Verkot yleistyvät

Maatalouden atk-sovelluksen kehittäminen maksaa itsensä vasta vähintään 500 ostajan jälkeen. Ohjelmien ostajat Suomessa vähenevät. Mitä siis palveluihin on jatkossa luvassa? 

Mikko ja Heli Laajalahden tilan pihalla on näyttävä tilakyltti.

”Helppoa uutta myyntiä ei enää ole. Tästä lähtien keskitytään paljolti päivityksiin, käytettävyyden parantamiseen, sovellusten sisäisiin ominaisuuksiin”, sanoo ohjelmatalo Suonentiedon tuotekehitysjohtaja Mikko Laajalahti. 

Isotkin tekijät ovat kokeilleet siipiään maatalousalalla: esimerkiksi kansainvälinen ohjelmistotietoyritys Tekla luopui lopulta metsäohjelma Xforestin kehittämisestä; ilmeisesti ei riittänyt notkeutta eikä kiinnostusta pieneen liiketoimintaan.

Tarvitaan siis kilpailevia kansallisia pienyrityksiä, ovathan maiden ratkaisut EU-direktiiveistäkin erilaisia, ohjelmien pitää myös vastata kunkin maan hallinnon, verotuksen ja lainsäädännön vaatimuksia. 

Verkkoa sisälle ja ulos

Ohjelmien kehittämistä hankaloittaa myös tietoyhteyksien kangertelu tiloille. Vanhasen hallitukselta 450 MHz -taajuusalueen digitaalisen matkaviestinverkon toimiluvan saaneen Digitan on määrä tuoda langattomat laajakaistaiset tietoliikenneyhteydet haja-asutusalueille. Yritys sai marraskuun lopulla päätökseen Flash-OFDM -teknologialla testit ja suunnittelee nyt valtakunnallista verkkoa. 

”Ehtiikö teknologia vanheta ennen kuin toimilupa tulee voimaan?”, Laajalahti miettii tietäen luvasta valitetun. ”Ja olisiko ollut parempi rakentaa ennemmin laajakaistaverkko kuin digi-tv?”. 

Internet-liittymän hinnan kohtuullistamiseksi Laajalahden mielestä valtiovalta voisi edellyttää operaattoreita tarjoamaan yhteyden samaan hintaan kaikkialle.

Laajalahti kertoo Pohjois-Savossa neuvotellun operaattorien kanssa erityisistä maatilaliittymistä, joka on kotiliittymä eräin laajennuksin. Tiloilla on yritystoimintaa ja dataa on saatava lähtemään myös yleiseen verkkoon päin. Muutamat pienet puhelinyhtiöt ovat hoitaneet tällaisen liittymän lähes ilmoitusluontoisena. Kannattanee kokeilla omalla alueella.

Ohjelmien verkkoversiot yleistyvät. Sovelluksia tullaan käyttämään niin ulkoisessa kuin tilan sisäisessä verkossa. 

”Jos esimerkiksi kuivuria hallitaan Internetin kautta, saadaan ajantasaista tietoa ja monipuolisempia raportteja kuin gsm-tekstiviestillä. Ja kun valvontakameran laittaa toimimaan netin kautta, sitä voi seurata tilan ulkopuolella.” 

Tilan eri tuotannonosien välille rakennellaan verkkoja, jolloin tietoa voi jakaa tuotantojen kesken. Laajalahden visiossa sovellukset tulevan toimimaan sekä verkossa että paikallisesti valiten automaattisesti sopivimman tekniikan. 

Omat yhteytensä tilalta Laajalahti otti gprs-kännykällä ennen kuin sai laajakaistan. Liittymään osoittautui kuulemma olevan tekniset valmiudet paikallisessa keskuksessa, vaikka Sonera ei ollut halukas yhteyttä järjestämään. 

Omaan taloonsa tuotekehitysjohtaja vetää kiinteää verkkokaapelia, vaikka langatonkin on jo käytössä. Kaksilankaisessa kaapelissa toisen langan voi ottaa tarvittaessa puhelimelle. 

Puhelimesta yleislaite

Moni miettii pitkienkin verkkoyhteyksien vetämistä tilalla. 

”Suosittelen 110-millistä viemäriputkea”, tokaisee Laajalahti. Hänen mielestään kannattaa tehdä riittävä reikä, johon voi vetää tarvittavat kaapelit. Tosin jo sadan metrin jälkeen viestiä on tökättävä jollakin eteenpäin. Verkon voi tehdä esimerkiksi HomePNA-tekniikalla, valokuidun valitsija odottanee halpenevia hintoja. 

Maatalousohjelmien kehittäjissä on alkutuotannon tuntijoita. 
Laajalahti itse on maidontuottaja, mikä vaatii joustoa sekä tilalta että ohjelmistotalolta. Tilalla Iisalmessa on 40 lypsävää ja 30 peltohehtaaria. Tuotekehityksessä käytännön tuntemus tukee isojen kokonaisuuksien hanskaamista. 

Sovelluksen julkistamisen ajoitus voi silti olla arviokauppaa. Suonentiedolla oli vuosia sitten ohjelma, jolla viljelymuistiinpanot tehtiin kännykälle pellolla ja siirrettiin siltä tietokoneelle. Ei purrut markkinoilla. 

”Sen aika lienee jonkin vuoden kuluttua”, Laajalahti arvioi nyt. Samoin hän olettaa sähköisten tukihakemusten yleistyvän vasta aikanaan, vaikka niistä kohuttiin jo EU-jäsenyyden alussa. Viljelijän vinkkelistä sellainen on yhä tarpeeton, vaikka hallinto hyötyisi siitä. Tasa-arvo ei salli palkita viljelijää, joka käyttäisi sähköistä hakemusta. ”Tukihakemus voisi kulkea toiseenkin suuntaan. Kuin veroehdotus”, Laajalahti pohtii. 

Millä laitteella sovelluksia sitten tulevaisuudessa käytetään? Laajalahden veikkaus on, että puhelimella entistä enemmän. Se alkaa olla vakiovaruste ja aina matkassa. 

Varaosakauppaa nettiin

Autossa Laajalahden puhelut hoituvat Bluetoothia hyödyntäen. Nappikuulokkeesta hän on luopunut ja tilatöissä hänestä paras hands free on, että nostaa kuulosuojainta korvalta ja tuikkaa kännykän sen alle. Moni puhelu liittyy käyttöneuvontaan, esimerkiksi virustartunnan korjaamiseen. 

Laajalahti kehottaa ottamaan varmistukset, helppo tapa hänestä on muistitikku. Hän hyödyntää kustannustehokasta erillistä kiintolevyä, joka on liitetty usb-porttiin. Internetistä 

Laajalahti arvioi tuottajien kaipaavan lisäarvoa. Hänestä sellaista olisi esimerkiksi, jos konefirmat pistäisivät verkkoon varaosa- ja tarvikeluettelot. Viljelijän olisi sieltä helppo tilata, jos vielä tilaukseen yhdistäisi rahdin.