Maailma matkalla luomuun
Elo-syyskuun vaihteessa järjestettiin Sveitsissä, Baselissa Maailman luonnonmukaisen viljelyn järjestöjen liiton (International Foundation of Organic Agriculture Movements IFOAM) kolmastoista tieteellinen konferenssi ja yleiskokous. IFOAM laatii ja ylläpitää luomutuotannon puitesäännöstöä, jonka pohjalta on laadittu kaikki kansallisesti noudatettavat säädökset. Myös EU:n luomuohjeet (2092/91) perustuvat IFOAM:in puitesääntöihin.
Konferenssin tunnuslauseen "The World Grows Organic - Maailma matkalla luomuun" tueksi esitettiin viikon aikana vakuuttava määrä perusteluja. Konferenssissa pyöri samaan aikaan parhaillaan toistakymmentä eri esitystä luomuviljelyyn, tuotteiden laatuun, ympäristöön, maaseutupolitiikkaan ynnä muuhun aiheeseen liittyvänä. Kolmas maailma ja WTO (Maailman kauppajärjestö) puhuttivat sekä rikkaiden että köyhien maiden edustajia keskenään ja erikseen. Suomalaisia puheenvuoroja käytettiin muun muassa maaseudun kehittämisen tutkimuksesta ja postereilla esiteltiin suomalaisia viljelytutkimuksia sekä tuotantovälineitä.
Kaikkiin riitti osanottajia, sillä eri puolilta maailmaa oli paikalle kokoontunut tutkijoita, neuvojia, viljelijöitä, jalostajia, kauppiaita ja poliitikkoja lähes 1500 henkeä.
Hallitsevana tunnelmana oli, että tässä tehdään työtä tulevaisuuden hyväksi vakavalla mielellä. Osanottajien ilmeistä vakavuus oli kuitenkin tipotiessään, pikemminkin ilmapiiri oli hyvin rento ja vapautunut. Oli tavattoman hieno tunne olla viikko seurassa, jossa lähes kaikki puheenvuorot olivat rakentavasti luomutuotannon kehittämisen kannalla. Kritiikkiäkin esiintyi. Varsinkin byrokratian kasvua haluttiin rajoittaa. Keinot vain todettiin vähiksi, sillä kuluttajan luottamus luomutuotteisiin vaatii monenlaista tarkastusta ja leimaa tuotepakkaukseen.
Perheviljelmät pysyvät
tuotantoyksikköinä
Keskikokoisella yläsavolaisella karjatilalla kasvaneena tuntui rohkaisevalta kuulla IFOAM:in väistyvän puheenjohtajan, amerikkalaisen Linda Bullardin vakuutteluja avauspuheessaan siitä, että perheviljelmät vastaavat tulevaisuudessakin valtaosin maailman ruuan tuotannosta. Vierastyövoittoisessa yrityksessä tahtoo kadota motivaatio tuotantotavan perimmäisestä olemuksesta.
Perheviljelmä on myös kuluttajien mielestä sopivan kokoinen yksikkö eettisesti korkeatasoiseen kotieläintuotantoon. Ruuan tuotantoon kun ei vieläkään kovin hyvin sovi huipputehokkuusväittämät. Päinvastoin nimenomaan ns. tehotuotetusta ruuasta esitetään epäilyjä sen terveellisyydestä ja maittavuudesta, eettisyydestä puhumattakaan.
Perheviljelmäkoko on vaihteleva käsite. Amerikassa ja Argentiinassa se voi olla muutaman tuhannen hehtaarin luokkaa ja Intiassa hehtaarin - pari. Siihen väliin mahtuvat sitten meidän omat keskimäärin kolmenkymmenen hehtaarin luomutilat.
Ruotsalainen nousi
IFOAMin johtoon
Itse koin huippukohtana Ruotsin tuottajajärjestön LRF:n puheenjohtajan Hans Jonssonin ja Ruotsin luomuliiton KRAV:n puheenjohtajan Inger Källanderin tapaamisen. He olivat juuri pitäneet yhdessä erinomaisen esityksen aiheesta luomu- ja tavanomaisen viljelyn uudenlaisesta yhteistyöstä. Esitys vakuutti, että tavanomainen ja luomutuotanto voivat tehdä hyvää jälkeä yhdessä.
Lyhyen tapaamisemme aikana Hans Jonsson sanoi, että avoimuus ja ennakkoluulottomuus ovat ne avainasiat, joilla erilaista viljelytapaa harjoittavien viljelijöiden keskinäinen yhteistyö pelaa. Siitä siihen, etteikö käynyt vähän kateeksi naapuria! Loppuviikosta vaiva vain paheni, kun Ruotsin Gunnar Rundgren valittiin yksimielisesti IFOAM:in puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Suomalaista luomutuotantoa ajatellen oli hyvä havaita, että meidän ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että jopa puolet luomuviljan tuotannostamme menee vientiin. Vaikka paikallisuus on luomun vankka perusajatus, niin kansainvälinen luomuliike hyväksyy luomutuotteiden kuljetuksen pitkienkin matkojen takaa, mikäli niiden tuottaminen luo sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia tuotantomaassa. Niinpä täällä Suomessa voimme nauttia puhtaalla omallatunnolla luomutuotetuista sitrushedelmistä tai kahvista ja vastaavasti keski- ja etelä-eurooppalaiset suomalaisesta rukiista ja kaurasta valmistetuista herkuista.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |