Mikä kesä!
Ennätyslämpösummia tavoitelleet kesät -97 ja -99 tuntuivat aikanaan sellaisilta, että ei minun elinaikanani enää sellaisia tule. Ja nyt taas!
Kesä alkoi "liian" aikaisin. Lumet häipyivät salaa paikalleen sulamalla ja routa samoin tein. Ei tullut vartalonlämpöistä kevätsadetta, joka olisi hätistellyt potkiskelemaan kalustoa kevätkuntoon.
Nyt olivat muut metkut käytössä. Ainakin Nurmijärvellä jo hyvissä ajoin huhtikuussa kierteli traktori äes perässään härnäämässä naapuria peltotöihin ja onnistuikin siinä muutaman päivän viiveellä! Etelässä alkukesä - oikeastaan koko kevätkin huhtikuusta lähtien - oli kuivaa. Sitten keskellä kesää ruikkasi vettä niin, että ainakin ompputarhassamme työskennelleet mehiläiset menettivät parhaita mesikasvikukintoja sadetta pidellessään.
Loppukesällä taas pelättiin sateita, mutta turhaan. Sadonkorjuukin alkoi melkein salaa ja eteni tavattoman ripeästi. Tuusulassa aloitettiin syysvehnän puinti reilusti heinäkuun puolella. Ennätykseksi isäntä aikataulun kirjasi. Tämän kesän oikkuihin voitaneen lukea myös se, että sadonkorjuu oli harvinaisen samanaikaista koko pitkässä Suomessa.
Sadonkorjuun ripeys kiiri uutisena pitkin maailmaa. Itse kuulin uutisesta Kanadassa elokuun lopulla. Radiossa kerrottiin, että Suomessa on pidellyt tosi hyvää kesää ja sato korjattu kymmenen päivää etuajassa. Ehkä tiedon uutisarvo korostui sen vuoksi, että Pohjois-Amerikassa meni kasvukausi täysin poskelleen ennätyskuivuuden takia. Ohra näkyi olevan juuri ja juuri variksen poikaa rintaan, puimurin kitaan saakka ei kuitenkaan. Rypsi ei ollut itänyt ollenkaan, maat olivat jääneet avokesannoksi. Heinää rahdattiin mantereen poikki Ontariosta Albertaan. Yhden kuorman sai heitettyä neljässä päivässä! Rehupulassa karjoja joudutaan teurastamaan moninkertaisesti suunniteltua enemmän.
Toisaalta Yläpihan Ukko juilaili Keski-Euroopan päälle sellaiset sadepilvet, että suurimmat joet kävivät pieniksi vesimassojen alla. Juuri puintiajan kynnyksellä tulleet rankkasateet ja niiden jälkeiset tulvat pilasivat suuret määrät satoa.
Kasvustot kehittyivät nopeasti
Rikkatorjunnat olivat monilla luomupelloilla onnistuneet selvästi paremmin kuin tavanomaisten viljelysten ruiskutukset. Kumma kun ei ollut lehdissä uutisia siitä. Selitys piillee kylvöjen jälkeisessä kuivuudessa. Rikkojen siemenkerros pysyi kuivana siihen saakka kunnes viljan oraat jo varjostivat sinnikkäimmät rikat. Avokesannoinnin kannalta mennyt kesä oli kouluesimerkki. Monilla lohkoilla voitiin tehdä surutyötä juolavehnän muistolle!
Minkäslaista satoa sitten luomupelloilta korjattiin? Viljoissa kostautui pieninkin kylvövirhe. Keskisadot putosivat heikommin orastuneilla paikoilla alle tonniin hehtaarilta. Jälkiversontaa ilmeni erityisesti ohrilla. Mutta kevätvehnä, kaura ja syysviljat antoivat kohtalaisen, paikoin jopa huippusadon; syvällä Hämeessä puitiin syysvehnää 4000 kiloa hehtaarilta! Nurmirehun puutettakaan ei tarvitse ensi talvena pelätä. Syväjuuriset apilat kasvoivat kuivillakin paikoilla hyvän sadon.
Luomuperunan nostossa ihmeteltiin joukolla nousevan sadon laatua. Rupea vain hiukan, ei ruttoisia ja sadon määräkin kohtalainen. Kauppakunnostuksessa ei siinä talossa harjalaitetta tarvita, sen kun vain potut pussiin ja loppukäyttäjä huuhtaisee pölyt perunoiden pinnalta ennen keittämistä.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |