Strategia velvoittaa
Kevätkesällä julkaistussa kansallisessa luomustrategiassa arvioidaan tulevaa kehitystä vuoteen 2006 saakka. Siihen mennessä Suomessa tulisi olla pelloista 10 prosenttia luomussa ja luomuvalvonnassa 1100 kotieläintilaa. Nyt pelloista reilu 6 prosenttia on luomusopimuksessa ja kotieläintiloja valvonnassa vain 370.
Luomuliitto on sitoutunut kansallisen luomustrategian tavoitteisiin. Niinpä se ryhtyy suunnittelemaan menetelmiä, joilla luomutuotannon ja jalostuksen yhteistyö saataisiin nykyistä paremmin toimimaan.
Ensimmäisenä on listalla keskustelujen aloittaminen jalostavien yritysten hankinnan ja alkutuotannon neuvonnan kanssa niin, että luomutuotantoon halukkaat viljelijät ja karjankasvattajat saisivat asiantuntevia vastauksia tutuilta myllyjen, rehutehtaiden, meijereiden, teurastamojen ja muiden luomuraaka-ainetta tarvitsevien toimijoiden yhteyshenkilöiltä.
Luomuliitto yrittää voimistaa imua luomuraaka-aineen tuotantoon ja jalostamiseen Yhdessä Finfood-LUOMUn kanssa. Liitto linjaa yhteen alkutuotannon ja kuluttajien tavoitteita ja Finfood-LUOMU painaa täysillä kuluttajavalistusta yhdessä teollisuuden ja keskusliikkeiden kanssa.
Vaikka strategian tavoitteita ei kovin päätä huimaavina voida pitääkään, niin silti niiden saavuttaminen vaatii ankaraa työtä. Tuotannon laajentamista joudutaan arvioimaan ainakin kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin on perusteellisesti selvitettävä luomuviljelyn tarkoituksenmukaisuutta muun muassa ympäristökuormituksen vähenemisen ja luonnon monimuotoisuuden paranemisen kannalta. Toisekseen on varmistettava, että tuotteet saadaan markkinoitua luomuna. Markkina-alueena on pidettävä ensisijaisesti Unionin sisämarkkinoita, mutta erikoistuotteille pitää raivata tietä myös Euroopan Unionin ulkopuolelle.
Ympäristövaikutusten
tutkiminen jo liikkeellä
Ympäristövaikutusten selvittäminen on tieteen tehtävä. Vastauksia lähtee hakemaan tänä vuonna rahoituspäätöksen saanut laaja tutkimus eri viljelytapojen vaikutuksesta ravinteiden huuhtoutumiseen.
Luonnon monimuotoisuutta, maisemaa ja ankaran muutoksen kourissa olevaa maaseutukulttuuria pitää tutkia ja verrata luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä. Kotieläinten hyvinvoinnin tuomaa lisäarvoa suhteessa hoitokustannuksiin ja perusinvestointeihin joudutaan myös selvittelemään. Lähtötietona on jo, että mitä paremmin hoidettu eläin, sitä parempi lihan laatu.
Oma laaja alueensa on selvittää eri menetelmillä tuotetun ruuan kokonaisvaikutukset ihmisen terveyteen.
Laajat markkinat
- vakaa hintataso
Vastausta vakaaseen hintakehitykseen haetaan voimakkaasti kasvavilta markkinoilta. Luomutuotteiden hinnoittelu on onneksi vielä hiukan vapaampaa kuin tavanomaisen, joten luomulisää on maailmalla tarjolla.
Suomen oloissa kysynnän kasvu on huomattavasti hitaampaa kuin monissa muissa Euroopan maissa. Niinpä varsinkin suomalaista luomuviljaa on markkinoitu ns. paremmin maksaville markkina-alueille keskemmälle Eurooppaa. Sitä sanotaan vielä vanhanaikaisesti vienniksi, mutta todellisuudessa se on vain paremman hinnan markkina-alueille hakeutumista. Tuodaanhan Lapin Puikulaakin etelän markkinoille korkeamman hinnan toivossa.
Valvontajärjestelmää
entrattava
Suomessa luomumarkkinoiden toimivuuden avainkysymykseksi nousee valvontajärjestelmän uudistaminen siten, että tuotantoehdot ovat riittävän korkeatasoiset ja valvontajärjestelmä yleiseurooppalaisiin standardeihin sopiva. Kansallisen luomustrategian valmisteluvaiheessa tämä remontti sovittiin aloitettavaksi nyt syksyn aikana.
Suomen luomuvalvontajärjestelmää vastaava systeemi on toiminnassa EU:n alueella vain Tanskassa ja Espanjassa. Näissä maissa valvonta on viranomaisten hoidossa, muualla se on enimmäkseen yksityisten valvontatoimistojen tehtävänä.
Yksityinen valvontajärjestelmä voi toimia muun muassa EN 45011 -standardin mukaan, jolloin sen vertailukelpoisuus on avointa, näkyvää. Viranomaisvalvonta ei ole sinänsä epäluotettavaa (ainakaan meillä), mutta siitä puuttuu muutamia sellaisia ehtokokonaisuuksia, jotka sisältyvät kansainvälisen luomuliiton IFOAMin (International Federation of Organic Agriculture Movements) puitesääntöihin.
EU:n luomutuotannon valvontadirektiivistä 2092/91 puuttuvat erillisinä kokonaisuuksina ympäristö-, maisema- ja viljelijän sosiaalista asemaa koskevat kokonaisuudet. Myöskään edellä mainittuun standardiin perustuvaa laatujärjestelmää ei voida viranomaisvalvonnassa toteuttaa.
Tanskalaiset ovat olleet ankarissa vaikeuksissa oman valvontansa kanssa pyrkiessään hakeutumaan nopeimmin kehittyville markkinoille Isoon Britanniaan ja Sveitsiin. He ovat ratkaisseet väliaikaisesti asian siten, että oman valvontansa lisäksi Ruotsin valvontajärjestelmä sertifioi heidän tuotteensa niissä tapauksissa kuin ne täyttävät KRAV:in tuotantoehdot. Ruotsin KRAV-järjestelmä on kansainvälisen luomuliiton IFOAM:in valtuuttama (akkreditoima) ja sen tuotantoehdot täyttävät kansainvälisesti hyväksytyt puitesäännöt.
Pitäisiköhän meidänkin kysäistä ruotsalaisia apuun tässä kysymyksessä? Vai yksityistäisimmekö vain kylmän rauhallisesti nykyisen valvontatoimen KTTK:lta osakeyhtiöksi ja hakisimme sille akkreditointia IFOAMilta?
Valvonnan saattaminen parhaaseen mahdolliseen iskuun toimii myös toisin päin. Johtavat brittiläiset ja ruotsalaiset tavarataloketjut ovat nimittäin päättäneet, että heidän valikoimissaan myydään muutaman vuoden päästä ainoastaan IFOAM:in akkreditoimien valvontajärjestelmien sertifioimia tuotteita. Eiköhän pian myös Suomessa joku ketju ota markkinavaltikseen pitää myynnissä ainoastaan kansainvälisesti tunnustetun laitoksen sertifioimia tuotteita. Nykyisellä viranomaisvalvonnalla tuotetuilla kotimaisilla tuotteilla ei silloin enää olisi asiaa niille hyllyille!
Luomuliiton Leppäkerttumerkillä
Ruotsin markkinoille
Valvontajärjestelmän akkreditointikelpoisuuteen on meillä jo valmistauduttu. Luomuliiton - ensi vuonna Leppisosuuskunnan - ylläpitämät tuotantoehdot täyttävät jo Ruotsin minimivastaavat niin, että Leppäkerttutodistuksella naapurin markkinoille päästään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Luomuliitto tyrkyttäisi 'kuin kiärmettä pyssyyn' omia tuotantoehtojaan nykyisten tilalle. Liiton selkeä tavoite on saada järjestelmät pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla niin, että viljelijällä ja jalostajalla olisi vapaat kädet tarjota tuotteitaan parhaiten maksaville markkinoille. Pitkällä aikavälillä siitä hyötyvät kaikki, niin yrittäjät kuin yhteiskuntakin. Paremmin toimivilla markkinoilla yrityksen voivat hyvin ja myös tukien korotuspaineet pienenevät.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |