Sian suolinkainen kehittyy
monen mutkan kautta munasta aikuiseksi
Sika saa suolinkaistartunnan syömällä tartuntakykyisen munan. Suolessa munasta kuoriutuu toukka, joka tunkeutuu suolen seinämän läpi verenkiertoon. Toukat siirtyvät verisuonia pitkin maksaan, jonka läpi ne tunkeutuvat. Jokaisen toukan vaellus jättää maksakudokseen selvästi näkyvän vaalean arpijuovan.
Maksasta toukkien taival jatkuu verisuonia pitkin keuhkoihin. Keuhkoputkista toukat kiipeävät nieluun, josta ne nielaistaan uudelleen ruoansulatuskanavaan. Vaellus isäntäeläimen läpi kestää noin kymmenen päivää. Sen aikana toukka käy läpi useita muodonmuutoksia. Nuori suolinkaisaikuinen asettuu ohutsuoleen ja on sukukypsä 6-9 viikon ikäisenä.
Aikuinen suolinkaisnaaras on 25-40 sentin pituinen, uros 15-25 senttiä. Loinen on kellertävän vaalea ja poikkileikkaus-pinnaltaan pyöreä. Se ottaa ravintonsa suolen sisällöstä. Suolinkaisia voi nähdä sian ruumiinavauksen yhteydessä tai ulosteessa matolääkityksen jälkeen. Yhden sian suolistossa voi olla kymmeniä yksilöitä.
Miljoona munaa päivässä
Suolinkaisen elinikä voi olla yli vuoden. Naaras munii joka päivä yli miljoona munaa, jotka kulkeutuvat ulosteiden mukana ympäristöön. Munan koko on vain millimetrin murto-osa, eikä sitä voi paljaalla silmällä nähdä. Tuore muna ei pysty tartuttamaan muita sikoja. Kypsyäkseen muna vaatii suotuisat olosuhteet. Tartuntakykyiseksi kehittyminen tapahtuu optimaalisissa koeolosuhteissa kahdessa viikossa. Sikalaolosuhteissa aikaa kuluu kolmesta viikosta jopa vuosiin.
Muna vaatii kypsyäkseen lämpöä, kosteutta ja happea. Jos lämpöä on alle viisitoista astetta tai suhteellinen kosteus on alle kahdeksankymmentä prosenttia, kehitystä ei tapahdu. Kehitys on nopeinta, kun lämpötila on 30 - 33 astetta. Suolinkaisen kannalta parhaat olosuhteet sikalassa ovat jatkuvasti märkinä pysyvät, lämpimät kohdat. Muna kehittyminen tartuntakykyiseksi vie sikalassa lyhimmillään 3 - 4 viikkoa. Talvikuukausina aikaa kuluu enemmän, jopa kuukausia. Kypsyminen voi myös pysähtyä täysin, mutta muna ei kuole vaan aloittaa kehityksensä olosuhteiden parannuttua.
Muna on selviytymisen mestari
Suolinkaisen munaa peittää erittäin kestävä kuori, jonka sisällä toukka tarvittaessa odottaa suotuisia kypsymisolosuhteita. Kuori kestää suomalaiset talvipakkaset ja useimmat desinfiointiaineet. Pinta on tahmea, se kiinnittää munan tehokkaasti rakenteiden mikroskooppisen pieniin epätasaisuuksiin ja eläinten iholle. Suolinkaistoukka voi kuoren sisällä selvitä hengissä vuosia, pisin raportoitu aika on neljätoista vuotta.
Munat kuolevat kuivuuden, kuumuuden, suoran auringonpaisteen ja tiettyjen desinfiointiaineiden vaikutuksesta.
Sialle kehittyy vastustuskyky
Riittävän voimakas ja pitkäkestoinen suolinkaistartunta kehittää sian elimistössä voimakkaan vastustuskyvyn. Altistuksen on kestettävä noin kuusi viikkoa. Vastustuskyvyllä on käytännön merkitystä yleensä vain aikuisilla eläimillä. Jos tartuntapaine on riittävän suuri, loppuvaiheen lihasiat ehtivät kehittää osittaisen immuniteetin.
Vastustuskykyä ei kehity jos sian syömien munien määrä on vähäinen tai altistusaika on liian lyhyt. Tästä johtuen suolinkaisvapaina kasvaneet ensikot ja emakot saattavat kärsiä voimakkaasta loistartunnasta. Suolinkaisrokotteita on yritetty kehittää siinä kuitenkaan vielä onnistumatta.
Onko sikalassani suolinkaisia?
Teurastamolinjassa valkoiset arvet maksassa johtavat hylkäykseen koodilla "suolinkaisvaurioita maksassa". Arpijuova on peräisin toukan vaelluksesta maksakudoksen läpi. Arvet paranevat ja häviävät näkyvistä alle kuudessa viikossa. Maksahylkäyksen taustalla on siis aina tartuntakykyisen munan syöminen 1-6 viikkoa ennen teurastusta. Aikaisemmin syntyneet arvet ovat hävinneet.
Maksavaurioiden esiintyminen merkitsee aina loisten olemassaoloa sikalassa. Lähes kaikki vauriot ovat Suomessa suolinkaisten aiheuttamia. Satunnaiset maksamadot ja koiran tai kissan loiset saattavat tehdä samanlaista jälkeä.
Maksahylkäysten määrä ei mittaa aikuisten suolinkaisten määrää, sillä kehittyvä vastustuskyky saattaa häiritä loisten elinkiertoa.
Maksahylkäysten prosenttiosuus vaihtelee huomattavasti vuodenaikojen mukaan. Hylkäysmäärä on yleensä pienimmillään touko-kesäkuussa ja huipussaan elo-syyskuussa. Selitys löytyy lämpötiloista. Kylmänä vuodenaikana munien kehittyminen tartuntakykyisiksi on hidasta tai jopa pysähdyksissä. Kesän tullessa rakenteissa odottelevat munat kypsyvät nopeasti ja suurina joukkoina. Kesällä teurastetut eläimet eivät ole kehittäneet vastustuskykyä. Alkusyksyn tilastoissa näkyvät myös kesäsiat, joiden maapohjakarsinat ovat varsinaisia suolinkaishautomoita.
Ulosteen tutkimus on helppo keino selvittää suolinkaisten esiintymistä. Positiivinen tulos ei kuitenkaan aina merkitse elävien loisten olemassaoloa suolistossa, sillä sika on voinut syödä epäkypsiä munia. Munien määrä ulosteessa ei mittaa elävien matojen määrää.
Sikojen kehittämiä suolinkaisvasta-aineita voidaan määrittää veri- tai ternimaitonäytteistä. Menetelmissä on vielä ongelmia, eikä määrityksiä tehdä kaupallisesti. Aikuiset loiset näkyvät ruumiinavauksessa, mutta yksittäisten eläinten loiset eivät kerro koko sikalan tilanteesta juuri mitään.
Camilla Munsterhjelm
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |