Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

lokakuu.gif (3132 bytes)

Menettääkö perustason lannoittaja satoa fosforin puutteen vuoksi?

Fosforilannoitus vähentyi 90-luvulla rajusti. Liian runsaasta fosforin käytöstä ollaan tulossa toiseen ääripäähän, ympäristötuen perustason valinnut viljelijä saattaa käyttää fosforia jo vähemmän kuin kasvi tarvitsisi.

Fosfori on tunnetusti kasveille hankala ravinne. Liukoisen fosforin tiukka pidättyminen maahan heikentää lannoituksen tehoa. Lisätystä fosforista itse jyviin siirtyy samana vuonna vain muutama prosentti, suuri osa sitoutuu maahan vaikealiukoiseen muotoon.

Kemira Agron tutkija Pekka Seiskari on laskenut koko Suomen peltoalan ravinnetaseita. Tulosten mukaan valtakunnallinen fosforin hyväksikäyttöaste on viime vuosikymmenellä lähes kaksinkertaistunut.

Samanaikaisesti ravinneylijäämä on pienentynyt neljäsosaan. Ravinneylijäämä lasketaan vähentämällä peltoon lisätystä fosforista sadon sisältämä määrä.

Viime vuonna annetusta fosforista jäi käyttämättä kuusi kiloa hehtaarille. Kun fosforin hyötysuhde oli 56 prosenttia, voidaan laskea, että fosforia annettiin vajaat 14 kiloa hehtaarille.

Lannoitussuositusten mukaan tämä riittää vain silloin, kun maan fosforileima on tyydyttävä tai sitä parempi eli vihreällä. Punaisen leiman mailla kasvaneet sadot ovat maanlaajuisesti laskettuna kärsineet fosforin puutteesta.

Maan viljavuus lähtökohdaksi

Ympäristötukiehdoilla on pyritty rajoittamaan fosforin käyttöä. Liian runsaan fosforilannoituksen haittavaikutuksista puhuttiin aikanaan paljon. Syytä varmasti olikin. Markku Yli-Halla MTT:stä on laskenut, että 1980-luvulla keskimääräinen toteutunut fosforilannoitus oli laskennallista lannoitustarvetta suurempi.

Vanhalla tukikaudella kolme neljästä viljelijästä valitsi perustasot, vain yksi neljästä tarkennetut tasot. Viljavuuspalvelun analysoimista maanäytteistä vuosina 1994-98 lähes puolet oli kuitenkin fosforiluokiltaan luokissa huono, huononlainen tai välttävä, eli peltojen fosforitila oli punaisella.

Toisin sanoen kolme neljästä viljelijästä lannoitti peltonsa perustason mukaan ikään kuin pellon fosfori olisi luokassa tyydyttävä, vaikka vain puolet pelloista todella oli tässä luokassa. Osalla fosforilannoitus ei riittänyt, koska pellot olivat oletettua huonommassa fosforiluokassa. Näillä pelloilla fosforin puute on todennäköisesti pienentänyt satoja.

Ympäristötukea saavalla viljelijällä on nyt mahdollisuus valita joko lannoituksen perustaso, jolloin fosforin sallittu käyttömäärä viljoilla on 15 kiloa/hehtaari tai tarkennettu taso, jolloin fosforia voi lannoittaa viljavuustutkimuksen ja kasvin tarpeen mukaisesti.

Tarkennetut tasot valinnut voi käyttää lannoitetta maan viljavuusanalyysin mukaan. Tällöin fosforin käyttö perustuu todettuun tarpeeseen, punaisen leiman maalle annetaan enemmän kuin vihreille.

Tästä on hyötyä myös toisessa ääripäässä. Kun maassa on jo valmiiksi fosforia runsaasti, ei kannata lannoittaa kaavamaisesti perustason sallimat 15 kiloa, vaan vähentää fosforin määrää. Tämä on myös ympäristönhoidon kannalta järkevää.

Kemira Agron tutkimusasemalla Vihdissä pitkäaikaisessa lannoituskokeessa on seurattu lannoituksen vaikutusta maan fosforitilaan vuodesta 1973 lähtien. Alkuvuosina koealue lannoitettiin suurilla fosforimäärillä, mutta sen jälkeen siirryttiin Typpirikas Y-lannos 2:een, joka vastaa nykyistä Pellon Y-lannos 4:ää, 20-4-7.

Näillä kahdella myöhemmällä lannoitteella fosforia on vuosittain käytetty 0, 8, 16, 24 tai 32 kiloa hehtaarille. Samassa kohdassa peltoa on aina käytetty samaa fosforimäärää. Koealue on maalajiltaan runsasmultainen hiuesavi.

Kun vuosittainen lannoitusmäärä on ollut pieni, maa on köyhtynyt. Kokeen ensimmäisenä kesänä fosforiluku oli 8,6. Lannoittamattoman kaistan maan P-luku on sen jälkeen pudonnut viiteen.

Kun fosforia on annettu vuosittain 16 kiloa, lannoitus on pitänyt maan fosforiluvun lähes vakiona. Leima on pysynyt koko ajan luokassa tyydyttävä.

Runsaalla lannoituksella fosforiluku on tietysti kasvanut, tässä kokeessa 32 kilon vuosittainen fosforilisäys on nostanut luvun lähelle kolmeakymmentä.

Näin muokkauskerroksessa. Kun mennään syvemmälle maahan, erot tasoittuvat. 35 sentissä maan fosforiluku on alle 5 oli fosforilannoitus sitten 0 tai 32 kiloa vuodessa.

Vuosi Fosforiylijäämä
kg/ha
Fosforin
hyväksikäyttöaste, %
1990 23 30
1992 13 36
1997 6 63
1998 7 51
1999 6 56

Pekka Seiskarin laskemat koko Suomen peltoviljelyn fosforitaseet 1990-luvun muutamilta vuosilta yllä. Luvut perustuvat tilastoihin lannoitemyynnistä, karjanlannan fosforista, vuotuisista sadoista ja sadon sisältämistä ravinnemääristä.

*Teksti: Saara Salonen
*S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |