Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Kuivikkeet - terveyttä ja hyvinvointia eläimelle

Kuivikkeet eivät ole "kuiva" asia. Ne herättävät helposti intohimoja puolesta ja vastaan. Toisessa ääripäässä ovat mielipiteet, joiden mukaan kuivikkeita ei pitäisi käyttää lainkaan. Toisen ääripään mukaan kaikkien eläinsuojien tulisi olla runsaasti kuivitettuja.

Suomessa käytetyistä kuivikkeista löytyy kaikista hyviä ja huonoja puolia. Täysin yksituumaista johtopäätöstä jonkin kuivikkeen paremmuudesta muihin verrattuna ei ole löytynyt. Kunnollisia selvityksiä kuivikkeiden käyttämisen ja käyttämättömyyden taloudellisista vaikutuksista ei tahdo löytyä. Lähes kaikki tutkimukset ovat sellaisia, joissa tutkimuksen teettäjällä on "oma lehmä ojassa" ja tutkimusten kysymyksen asettelu on sen mukainen.

Eläinterveyden näkökulmasta hyvät kuivikkeet pitävät makuualustan ja eläimen kuivana ja puhtaana, lisäävät viihtyisyyttä ja lämmittävät sekä pehmentävät alustaa. Lisäksi ne suojaavat eläintä vammoilta, parantavat huoneilmaa sitomalla ammoniakkia ja antavat eläimille virikkeitä ja ajankulua.

Kuiva kuivike lisää hyvinvointia, 
märkä kuivike voi olla pöpöpesäke

Olki on ollut eläinlääkäreiden keskuudessa terveyskuivikkeen maineessa. Olki on pehmeää. Se lämmittää makuualustaa lisäten eläimen tuntemaa lämpötilaa noin viidellä asteella. Sioilla olki tarjoaa mahdollisuuden tonkimiseen. Siat myös syövät olkea, jolloin se antaa vatsantäytettä.

Olkea ei kuitenkaan ongelmitta saa kaikkialla Suomessa ja se on melko työläs kuivike. Huonolaatuisessa oljessa on usein homemyrkkyjä ja bakteereita, jotka voivat aiheuttaa eläinten ja joskus ihmistenkin sairastumisia.

Kuiva turve sitoo nestettä ylivoimaisesti parhaiten kaikista kuivikkeista. Turve on hapanta, jonka vuoksi se sitoo hyvin ammoniakkia. Huoneilma raikastuu. Turpeen happamuus estää useiden bakteerien kasvua. Monet turpeen käyttäjät ovat siihen hyvin tyytyväisiä. Lihasikaloissa turvekuivituksen on todettu vähentävän osa- ja kokoruhohylkäyksiä.

Toisaalta turve voi pölytä niin paljon, että eläimet likaantuvat. Liikaa kastuessaan turve upottaa pahoin. Viimeisin ja ikävin turpeeseen yhdistetty haitta on se, että rahkasammaleessa on runsaasti mykobakteereita. Näistä haitallisin on lintutuberkuloosia aiheuttava Mycobacterium avium, jonka esiintyvyys sikojen ruhoissa on kasvanut hälyttävän nopeasti. Tauti ei aiheuta oireita sioissa, mutta näkyy lihantarkastuksessa valkeina täplinä maksassa. Koska lintutuberkuloosi aiheuttaa tautia myös ihmisissä, tällaiset ruhot joutuvat kuumakäsittelyyn, joka varmistaa bakteereiden tuhoutumisen. Tautivaaraa ei siten ihmisille aiheudu, mutta taloudellinen menetys on merkittävä. Asia vaatisi nopeasti lisätutkimuksia, jotta osattaisiin tehdä oikeita ratkaisuja ongelman pienentämiseksi.

Sahanpuru on siistiä ja helppoa käyttää. Se raikastaa ilmaa. Karkea sahanpuru saattaa kuitenkin aiheuttaa syviä ja hitaasti paranevia haavoja ja hiertymiä utareen iholle ja jalkoihin. Klebsiellat ovat maabakteereita, joita voi olla sahanpuruissa niin paljon, että ne aiheuttavat utaretulehduksia. Porsaiden napaverenvuoto on usein yhdistetty sekä kutterinpuruun että sahanpuruun.

Kaikki kuivikkeet, paitsi hiekka, ovat lannan kanssa hyvä kasvualusta bakteereille. Bakteerit lisääntyvät nopeasti likaisissa ja kosteissa kuivikkeissa. Kuivikkeita pitäisi siksi levittää usein pieniä määriä ja vaihtaa likaisten kuivikkeiden tilalle puhtaita.

Lannanpoistojärjestelmä asettaa kuivikkeiden käytölle omat rajoituksensa. Kuivikkeiden käyttö aiheuttaa työtä, jonka säästämiseksi on kehitelty kuivikkeettomia ratkaisuja. Kuivikkeettomissa eläinsuojissa on kuitenkin keskimäärin huomattavasti enemmän vakavia terveysongelmia kuin kuivikkeita käyttävissä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta kuivikkeiden käyttöä pidetään välttämättömänä.

Teksti: Veikko Tuovinen, A-Tuottajat Oy
S-posti: veikko.tuovinen@lihakunta.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |