Katso maailmaa sian silmin

Sikojen reaktiot eivät aina ole hoitajan silmissä kovinkaan järkeviä. Hyvä hoitaja tietää, että eläin tarkkailee maailmaa omalla tavallaan, ja kokee ärsykkeet lajille tyypillisellä tavalla. Sika näkee ympäristössään toinen toistaan pelottavampia merkkejä vaarasta. Käsittelyrutiineissa tulee ottaa huomioon, miltä maailma näyttää sian silmin.

Eläin on aina huomattavasti valppaampi kotikarsinan ulkopuolella. Väärässä paikassa oleva tuttu esine koetaan vaaralliseksi. Ilmiö, joka kotikarsinassa herättäisi pelkästään mielenkiintoa, voi kulkureitillä olla merkki vaikkapa saalistajasta. Sian tottuessa paikkoihin, ihmisiin ja tapahtumiin pelko vähenee ja kaikenlainen käsittely helpottuu.

Jos sian elämään kuluu sopivasti erilaisia ärsykkeitä, se reagoi vähemmän uusiin asioihin. Jo pelkän karsinan kuivittamisen on havaittu rauhoittavan sikoja uusissa tilanteissa. Seurallinen sika ystävystyy mieluisan ihmisen kanssa jopa siinä määrin, että ryhmän siirtäminen voi vaikeutua, kun ihminen koetaan kaverina.

Sian maailma ei näytä
ihmisen maailmalta

Sian näkökenttä on laaja. Taaksepäin suuntautuva sokea sektori on vain kuudenkymmenen asteen laajuinen. Sika, nauta, lammas ja vuohi näkevät värejä. Niiden aistima väriskaala on kuitenkin suppeampi kuin ihmisellä. Parhaiten kotieläimet erottavat kellanvihertäviä ja sinivioletteja värejä. Tällainen värinäkö soveltuu erityisen hyvin liikkeen tunnistamiseen.

Näköaistin tärkeimpänä tehtävänä on saalistajista kertovien äkillisten liikkeiden havainnointi, ja koeolosuhteissa onkin havaittu liikkeen aktivoivan aivojen pelkokeskuksen. Kulkureitiltä tulee poistaa heiluvat esineet, eikä hoitajien milloinkaan pitäisi tehdä äkillisiä liikkeitä.

Sika liikkuu liukkaammin, jos reitillä on kiinteät seinät. Erityisen tärkeää tämä on tilanteen ollessa eläimille uusi. Siirtokujanteen näköalueen rajoittaminen voidaan nähdä jopa siirrettävän eläimen verenkuvasta alhaisena stressihormonin tasona.

Levy on tunnetusti paras sian käsittelyväline. Sen käyttökelpoisuus piilee siinä, että sika ei koe pakenemisen tarvetta, jos se ei voi nähdä pakoreittiä. Vaneristen arkikäyttöön tarkoitettujen levyjen lisäksi sikalassa voidaan pitää ylimääräisiä "kevytversioita", jotka on koottu esimerkiksi puiseen rimaan kiinnitetystä jämäkästä muovista.

Erilaiset varrelliset helistimet ja läpsyttimet sopivat sikojen liikuttamiseen erittäin hyvin. Eläimet reagoivat luonnostaan hyvinkin kevyeen kosketukseen, ja ne oppivat pian, mitä välineen tuottama ääni tarkoittaa.

Kotieläimillä on vaikeuksia erottaa lattiatasossa olevia syvyyseroja niiden kulkiessa pää normaalissa pystyasennossa. Eläin pysähtyy ja laskee päänsä, jos lattialla on jotain epäilyttävää. Siat säikkyvät esimerkiksi viemäreitä, ihmisiä, lattiamateriaalin tai -värin muutoksia sekä valon ja varjon kontrasteja. Ritilälattialla eläimet liikkuvat paremmin poikittain palkkien suuntaan nähden, sillä alusta näyttää näin kiinteämmältä ja näkyviä varjoja muodostuu vähemmän. Lattiamateriaalin muuttuminen herättää epäilyksiä, joita voidaan ehkäistä esimerkiksi koko reitin jatkuvalla kevyellä purukuivituksella. Siirtokujanteen seinämien muuttumaton väritys vähentää myös säikkymistä.

Sika haluaa kulkea
valoisaa kohti

Sika kulkee mielellään kirkkaammin valaistuun tilaan. Valoa ei missään tapauksessa saa suunnata eläinten silmiin, vaan sitä käytetään valaisemaan määränpää eläinten tulosuunnasta. Auringon heijastukset vesilätäköistä tai metallista aiheuttavat säikkymistä.

Eräässä kokeessa teurassiat liikkuivat parhaiten reitillä, jonka määränpää oli valaistu yhtä kirkkaasti kuin kasvatuskarsinat. Eläimet epäröivät kulkea huomattavasti totuttua heikommin tai voimakkaammin valaistuun tilaan.

Ryhmän siirto pimeämpään tilaan, esimerkiksi katon alle tai rakennuksen sisälle ulkoa voi olla vaikeaa. Tällöin eläimet kannattaa ajaa käytävässä yhden yksilön jonossa suurempaan karsinatilaan. Käytävän on liityttävä karsinaan noin 1,2 metriä varjon ulkopuolella.

Ääniterapia
sopii sioillekin

Sika kuulee huomattavasti ihmistä paremmin, mutta äänimaailma on samanlainen. Märehtijät ovat taas herkkiä erittäin korkeille äänille. Radiomusiikki kuuluu monen lypsylehmän arkipäivään. Ääniterapia on havaittu hyväksi myös lihasioilla: taustalla soiva, puhetta ja musiikkia vaihtelevasti tarjoava radio-ohjelma vähentää säikkymistä. Tuttu äänimaailma rauhoittaa porukkaa esimerkiksi siirtopäivänä.

Kaikki aikaisemmin tuntemattomat äänet ovat vaaran merkkejä. Ääniä voidaan vähentää esimerkiksi porttien kumieristein ja sijoittamalla meluavat laitteet mahdollisimman kauas kulkureiteiltä.

Sika tykkää
seurata johtajaa

Laumaeläimet pyrkivät seuraamaan johtajaa. Taitava hoitaja järjestää ryhmän siirron niin, että porukka seuraa vetäjäyksilöä kaikessa rauhassa. Suljetusta tilasta täytetään korkeintaan kaksi kolmannesta, muuten ahtaus estää normaalin käyttäytymisen.

Liikenteen jumittuessa eturivissä olijoita käsketään eteenpäin. Suuren ryhmän hoputtaminen takaapäin on virhe: eläimet tiivistyvät, ja herkimmät saattavat joutuva paniikkiin.

Sikojen eristämistä tulee välttää. Jos näköyhteys kavereihin katoaa, yksin jääneelle tulee voimakas tarve palata porukkaan. Käyttäytyminen voi muuttua vaaralliseksi.

Ajettaessa ryhmä yhden sian mentävästä portista sisään, portille tulisi jättää tilaa niin, että yksi sika mahtuu väistämään sivuun. Tilat suunnitellaan niin, että hoitajan ei tarvitse ajaa suurta pysähtynyttä ryhmää takaapäin, vaan hänen on mahdollista siirtyä ryhmän etuosaan käskemään kärkieläimiä liikkeelle.

Laumaviettiä on käytetty hyväksi suunnittelemalla kahden sian kuljettava käytävä, joka on jaettu läpinäkyvällä väliseinällä. Eläimet liikkuvat mielellään kaverin vieressä, mutta järjestys säilyy.

Pakoetäisyys on
hyvä työkalu

Eläinryhmässä kulkiessasi saatat huomata eläinten siirtyvän tieltäsi niin, että etäisyys sinuun pysyy vakiona. Tätä "hajurakoa" sanotaan pakoetäisyydeksi. Jos siirryt pakoetäisyyttä lähemmäksi sikaa, se pyrkii siirtymään poispäin. Jos eläin on nurkassa, se singahtaa hätäisesti ohitsesi väljemmille vesille. Juuri pakoetäisyyden ulkopuolella kaikki lauman päät ovat kääntyneet ihmistä kohti, ja etäisyyden sisäpuolella kärsät kääntyvät poispäin.

Pakoetäisyys ei ole vakio. Siihen vaikuttavat ihminen, olinpaikan tuttuus ja koko, aikaisemmat kokemukset ja yksilölliset erot. Muutaman kerran porsineen keskivertoemakon intimiteettialue on kutistunut nollaan - se antaa hoitajan koskettaa itseään, vaikka sillä olisi mahdollisuus väistää. Pakoetäisyys on käyttökelpoinen kesyyden mittari.

Eläimiä siirrettäessä pakoetäisyys on erittäin käyttökelpoinen työväline, jos ympärillä on hieman tilaa eikä eläin ole täysin kesy. Ryhmän siirtäminen onnistuu parhaiten, jos ihminen pysyttelee pakoetäisyydellä. Tällöin sika liikkuu ilman paniikkia. Liian lähelle meneminen on virhe, joka saa eläimet kääntymään ympäri. Liian kauas siirryttäessä ryhmä pysähtyy. Asiaa on käsitelty tarkemmin tämän liitteen nautaa käsittelevissä kirjoituksissa.

Loukkaantumiset
siirroissa estettävissä

Sikojen siirtämisen tulisi olla vaivatonta, ja loukkaantumisia ei saisi sattua. Jos eläimiä loukkaantuu siirroissa, parannettavaa on eläinten luonteessa, rakenteissa tai henkilökunnassa.

Erityisen kiivasluonteisilta emakoilta ei kannata jättää emakonalkuja. Eroja saattaa olla myös rotujen välillä: rasvattomuus lisää hermostuneisuutta, ja Duroc-sekoitukset saattavat olla Hampshire-risteytyksiä rauhallisempia.

Hoitajan virheet liittyvät useimmiten tietämättömyyteen eläinten käyttäytymisestä tai kiireeseen. Liian kovia otteita käyttämällä saa ryhmän jämähtämään paikalleen. Liian suuren määrän siirtäminen voi johtaa kulkuväylän ruuhkautumiseen ja paniikkiin.

Siirto-ongelmien tavallisin syy on rakenteissa. Jos alusta ei ole pitävä, eläinten siirtäminen on tuomittu hankalaksi ja loukkaantumisia on odotettavissa. Kulkureittien ei pitäisi olla liian leveitä. Porukka liikkuu liukkaimmin, kun vierekkäin kulkee 1-2 eläintä.

Teksti: Camilla Munsterhjelm 
S-posti: 

| Sivun alkuun | 10/04 sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |