Geenitekniikan kehitystä
seurattava tarkasti
Geenimuuntelu herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Suurella osalla ihmisiä nämä tunteet perustuvat uskomuksiin ja ennakkoluuloihin, koska tietoa ei ole saatavilla tai sitä ei ole haluttua omaksua.
GMO-elintarvike voi olla esimerkiksi sellainen, joka sisältää tärkkelystä tai kasvirasvaa, jotka on tuotettu GMO-maissilla tai soijalla. Toisaalta GMO-tuotteita voidaan käyttää apuna tuotantoprosessissa, jolloin lopputuote ei sisällä perimältään muunneltuja ainesosia.
Geenimuuntelun johtava valtio on USA, jolla on noin kaksi kolmasosaa kansaivälisistä alan oikeuksista. Vastapuoli asiassa on EU, joka suhtautuu geenimuunteluun epäilevästi. Kiistä on hyvin samantapainen, kuin naudanlihan hormooneja koskeva.
Kuluttajat ja kuluttajajärjestöt ovat ottaneet kriittisen kannan geenimuunneltujen tuotteiden kehittämiseen. Ruokaskandaalit ovat vahvistaneet tätä asennetta. Tilanne on yllättänyt amerikkalaiset, jotka nyt joutuvat miettimään strategiansa uudelleen.
Kohusta huolimatta tutkijat jatkavat kiivaasti työtään ja geenimuuntelu valtaa uusia alueita. Elintarvikkeiden lisäksi ovat ohjelmissa esimerkiksi energiakasvit.
Viljelijöiden ja heidän etujärjestöjensä on oltava tarkkana nopeasti etenevässä kehityksessä. Paljon riippuu kuluttajien reaktioista. Jos geenimuunnellut tuotteet jossain vaiheessa saavuttavat kuluttajien hyväksynnän, on viljelijöiden luonnollisesti toimittava markkinoiden mukaisesti.
Tällainen tilanne voisi olla mahdollinen, jos markkinoille tulee esimerkiksi terveysvaikutuksia omaavia geenimuunneltuja elintarvikkeita.
Kysymys on kuitenkin myös eettinen, koska geenimuunneltujen tuotteiden pitkäaikaisia vaikutuksia ei tunneta. Viljelijällä pitää olla valinnan vapaus tuottaa joko perinteisiä tai geenimuunneltuja satoja. Jos hän päättää pysyä perinteisessä tuotannossa, on hänen etunsa ja tulotasonsa turvattava.
Geenitekniikalle on povattu maailmanlaajuisesti valtavia tulevaisuudennäköaloja ja kasvuodotuksia. Kuluttajien reaktio on nyt antanut kylmän suihkun kaikkein innokkaimmille geenimuunteluaktivisteille. Olisi kuitenkin virhe luulla, että kehitys tähän pysähtyy. Kyseessä on niin valtava markkina, että sinne kiiruhdetaan Alaskan kultaryntäyksen tapaan.
Eräs alan ilmiö on geenimuunnellun kasvin viljelijän tiukka sitoutuminen tai sitominen kehittäjäyritykseen. Yritys esimerkiksi voi kehittää lajikkeen, joka sietää sen omia torjunta-aineita. Viljelijä on velvollinen myymään sadon samalle yritykselle. Siemen on hankittava joka vuosi yritykseltä, eikä omaa siementä saa varata seuraavaa kasvukautta varten.
Jos käy niin, että geenimuunneltujen kasvien viljely muissa maissa etenee ja viljelijät saavat siitä kilpailuetua, ei Suomi voi jäädä kehityksen jalkoihin. Viljelijöiden edut on turvattava ja erityisesti katsottava, että pienet ja keskikokoiset tilat eivät joudu kärsimään suurten tuotantoyksikköjen kustannuksella.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |