Oikein tulkittuina
tunnusluvut kertovat totuuden 
karjan hedelmällisyydestä

Onnistumista on helpompi seurata, jos sitä voi jollain tavalla mitata. Tunnusluvut toimivat hedelmällisyyden mittareina ja auttavat tilan hedelmällisyystilanteen arvioinnissa sekä ongelmien selvittelyssä. Niiden tulkitsemisessa on kuitenkin omat niksinsä.

Hedelmällisyyden tunnuslukuja on useita erilaisia. Ne kertovat hieman eri asioista ja toisaalta eri ajanjaksoista. Siksi jokin ongelma ei välttämättä näy kaikissa tunnusluvuissa. Tunnuslukuja pitäisi aina tarkastella kokonaisuutena, ei vain yhtä kerrallaan. Tärkeimmät hedelmällisyyden tunnusluvut löytyvät karjantarkkailun terveysraportista.

Hedelmällisyysongelmat keskittyvät varsin lyhyeen ajanjaksoon lehmän vuosikierrossa. Poikimisesta seuraavaan tiinehtymiseen kuluva aika on normaalisti vain kahdesta neljään kuukautta. Tämä on kuitenkin lehmän tuotoskauden vaativinta aikaa.

Poikimaväli

Poikimaväli kertoo yksinkertaisesti kahden poikimisen välisen ajan vuorokausina. Lehmälle voidaan laskea poikimaväli ensimmäisen kerran vasta toisen poikimisen jälkeen. Yleensä tarkastellaan karjan keskimääräistä poikimaväliä. Kannattaa kuitenkin katsoa myös yksittäisten lehmien poikimavälejä, sillä etenkin pienessä karjassa yksi ongelmalehmä saattaa vaikuttaa koko karjan poikimaväliin merkittävästi.

Yksilön kannalta liian lyhyt poikimavälikin voi olla ongelma. Jos siemennykset aloitetaan hyvin aikaisin ja lehmä tiinehtyy, voi sitä aikanaan olla hyvin vaikea saada umpeen. Sopiva poikimaväli riippuu lehmän tuotoksesta ja pitkämaitoisuudesta.

Poikimaväli kostuu tyhjäkaudesta ja tiineysajasta. Koska tiineysaika on melko vakio, tyhjäkauden pituudella on suurin merkitys poikimaväliin. Poikimaväli kertookin varsin "vanhoista" tapahtumista, vähintään yhdeksän kuukauden ja joissain tapauksissa lähes kahden vuoden takaa.

Poikimavälin pituuteen voidaan vaikuttaa eläinten poistopolitiikalla. Jos tiinehtymättömät eläimet säännönmukaisesti teurastetaan, ei niille tule uutta poikimaväliä. Näin ollen tiineysongelma ei näy poikimavälissä.

Lepokausi

Lepokausi alkaa lehmän poikimisesta ja päättyy ensimmäiseen siemennykseen. Se kertoo, miten lehmä palautuu poikimisesta ja miten sen kiimakierto alkaa. Toisaalta lepokauteen vaikuttaa merkittävästi tilan siemennyspolitiikka: aloitetaanko siemennykset heti ensimmäiseen näkyvään kiimaan vai annetaanko lehmän palautua rauhassa poikimisesta. Tuotantokauden alun sairaudet, kuten jälkeisten jääminen, kohtutulehdus tai asetonitauti, pidentävät yleensä lepokautta.

Karjan keskimääräistä lepokautta ei kannata tarkastella yksinään, vaan sitä pitää verrata siemennyskauden pituuteen ja poikimaväliin. Lyhyt lepokausi johtaa usein pitkään siemennyskauteen.

Siemennyskausi

Siemennyskausi alkaa lehmän ensimmäisestä siemennyksestä ja päättyy viimeiseen siemennykseen. Jos lehmä tiinehtyy heti aloitussiemennykseen, on siemennyskausi sen osalta nolla päivää.

Karjan pitkä siemennyskausi johtuu yleensä toistuvista uusimisista ja pitkistä uusimisväleistä. Näiden taustalta taas saattaa löytyä ongelmia kiimantarkkailussa ja siemennyksen ajoittamisessa. Eläinten tiinehtymisen ongelmat näkyvät myös uusimisina ja sitä kautta pidentyneenä siemennyskautena.

Siemennyskautta tarkastellaan yhdessä lepokauden, poikimavälin ja siemennysten määrän/poikiminen kanssa.

Siemennyksiä poikimista kohti

Siemennysten määrä poikimista kohden kertoo, kuinka monta yritystä on keskimäärin tarvittu yhden tiineyden aikaansaamiseksi. Lukua voivat nostaa joko toistuvat uusimiset, jolloin siemennyskausi on pitkä tai runsaat samaan kiimaan siemennykset. Jos siemennyksiä on runsaasti, mutta siemennyskausi ja poikimaväli normaalit, aiheutuu taloudellisia tappioita vain lisääntyneistä siemennyskuluista.

Uusimattomuusprosentti

Uusimattomuusprosentti kertoo, kuinka suurta osuutta aloitussiemennyksistä ei ole uusittu 60 vuorokauden kuluessa. Tavallaan oletetaan, että jos lehmää ei siemennetä kahden kuukauden kuluessa siemennyksestä, se on tiine. Todellisuudessa kaikki näistä eläimistä eivät ole tiineitä, vaan tiineysprosentti on noin kymmenen prosenttiyksikköä uusimattomuusprosenttia pienempi.

Uusimattomuusprosentti on hyvä hedelmällisyyden mittari, koska se kertoo tuoreista tapahtumista ja omistajan vaikutus siihen on melko pieni. Se ei kuitenkaan sovellu pienen karjan mittariksi, sillä yksittäisen lehmän vaikutus korostuu liikaa.

Poistot hedelmällisyyden vuoksi

Tunnuslukuja tarkasteltaessa täytyy muistaa katsoa, kuinka paljon eläimiä poistetaan hedelmällisyysongelmien vuoksi. Poistopolitiikalla voidaan vaikuttaa tunnuslukuihin. Toisaalta poistoilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Hiehon kasvattamisen poistetun lehmän tilalle katsotaan maksavan vähintään 1000 euroa.

Mitä nuorempi lehmä poistetaan, sitä suuremmat tappiot se aiheuttaa. Nuoria eläimiä kannattaa sitkeästi yrittää tiineyttää. Otetaan esimerkiksi ensikko, jota on siemennetty viidesti ja hoidettu kaksi kertaa hedelmällisyyshäiriön takia. Jos se siinä vaiheessa tiinehtyy, tappio jää alle puoleen siitä vaihtoehdosta, että eläin ei tiinehdy ja se päätetään poistaa. Voisi siis olla järkevää vielä tässä vaiheessa hoitaa ja siementää eläintä. Sen sijaan vanhoilla lehmillä poistosta aiheutuvat tappiot ovat suhteessa pienempiä.

Teksti: Iris Kaimio
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |