Naudan painosta on verta noin kuusi prosenttia. Kokonaisverimäärästä noin kymmenesosa kestää menettää ilman erityistä haittaa.

Esimerkiksi viisisataakiloisessa lehmässä on noin kolmekymmentä litraa verta ja siitä voi vuotaa kolme litraa ilman haittaa. No, verinäytteeksi riittää vähäisempikin määrä, muutama millilitra.

Lehmän näytteen saa
kolmesta paikasta

Lehmän verinäyte otetaan kaulalaskimosta, häntäsuonesta tai maitosuonesta. Kaikilla näillä tavoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Maitosuonesta verinäytteen saa helposti, mutta sen käytössä on muihin suoniin verrattuna suurempi riski veripurkaumiin ja laskimotulehdukseen. Vikkeläkinttuinen lehmä voi myös onnistua potkaisemaan hitaampaa näytteenottajaa.
Häntäsuonesta näytteen saa myös kätevästi, koska vain harva lehmä osaa potkia taaksepäin. Häntäsuoni on kuitenkin paljon pienempi kuin maitosuoni, joten tekniikka vaatii enemmän harjoittelua. Kaikkiin tarkoituksiin verta ei ehkä saa tarpeeksi. Kaulalaskimosta verta saa runsaasti, mutta lehmälle tarvitaan hyvä pitelijä.

Näytettä ottaessa
pitää olla tarkkana

Näytteen käyttötarkoitus ratkaisee, millaiseen putkeen verinäyte otetaan. Joskus näytteitä täytyy ottaa samasta lehmästä useaan eri putkeen, jotta kaikki halutut testit saadaan tehdyksi.
Useimpia laboratoriossa tutkittavia näytteitä varten veri pitää ottaa EDTA-putkeen, johon laitettu lisäaine estää veren hyytymisen. Putken tunnistaa helposti sen violetista korkista. Putkea käännellään korkin sulkemisen jälkeen muutaman kerran, jolla varmistetaan lisäaineen nopea sekoittuminen vereen. Toisiin tarkoituksiin näyte täytyy ottaa Litium-hepariiniputkeen, jonka tunnistaa sen vihreästä korkista.
Silloin kun tutkitaan veren seerumia, näyte otetaan joko lasiseen putkeen tai erityisesti seeruminäytteelle tarkoitettuun muoviputkeen. Vasta-ainemäärityksiä varten näyte otetaan kymmenen millilitran lasisiin putkiin, jossa ei ole lisäaineita.
Suonen koko täytyy huomioida jo neulaa valittaessa. Neulakoko ilmaistaan englantilaisittan Gaugeina (G). Mitä suurempi G-arvo, sitä pienempi neula. Putken koko voidaan ilmaista myös putken halkaisijan koolla ja neulan pituudella meille tutuimmilla yksiköillä. Esimerkiksi 18 G:n neulan halkaisija on 1,2 millimetriä ja 20 G:n neulan halkaisija on 0,9 milliä. Häntäsuonesta veri otetaan melko ohuella, 18–20 G:n neulalla. Kaulalaskimosta ja maitosuonesta verta voidaan ottaa isommalla neulalla,.
Otettaessa verinäytettä hännästä käytetään yleensä vakuumiputkea. Kun neulan toinen pää kiinnitetään putkeen, putken alipaine imee putken sisään verta juuri oikean määrän. Tavallista putkea käytettäessä veri voisi tippua häntäsuonesta niin hitaasti, että se hyytyisi putkeen kesken verinäytteen oton. Tavallista putkea täytettäessä täytyy myös olla tarkkana siitä, että verta tulee putkeen juuri oikea määrä.
Näytteitä ei saa turhan päiten ravistella, eikä muutenkaan kaltoin kohdella, jotta ei aiheutettaisi punasolujen hajoamista.

Näyte postiin
nopeasti

Näytteitä voidaan lähettää kunkin laboratorion antamien ohjeiden mukaan normaalissa postissa, pikapakettina tai esimerkiksi matkahuollon kautta. Näytettä on aina seurattava selkeä lähete, jotta laboratoriossa tiedetään, mitä testejä näytteestä halutaan tehtävän. Laboratorion pitää tietää myös, millaisesta eläimestä veri on otettu ja mihin vastaus lähetetään.
Kokoverinäyte on lähetettävä laboratorioon mahdollisimman nopeasti, ettei se menisi pilalle jo ennen tutkimista. Mikäli näytteestä erotetaan seerumi, se voi säilyä jääkaapissa yli viikon ja sen voi myös pakastaa. Mutta mitäpä sitä turhia viivyttelemään, vaikka näyte säilyisikin. Pakastus voi kuitenkin olla hyvä ajatus, jos näyte jostain syystä otetaan tulevaisuuden varalle, esimerkiksi, jotta jälkikäteen saadaan halutut asiat selville, jos siihen tulee tarvetta.
Yleensä näytteet voidaan lähettää ilman jäähdytystä. Tärkeintä on pakata näytteet tukevasti, jotta putket eivät rikkoudu kuljetuksessa.
Karjaongelmien selvityksissä kannattaa olla ennen näytteenottoa yhteydessä vastaanottavaan laboratorioon. Tällöin voidaan varmistaa tarvittava näytemäärä, näytteiden laatu ja näytteet vastaanottavassa laboratoriossakin osataan varata tarpeeksi ihmisiä ja aikaa näytteiden tutkimiseen.


Uusin lehti

KOKO SISÄLTÖ 10 /2009

  • Tutkimus: Lanta tehokkaasti hyödyksi

    Pellervo 110: Kyllä kelpaa, kun työnsä taitaa

    Hyvän sadon viljelykokeet: Ohrat on nyt puitu

    Lannoitus: Peltomaista loppuu rikki
    Typpi-rikki-suhdeluku ratkaisee lannoitteen käyttökelpoisuuden
    Rikinpuute yllätti viljelijät
    Vehnän valkuainen kipusi ennätykseen
    Rikin saanti turvattava koko kasvukaudeksi

    Kasvinviljely: Lajikkeella laatua leipävehnään

    Hukkakaura: Torjuntaan uusia keinoja

    Kasvukausi: Viljasta varttui kohtuusato

    Maatalouslomitus: Sikainfluenssa uhkaa ruuhkauttaa sijaisavun

    Ravinnevalumat: Tuusulanjärvelle maan suurin kosteikko

    GMO-lajikkeet: Saksalaisviljelijä odottaa viljelylupaa

    Kasvinviljely: Kipsi pidättää fosforia pellon puolelle

    Lukijamatka: Matka maailman toiselle puolelle

    Maidontuotanto: Kylmäpihatto pitää karjan tuottokunnossa

    Kalkitus: Täsmätyötä ilman pölyä

    Ruokinta: Rehu sutjakasti eläinten saataville

    Koneet ja tekniikka: Pyöröpaalien 3D-käärintä valmis

    Tractor pulling: Herlevit vetivät hopeaa

    Teksas: Tiikeriraidat tuottavat taaloja

    Metsä: Nuoret metsät kuntoon energiapuun korjuulla
    Laadukasta energiapuuta kannattavasti
    Metsäpolitiikassa myrskyää

    Työterveys: Juoksusta potkua jaksamiseen

    Mesimarja: Pientareelta pellolle

    Terve Eläin: 16-sivuinen liite
    Verinäytteet hyötykäyttöön

    Toistuvat:
    Huomioita
    Vähätalo
    Verkossa
    Antinpoika
    Väinö Vältti
    Vaaran paikka
    Terveisiä
    Nollarajalla

  • Kannen kuvat
    Kannen kuvat Tuomo Kautonen, Paavo Tuovinen, Jari Peltonen ja Topi Pakarinen


  • Seuraava Maatilan Pellervo, Pellervon Iso Kalenteri 2010 ja Lohkokirjanpito-liite ilmestyvät 19.11. ja Kodin Pellervo 15.10.2009.


  • Pellervon Iso Kalenteri sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.