Voimakas
tarjonta
painaa puun hintaa
Puukaupan tahtilaji muuttui oleellisesti, kun kesä kääntyi syksyksi. Ostajien alennetut hintatarjoukset hiljensivät alkuvuonna reippaasti puuta tarjonneet myyjät. Loppuvuoden puun tarjonnasta vastaavat lähes yksinomaan pinta-alaverotuksessa olevat metsänomistajat.
Viikoittaisia hintatilastoja tarkasteltaessa näyttää siltä, että tämän vuoden parhaat puukaupat tehtiin touko-kesäkuussa. Puun hintakehitys kesän jälkeen ei kuitenkaan ole ollut yhtenäinen koko maassa eikä eri puutavaralajien osalta. Järeän puun osalta hinnat kääntyivät laskuun jo alkukesästä, kuitupuusta on paikoitellen maksettu vuoden parhaita hintoja elokuussa. Voimakkaimmin hintojen lasku on koetellut koivukuitua ja vanerikoivua, joiden kysyntä tyrehtyi lähes kokonaan syksyn tultua.
Syyskuussa metsäteollisuuden ostotavoitteesta oli koossa noin kaksi kolmasosaa. Kauppa voi loppuvuodesta käydä rauhalliseen tahtiin senkin vuoksi, että tehtaita ei paperin heikon kysynnän vuoksi käytetä täysillä.
Tavanomaisesta poikkeavaa tämän syksyn puukaupassa on se, että tarjolle on tullut huomattavan suuria leimikoita. Myyntierien koko puoltaisi tavanomaista parempaa hintaa, mutta markkinatilanne ei nyt anna siihen mahdollisuutta. Teollisuuden pieniläpimittaisen puun tarve on metsänomistajien myyntihalukkuuteen nähden vähäinen. Vain osa syksyllä tarjolle tulevista harvennusleimikoista korjataan talvikauden aikana.
Puukaupan tasapainoa horjuttaa myös teollisuuden runsas tuontipuun käyttö. Uuteen ennätykseen kohoava puun tuonti merkitsee muun muassa sitä, että ostot yksityismetsistä jäävät kokonaisuudessaan vähäisemmiksi kuin viime vuonna. Tällä tekijällä on selvä vaikutus myös kotimaisen puun hintaan.
Puun ostajat ovat tänäkin vuonna kiinnostuneet erityisesti päätehakkuuleimikoista, mutta paikoin hyvää kysyntää on myös heti korjattavaksi tarjottavasta kuitupuusta. Harvennusleimikoita ja hankintapuuta yhtiöt ostavat pääasiassa vain sopimusasiakkailtaan ja Metsäliitto jäseniltään.
Verohyöty talteen viime tipassa
Vielä pinta-alaverotuksessa olevat metsänomistajat ovat aktivoituneet tänä syksynä turvatakseen sen, että hakkuut on tehty ja puukaupparahat maksettu ennen vuoden 2005 päättymistä. Kun puukauppasopimuksissa yleensä noudatetaan kahden vuoden korjuuaikaa, kaupat on parasta tehdä tänä syksynä.
Metsänhoitoyhdistykset ovat kiitettävästi tiedottaneet metsänomistajille verotuksen siirtymävaiheen hupenemisesta. Tiedottaminen johti jo alkuvuonna vilkkaaseen puun tarjontaan. Itä-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talosen mukaan keväällä puuta myytiin hänen toimialueellaan niin paljon, ettei koskaan aikaisemmin. Syyskuussa vuoden tavoitteesta oli myyty yli puolet, kun normaalisti tässä vaiheessa vuotta on ollut koossa vain neljännes.
Syksyllä ostajat laskivat Itä-Hämeessä hinnastojaan noin 1 - 1,5 euroa kuutiometriltä. Metsänomistajat noteerasivat muutoksen heti, sillä puun myyntimäärät ovat viime viikkoina olleet noin puolet aikaisempina vuosina toteutuneesta.
"Minusta näyttää siltä, että pohjahinta on saavutettu. Teollisuuskin varmaan alkaa uskoa, että metsänomistajat eivät ole valmiita myymään puuta alehintaan", Jari Yli-Talonen sanoo.
Tasapaino turvaa myyjän etuja
Harmaa kansainvälinen suhdannenäkymä heijastuu metsäteollisuustuotteiden kysyntään ja sitä kautta puusta maksettaviin hintoihin. Pieniläpimittaisen puun kysyntä ja hinta ovat vaatimattomia, koska paperiteollisuuden kolmen vuoden alamäki ei ole vielä päättynyt. Sahateollisuuden maksukyky puusta on säilynyt melko vahvana, vaikka kevään parhaista hinnoista jouduttiin kesän jälkeen tulemaan hieman alaspäin.
Puun hintamuutokset eivät perustu pelkästään vientimarkkinatilanteeseen, vaan kysyntä - tarjonta tasapainon järkkyminen on vaikuttanut hinnoitteluun. Puumarkkinatilanne on loppuvuoden osalta vielä selkiintymätön. Monet puukauppaa suunnittelevat metsänomistajat harkitsevat nyt tarkoin kaupan ajoittamista. Metsänomistajien etujärjestön mukaan myyntiverotuksessa olevien metsänomistajien olisi hyvä siirtää hakkuita myöhemmäksi, mikäli se taloudellisesti on mahdollista.
Markkinatalouden periaatteet toimivat tämän päivän puukaupassa. Hintatasoa turvaavia sopimuksia ei ole, jokainen puukauppa hinnoitellaan yksilöllisesti ja myyntierän laatutekijät korostuvat. Metsänhoitoyhdistyksissä tulisi olla tieto omalla alueellaan vallitsevasta erilaatuisten puustojen markkina-arvosta. Tätä tietoa kannattaa puun myyjien käyttää hyväksi.
Metsänhoitoyhdistysten hoitamissa valtakirjakaupoissa hintataso on jossain määrin poikkeava verrattuna teollisuuden suoriin kauppoihin. Metsänomistajan kannalta tärkeää on selvittää ennen kaupantekoa rungon tukkiosan katkonnan erot eri ostajien sahapuun korjuussa. Tämä tulee esille, kun valitaan kauppatapaa ja vertaillaan ostajien tarjouksia.
Metsänomistajan voi olla vaikea hahmottaa tukkiosuuden eroja eri ostajien välillä. Tässä työssä tulee ottaa huomioon tukkien pituudet, pikkutukit, parrunaiheet ja monet muut erikoispuutavaralajit. Metsänhoitoyhdistyksille kertyy koko ajan uutta tietoa seurantatuloksista, miten tukkiosuudet voivat vaihdella toteutuneessa korjuussa.
Eri viikkoina ostajien ostohalukkuus vaihtelee, joten kilpailuttamiseen on syytä varata myös riittävästi aikaa. Ajan tasalla oleva tieto eri ostajien hakkuussa kertyvistä tukkiosuuksista on rahanarvoista asiaa eikä sitä saa muualta kuin omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Pelkkä yksikköhinta ei ratkaise kaupan edullisuutta.
Antti Äijö
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |