollisuuksia taloudelliseen tuotantoon. Hän sanoo olleensa alalla sen verran kauan, että tietää suunnilleen millä tasolla tuotantokustannukset liikkuvat.

Teksti: Jussi Knuuttila
S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |