Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Sikafarmari Sipoosta ei Brysselin
herroja aristele

Pellervo-Seuran johtokunnan puheenjohtaja, maanviljelys-
neuvos Marcus H. Borgström on vahvasti mukana suomalaisen osuustoiminnan luottamustehtävissä. Hän on myös kansainvälinen vaikuttaja ja Suomen etujen ajaja. Kielitaitoinen ja etiketin hallitseva "sikafarmari Sipoosta" kuten hän itseään tapaa esitellä, on saanut paljon tunnustusta työstään, viimeksi Agronomiliiton myöntämän Vuoden vaikuttaja -tittelin.

Marcus H. Borgström on monien luottamustoimien mies. Kuinka tähän tilanteeseen on tultu ja mistä riittää innostusta yhteisten asioiden hoitamiseen?

"Jokainen maatilayritys tarvitsee osoitteita, mihin toimitetaan tuotteet, kuten lihasiat ja vilja. Pitää olla pankki, jonka kanssa hoitaa rahaliikennettä, pitää olla vakuutusyhtiö, jonka kanssa hoitaa vakuutukset. Sitten pitää olla vielä liike, josta hankitaan tuotantopanokset.

Sikoja, heinää, urakointia...

Marcus H. Borgströmin kotitila, Östersundomin kartano, on 1600-luvulta. Se on muodostettu kuudesta autiotilasta. Omistajina on yleensä ollut Ruotsin- ja Venäjänvallan aikaisia upseereita. Isännän isoisän isä, Jori Borgström, osti tilan vuonna 1870. Hän oli ensimmäinen omistaja, joka asettui asumaan tilalle. Aikaisemmat omistajat olivat liikkuneet maailmalla ja heillä saattoi olla useampiakin maatiloja.
   Jori Borgström oli innokas maanviljelijä, Mustialan ensimmäiseltä kurssilta valmistunut agronomi. Hän harrasti kasvinjalostusta ja kehitti muun muassa turnipsin nimeltä Östersundom, eikä muita turnipsilajikkeita ole olemassakaan.
   Marcus H. Borgström haluaa säilyttää vanhaa ja kehittää uutta:
   "Vanhalla maatilalla on aina paljon iäkkäitä rakennuksia ja ympäristöjä. On haettava tasapainoa historian ja nykyaikaisen maanviljelyksen välillä. On pyrittävä rakentamaan myös huomista", hän linjaa.
   "Omistamme tilan sisarusten kesken kolmestaan. Yhteisellä sopimuksella minä olen parikymmentä vuotta toiminut talossa isäntänä. Omistajina meillä on tavoitteena, että pidämme yllä vanhaa arvokasta kartanomiljöötä, vanhoja rakennuksia ja puistomaista ympäristöä ja lisäksi se, että me pystymme kaikki asumaan siellä.
   Jotta nämä täyttyisivät, pitää olla nykyaikainen maatilayritys, joka elää tässä päivässä ja mieluummin vähän huomisessakin. Täytyy olla tuloja, että pystyy miljöötä ylläpitämään."

Tilalla on neljä tukijalkaa

Tilalla onkin varsin onnistuneesti pystytty hyödyntämään sekä historiaa että taajaman läheisyyttä. Borgström kuvailee toimintatapaa seuraavasti:
   "Meillä on neljä tukijalkaa. Ensinnäkin on sikataloutta, 800 lihasikapaikkaa. Sitten toiseksi kasvinviljelypuolella harrastamme voimaperäistä heinänviljelyä. Asiakkaita on kolmisenkymmentä ja toimitamme heinä- ja olkipaaleja perille asiakkaalle joko kuorma-autolla tai traktorilla, ja joku käy itsekin hakemassa. Heinäbisneksessä vallitsevat markkinatalouden lait ja laadusta maksetaan. On hyvä kun varsinainen tuottaja toimittaa tavaran asiakkaalle. Jos laadussa on epäselvää, voidaan joku paali vaikka vaihtaa.
   Kolmas tukijalka on urakointi. Tilalla on jonkin verran ylimääräistä traktorikapasiteettia, jotta pystymme auraamaan lunta ja lakaisemaan teitä ja katuja ja niittokoneella ajamaan pientareita. Muun muassa Sipoon kunnan kanssa on sopimus tietyn alueen hoitamisesta.
   Neljäs toimintamuoto on vuokraustoiminta. Tilalla on aikanaan ollut paljon työntekijöitä ja rakennuksia on paljon. Niitä on vuosien varrella remontoitu ja laitettu nykyaikaiseksi. Niissä asuu kymmenkunta yksityistaloutta. Lisäksi on kolme pienyritystä. Suurin niistä on 30 hevosen ratsastustalli. Toinen on yrittäjä, joka korjaa vanhoja Rätti-Sitikoita. Kolmas on puusepänverstas.
   Neljä tukijalkaa ovat erillisiä tulosyksiköitä, jotka muodostavat maatilayrityksen. Peltoa on 110 hehtaaria, josta yli puolet on vuokramaita. Metsää on 200 hehtaaria. Maat ovat aika pirstoutuneet, koska niiden läpi kulkee sekä Porvoon maantie että Porvoon moottoritie." 

Meiltä menevät lihasiat HK-Ruokatalon Forssan teurastamoon. Vuonna 1983 tulin valituksi LSO:n edustajistoon ja vuonna 1986 hallintoneuvostoon. Sillä matkalla olen teurastamosektorilla vieläkin, vuodesta 1997 HK-Ruokatalon hallituksen puheenjohtajana. Sinä aikana on HK:sta tullut pörssiyritys. Tämä on luottamustehtävistäni haastavin ja raskain. Se on päivittäin jossain muodossa esillä."

Sama toistui pankkimaailmassa:
"Menin asiakkaaksi osuuspankkiin, nykyisin se on fuusioiden jälkeen Itä-Uudenmaan osuuspankki. Olen ollut hallinnossa mukana ja nykyään toimin pankin hallintoneuvoston puheenjohtajana."

Tuotantopanossektorilla, maatalouskaupan puolella, kuviot ovat vaihdelleet vuosien kuluessa:
"Perinteisesti vanha Hankkija oli meillä päätoimittaja, sen jälkeen paikallinen osuuskauppa Varuboden. Se on uusmaalainen päivittäistavarakauppa jolla siihen aikaan oli myös maatalouskauppaa. Minut valittiin sen hallintoon. Maatalouskauppa myytiin Varubodenista Hankkija-Maataloudelle muutama vuosi sitten ja viime vuonna minut kutsuttiin Hankkija-Maatalouden hallituksen jäseneksi. Varubodenissa minut muutama viikko sitten valittiin hallintoneuvoston puheenjohtajaksi."

Hallintohenkilön oltava aktiivinen

Hallintohenkilöksi valitseminen ei vielä ole tae vaikuttamisesta. On oltava aktiivinen ja tuotava mielipiteensä esille:

"Kun hallintoelimissä on tullut pidettyä ääntä ja ollut mielipiteitä asioista, niin on joutunut myös töihin", kuittaa Borgström.

Mistä ne mielipiteet sitten muodostuvat?

"Virikkeitä tulee monilta suunnilta. Luen paljon ja kuuntelen ihmisiä eri yhteyksissä. Näistä voi sitten vetää johtopäätöksiä. Ehkä ratkaisevaa on kuitenkin kyky yhdistää asioita ja muodostaa osatekijöistä laajempi kokonaisuus, jolla pystyy sitten vaikuttamaan asioihin."

Borgström on vaatimaton, kuten hänen korrektiin tyyliinsä kuuluukin. Yleisesti hänet kuitenkin tunnetaan terävän analyyttisenä keskustelijana, joka käyttää suoraa ja kovaakin kieltä, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Mikä olisi ohje niille nuorille isännille ja emännille, jotka harkitsevat lähtemistä yhteisiä asioita hoitamaan?

"Ilman muuta luottamusmieheksi kannattaa lähteä, mutta se on myös selkeä haaste. Maatiloilla töitä hoidetaan pienellä porukalla ja jos isäntä on jatkuvasti menossa, se on pois työvoimasta ja johtamisesta. Ymmärrän hyvin, että moni nuorempi yrittäjä, joka ehkä vielä on samaan aikaan kasvattamassa tuotantoa, ei välttämättä heti halua lähteä luottamustehtäviin.

Omalla kohdallani on kyseessä sattumien summa ja olosuhteiden sallimaa kun olen voinut luottamustehtäviä ottaa näin runsaasti ja vielä viimeksi jopa tämän kansainvälisen tehtävän, Cogecan puheenjohtajuuden. Minulla on nimittäin apua, sekä "oikea että vasen käsi" tilalla. Aina kun olen kotona, kokoonnumme seitsemältä aamulla ja katsomme sen päivän asiat ja jos olen lähdössä pidemmälle matkalle, suunnitellaan työt sille ajalle. Puhelin on hyödyllinen, erityisesti, jos tarvitaan nopeita päätöksiä."

Borgström käyttää mielellään sanaa tiimi ja korostaa sitä tässäkin:

"Haastavaahan se on yrittäjälle, olla luottamustoimissa, siinä pitää olla mahdollisuus järjestelyihin perheolosuhteissa ja hyviä ihmisiä ympärillä."

Pellervo-Seuralla on osuuskuntia kouluttava Pellervo-Instituutti ja siinä Borgström näkee mahdollisuuden luottamustehtäviä harkitseville:

"Nykyisin on olemassa yhä parempaa koulutusta luottamushenkilöille. Siinä pääsee tunnustelemaan, mitä luottamushenkilön uraan sisältyy. Pellervo-Seuran jäsenyhteisöt melkein järjestään kouluttavat jo hallintoneuvostoasteella uudet hallintomiehet ja -naiset."

Valittiin Vuoden vaikuttajaksi

Agronomiliitto valitsi Marcus H. Borgströmin äskettäin Vuoden vaikuttajaksi. Mitä ajatuksia tämä herättää tittelin saajassa?

"Se on suuri kunnia, kun oma ammattikunta, agronomit, tällaisen valinnan tekee ja ymmärrän, että se on aikamoinen prosessi. Agronomiliiton laaja johtokunta on pohtinut asiaa useampaan otteeseen."

Mistä vaikuttamisen mahdollisuudet sitten tulevat?

"Minulle on syntynyt verkosto, mutta se ei sinänsä riitä vaikuttamiseen. Vaikuttaminen tulee taipumuksesta tiimityöskentelyyn. Vaikka on itsellä kova tahtotila ja omaa osaamista, niin vaikuttaminen edellyttää ryhmätyötä.

Kuulun itse sukupolveen, joka oppi ryhmätyöskentelyn jo opiskeluaikana, 1960- ja 1970-luvuilla. Aikaisempi sukupolvi oli auktoritaarisempi ja esiintyi itsevaltiusotteita. Kun sitten koko yhteiskunta demokratisoitui, siihen kuului myös demokraattinen tapa toimia hallinnossa. Vastuu on luonnollisesti puheenjohtajalla, mutta ennenkuin päätöksiä tehdään, silloin ihmisiä kuunnellaan", toteaa Borgström ja lisää vielä hymyillen: "Pitää tietysti kysyä niiltä ihmisiltä, keiden kanssa minä toimin, miten he kokevat."

EU:ssakin pystyy vaikuttamaan

Cogeca on eurooppalainen maatalousosuustoimintajärjestö, jonka puheenjohtajana Pellervo-Seuran johtokunnan puheenjohtaja Marcus H. Borgström on toiminut viimeiset kaksi vuotta. Mikä on saldo näistä vuosista?

"Tällä järjestöllä on monta ulottuvuutta. Jäsenmaita on 15 tässä vaiheessa ja vähintään yhtä monta on mielipiteitä ja tahtotiloja. Kaikki haluavat käyttää puheenvuoroja ja tulee valtava kirjo kannanottoja.

Puhemies Paavo Lipponen jo aikaisemmassa roolissaan pääministerinä sanoi, että Suomen pitää olla pienenä maana mukana sellaisissa paikoissa, joissa meidän asioistamme päätetään. Olen samanlaisella filosofialla liikkeellä. Suomalainen osuustoiminta on hyvin keskeisessä osassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomi on osa EU:ta ja meidän pitää olla mukana kuuntelemassa ja vaikuttamassa sellaisiin asioihin, jotka taas puolestaan vaikuttavat meihin."

Kuvaan astuu tarkka talousmies ja maalaisjärjellä ajatteleva isäntä:

"Joka paikkaan ei voi mennä. Nytkin, kun olen puheenjohtajana joutunut valtavasti matkustamaan, on pitänyt tarkasti valita mihin kannattaa mennä ja mihin joutuu menemään. Annan hyvän neuvon jokaiselle, joka joutuu kansainvälisesti edustamaan Suomea. Katso välillä peiliin ja mieti, onko tästä nyt aivan varmasti minun omalle järjestölleni hyötyä. Maailmalla palaa rahaa helposti."

Joka asian takana on ihminen

Borgström on vakuuttunut siitä, että pienelläkin maalla on vaikutusvaltaa ja puhuu kokemuksen äänellä:

"Sanotaan, että Suomi on pieni maa ja puhutaan EU-byrokratiasta. Useimmiten on kuitenkin niin, että kokouksissa on maakohtaiset edustajat ja siellä on yhtä paljon äänivaltaa suomalaisen osuustoiminnan edustajalla kuin muillakin. Jos on jotain sanottavaa niin kyllä siellä saa äänensä kuuluville, siitä ei ole kysymys. Hyvin harvoin on syntynyt tilanteita, joissa olisin tuntenut itseni jyrätyksi jonkun ison maan toimesta.

Sinne vaan rohkeasti mukaan vaikuttamaan kun on sellainen tunne, että pitää tuoda oman maan asiaa esille", rohkaisee hän.

"Mitä tulee EU:n byrokratiaan, niin sitä ei sovi vähätellä. Toisaalta jokaisen asian takaa löytyy yleensä ihminen. Sitä ihmistä voi käydä katsomassa ja kertomassa hänelle, että minä olen muuten tätä mieltä tästä asiasta. Jos te ette toimi niinkuin minä toivon tai haluan, niin kyllä teillä pitää olla hyvät perusteet, jos te ajatte tätä Suomen asiaa eri tavalla."

Jämäkkää puhetta ja jatkoa seuraa:

"Ei asioita sovi heittää sanoen, että se EU on niin iso ja byrokraattinen, että ei tässä mitään voi saada aikaan. Se ei pidä paikkaansa. Kyllä Brysselissä ja muualla löytyy toimistoja ja paikkoja missä voi käydä asioitaan esittelemässä."

Suoran toiminnan lisäksi tarvitaan myös diplomatiaa:

"Tietysti erinäisissä asioissa kannattaa liitoutua sellaisten maiden kanssa, joilla on samantyyppisiä mielipiteitä. Voi myös liittoutua suuren maan kanssa. Kyllä niilläkin löytyy tarpeita liitoutua vaikka pienemmänkin maan kanssa ja yhteistä näkemystä syntyy."

Ei suurta uhkaa uusista jäsenmaista

Unioni laajenee. Onko se uhka vai mahdollisuus uusiin markkinoihin?

"EU:n itälaajenemisessa on monta ulottuvuutta. Alkutuotantoa ajatellen meidän ei tarvitse pelätä uusien maiden vähän jalostettuja tuotteita. Tänne ei tule tuoretta maitoa, eikä ainakaan mittavassa määrin bulkkilihaa.

Sensijaan tänne voi tulla erinäisiä arvo-osia. Meillä saattaa olla tietyssä vaiheessa vuotta naudan sisäfileestä puutetta tai jostain sian arvo-osista. Tätä tavaraa löytyy markkinoilta mutta vähemmän uskon, että tänne ajautuisi esimerkiksi täysiä ruhoja sikaa ja nautaa.

Jalostettujen elintarvikkeiden tuonnista Borgström on enemmänkin huolissaan:

"Kun taas puhumme elintarvikkeiden jalosteista, niin ratkaisevassa asemassa on kauppa. Se on viime vuosina suosinut suomalaista hienosti. Suomalainen elintarvike, joka perustuu kotimaiseen raaka-aineeseen, on myynyt erittäin hyvin. On saatu peräti pieni preemio, eli kuluttaja on ollut valmis maksamaan vähän enemmän siitä, että tuote on nimenomaan suomalaista.

Joistain maista voi alkaa tulla esimerkiksi makkaroita ja maksapatee-tyyppisiä tuotteita. Ei tarvitse epäillä, etteivätkö ne olisi hyviä tuotteita. Miten me Suomessa pärjäämme kilpailussa näiden kanssa", kysyy hän ja vastaa saman tien:

"Meillä pitää olla hyvät tuotemerkit ja selkeästi ilmoitettu, että tämä tuote perustuu suomalaiseen raaka-aineeseen.

Suurin haasteemme tulee olemaan siinä, että pidämme elintarvikeketjumme ehdottomasti kotimaisena."

Ruokaketju on osuustoiminnasta kiinni

Borgström näkee osuustoiminnan ratkaisevassa asemassa, kun elintarvikeketjua hitsataan eurokilpailun kestäväksi:

"Suomalainen jalostusteollisuus on suurimmalta osalta osuustoiminnallista luonteeltaan. Suuret ryhmät, kuten maito, liha ja kananmuna ovat suomalaisia osuuskuntia taustoiltaan. Myös elintarvikkeiden vähittäiskaupasta puolet, ellei ylikin, on osuustoiminnallista luonteeltaan. Kun tämä ketju, tuottajat, teollisuus, kauppa ja kuluttajat, toimii parhaimmillaan, niin silloin täyttyvät edellytykset pärjätä kilpailussa laajenevassa Euroopassa uusia, muualta tulevia tuotteita vastaan.

Lisäarvo, joka syntyy tässä ketjussa, perustuu suomalaiseen raaka-aineeseen ja suomalaiseen jalostukseen. Se tulee kuluttajan eduksi, koska silloin täyttyvät turvallisuus- ja laatukriteerit ja lisäarvo tulee tuotteelle takaisin.

Elintarvikeketju on ollut vahva aihe, jota olen ajannut myös Cogecan puitteissa. Eurooppa avautuu, kun tulee uusia WTO:n ehtoja. Meillä on paljon annettavaa Suomesta käsin tässä asiassa.

Ulkomaisia kauppaketjuja on tulossa lisää Suomeen ja se on melkoinen haaste kotimaista ruokaketjua kohtaan. Nyt muun kaupan, sekä Keskon että S-ryhmän, pitää olla tarkkana omien tuotemerkkiensä kanssa. Niiden pitäisi aina perustua kotimaiseen raaka-aineeseen.

Kauppa on ilmoittanut, että he tuovat omia tuotemerkkejään teollisuuden tuotemerkkien rinnalle. Jos niissä hämärtyy tuotteen alkuperä, silloin kaupan omat tuotemerkit ovat samanarvoisia monikansallisten kaupparyhmittymien tuotteiden kanssa. Silloin lisäarvo menee myös kaupan käsistä. Kaupan omissa merkeissä pitää olla selkeä merkintä alkuperämaasta."

Kotimaisen raaka-aineen saanti turvattava

Borgström on huolissaan kotimaisen raaka-aineen riittävyydestä ja Joutsenlipun kohtalosta:

"Ruokaketjun pärjääminen perustuu siihen, että meillä on jatkuvasti saatavana suomalaiseen alkutuotantoon perustuvaa raaka-ainetta. Jos tuotantovolyymi suomalaisessa maataloudessa pienenee, me ajaudumme laajempaan tuontiin kaikilla sektoreilla. Silloin joudumme käyttämään joissakin tuotemerkeissä tuontiraaka-ainetta. Kun tällaisia tuotteita on kaupan tiskeissä rinnan kotimaisten kanssa, niin silloin helposti hämärtyy kuluttajan kuva siitä, mikä on kotimaista ja mikä tuontitavaraa.

Minusta Joutsenmerkki on päässyt jäämään vähemmälle käytölle. Se on ainoa neutraali suomalainen merkki elintarvikkeille. Sitä pitää muistaa käyttää tehokkaasti."

Mikä on sitten maamme elintarviketeollisuuden kohtalo kilpailun puristuksessa?

"Jos suomalainen maanviljelijä pärjää, ja saamme ylläpidettyä riittävät tuotantomäärät keskeisissä raaka-aineissa, silloin elintarviketeollisuuskin pärjää. Olemme saaneet huomata, että EU:n maatalouspolitiikka on kansallinen kohtalonkysymys. Saimme myös huomata, että löytyi poliittista yhteisymmärrystä, kun Suomen etua ajettiin.

Pellervo-Seura on toiminut tehokkaasti

Puheenjohtaja Borgström antaa kiitosta johtamalleen organisaatiolle ja näkee selkeän työnjaon Seuran ja MTK:n välillä:

"Pellervo-Seura katsoo perään osuustoiminnallisen yritysmuodon etua ja MTK on jäsentensä maatalouspoliittinen edunvalvoja. Roolijako on aivan selkeä. Pellervo-Seura pystyy hoitamaan keskitetysti sellaisia tehtäviä, joita Seuran jäsenyhteisöt eivät yrityksinä, osuuskuntina pysty hoitamaan.

Tuore ja erinomainen esimerkki on uusi yritysverotus, joka pari viikkoa sitten julkaistiin. Tässä oli Pellervo-Seuralla hyvin aktiivinen rooli. Oli vähällä käydä niin, että osuuspääoman korko olisi ajautunut pois lähdeverotuksesta ja se olisi ollut tuhoisaa koko osuuskuntien pääomahuollolle. Jäsenten halu sijoittaa rahaa osuuskuntaansa olisi selvästi vähentynyt, jos tuottoa siitä olisi verotettu paljon aiempaa enemmän. Tämä on tyypillinen Pellervo-Seuran tehtävä.

Myös, kuten aiemmin on nähty, osuuskuntien kilpailupoliittiset erityiskysymykset sopivat erinomaisen hyvin Pellervo-Seuran hoidettavaksi, samoin omistajaohjauskysymykset."

Teksti: Martti Seppänen
S-posti: martti.seppanen@pellervo.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |