Ensiharvennusten hakkuu on ollut niin kauan rempallaan, että asiaa ei jakseta enää edes voivotella.

Kuva Jussi Knuuttila

Metsäyhtiöt kiristävät, lahjovat ja uhkailevat hakkuu- urakoitsijoita tekemään välttämättömät ensiharvennukset. Urakoitsijat napisevat, mutta tekevät, yleensä tappiolla. Metsänomistaja ei saa taistosta taskuunsa latin latia, harvoin edes hyvän mielen. Päivänäöllä urakoitsija tekee korkeapaineella päätehakkuuta. Yöksi hän menee niskaa nakellen ensiharvennustyömaalle pakertamaan lyhtyjen valossa.

Jälki on sen mukaista. Edellä kuvattu on tietenkin kauhuskenaario, joka joskus toteutuu, joskus ei. Tosiasiaksi silti jää, että ensiharvennusten hoito ei ole kunnossa. Maan metsätalous kärsii asian johdosta taloudellisia tappioita. Viime aikoina on kiistelty enää siitä, kuinka suuria ne ovat.

Valoa on kuitenkin näkyvissä. Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistys on ottanut käyttöön uusia Harveri-pienharvestereita. Kokeilua on kestänyt kaksi vuotta eli kyse on jo käytännöstä. Tulokset vaikuttavat hyviltä. Ensiharvennusten taloutta ja laatua on saatu kohennettua. Urakoitsijat pärjäävät, metsänomistaja saa rahaa ja metsä jää erinomaiseen kuntoon ensiharvennuksen jäljiltä.

Kokeilun moottorina on ollut yhdistyksen toiminnanjohtaja Pasi Ruuska. Hänen aloitteestaan tehtiin sopimus kolmen hakkuuyrittäjän kanssa. Yhdistys takaa heille leimikoita hamaan tulevaisuuteen. Yrittäjät hankkivat Harveri -pienharvesterit ja ryhtyivät töihin. Työtä on riittänyt yhä enemmän, eikä loppua ole näkyvissä.

Alku oli tässäkin hankalaa

Ruuskan mukaan muutosvastarinta oli ankaraa joka suunnasta, myös yhdistyksen toimihenkilöiden taholta. Harveria pidettiin alkuun leluna, ei metsäkoneena. Toisaalta metsurit pelkäsivät, että nyt heiltä lähtee loppukin leipä.

Vastustus on kahden vuoden mittaan melkoisesti murentunut. Ruuskan mukaan on syytäkin, sillä eurot puhuvat puolestaan. Yrittäjät ovat pärjänneet kohtuullisesti. Kukaan heistä ei ole moittinut hakkuutaksoja, ei ainakaan vielä. Metsänomistajat ovat tyytyväisiä. Nykyisin hekin saavat ensiharvennuksista rahaa. Eniten metsänomistajia kuitenkin miellyttää työn laatu. Se on ollut erinomaista.

Ruuska käyttää Harverista puhuessaan mielellään termiä ”metsuriharvesteri”. Se kuvaa hyvin Harverin luonnetta. Sitä voi pitää uudenlaisena, itsekulkevana ja kuormaa kantavana moottorisahana. Silti se on entiseen tapaan metsurin henkilökohtainen varuste. Harveri on toki monin verroin kalliimpi kuin tavallinen moottorisaha, mutta se on myös tehokkaampi. Harveriyrittäjä on uudesti syntynyt tehometsuri. Kehittyneen työvälineensä ansiosta hän pystyy neljän metsurin työsaavutukseen.

Kun kerran moto, niin miksei sitten kunnon moto, kyselevät vastaanpanijat. Tähän Ruuska vastaa, että käytännössä Harveri on osoittautunut parhaaksi. Se korvaa hieman alhaisemman työsaavutuksensa siirtoajon alentuneina kustannuksina.

Harverilla päästään helposti 40 metrin ajouraväliin, sillä se voi puida puut kuormatilaansa ja siirtää ne kauaksikin. Jopa 60 metrin ajouraväli on sopivissa oloissa täysin mahdollinen työsaavutuksen juurikaan kärsimättä. Esimerkiksi pellon saartamasta metsäkuviosta voidaan tuoda kaikki puutavara ulos. Silloin kuormatraktorin ei tarvitse käydä metsässä lainkaan tai puut voidaan lastata suoraan autoon.

Alamittaisessa puustossa Harverillakaan ei ansioille pääse. Rungon keskitilavuuden pitää olla vähintään 50 litraa. 70 litran tilavuuksinen puusto on jo varsin hyvää ansiota. Sellaisessa metsikössä millaan yli 50 kuutiometrin päivätuotoksiin. Tässä on kuitenkin oltu tiukkana, eikä ensiharvennuksia Kanta-Hämeessä myöhästytetä. Harverit tulevat ajallaan ensiharvennuksille. Harverien keskimääräinen päivätuotos on ollut noin 30 - 35 kuutiometriä päivässä.

Metsänomistajat innoissaan

Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kustaa Heikkilä vakuuttaa metsänomistajien ottaneen Harveri-korjuun hyvin vastaan. Yhdistyksen kolmelle Harverille on kertynyt varauksia vuodeksi eteenpäin.

Heikkilän mukaan syy on selvä. Harveri-korjuun jäljiltä metsänomistaja on alkanut saada rahaa myös ensiharvennuksista. Työn hyvä käytännön laatu on kuitenkin nostanut Harveri-korjuun suosiota vielä edellistä enemmän. Harveri todellakin jättää joka toisen ajouran puuta kasvamaan. Se on iso etu seuraavassa harvennuksessa, josta on jo lupa odottaa kunnon kantorahatuloa.

Jätettävän puuston vauriot ovat olleet erittäin pienet, sanoo Heikkilä. Metsänomistajat tuntuvat arvostavan tätä enemmän kuin etukäteen osattiin odottaa. Kokeneet metsänomistajat jaksavat näköjään tinkiä hetkellisestä tulosta tulevaisuudessa saatavan paremman tuloksen hyväksi.

Heikkilä arvelee Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen saaneen töihinsä tavallista pätevämpiä Harveri- kuskeja. Korjuujälki on täysin verrattavissa metsurityöhön. Heikkilä uskoo, että korjuukoneen kuljettajan panos on ilman muuta tärkein tekijä, kun puhutaan työn laadusta. Hyvä kuski tekee hyvän työn koneella kuin koneella.

Heikkiläkin sanoo havainneensa muutosvastarintaa Harvereita kohtaan. Metsänomistajat hoksasivat tosi nopeasti, että tässä on heidän mieleisensä peli. Työn jälki puhui puolestaan. Harverien kysyntä on ollut niin ankaraa, että siihen ei ole kyetty täysin vastaamaan. Myös yhdistyksen toimihenkilöt ovat hyväksyneet Harverikorjuun.

Yrittäjän näkökulma

Seppo Rahkonen Janakkalasta on paiskinut urakoita Harverilla vuoden päivät. Yrittäjyys on miehelle tuttua vanhastaan. Hän kuittaa lyhyesti, että kaikenlaista on tullut kokeiltua. Mies on toiminut muun muassa raskaskoneasentajana ja metsäkoneen kuljettajana.

Rahkonen sanoo pärjänneensä talouden puolesta aivan hyvin. Kun rungon keskitilavuus on 50 litran paikkeilla, päivässä kertyy 30 kuutiometriä kuitupuuta. ”Sillä kyllä pärjää”, sanoo Rahkonen. Hän osti koneensa vähän käytettynä, joten pääomia ei ole aivan tolkuttomasti kiinni.

Rahkosen mielestä koneessa toki olisi yhtä ja toista kehitettävää. Hän on joitakin parannuksia toteuttanutkin ja raportoinut toiveistaan koneen valmistajalle, Artekno Oy:lle. Raskaskoneasentajan kokemus yhdistettynä metsäkoneen kuljettajan kokemukseen antaakin vankan pohjan parannusehdotusten tekemiseen. Saa nähdä, osaako tehdas hyödyntää palautteen.

Harverin jouhevan hallinnan oppiminen ottaa aikansa, sanoo Rahkonen. Kuormaimen ja harvesteripään kanssa tulee sinuiksi kohtuullisen äkkiä. Rahkosen mielestä koneen liikuttelun oppiminen on hankalinta, sillä takapuolituntumaa ei kerta kaikkiaan ole.

Yksi asia on Rahkosen mukaan aivan selvä. Hän valitsi Harverin ennen muuta siksi, että sitä ohjatessa saa olla ulkosalla. Se on hänen mielestään monin verroin mukavampaa kuin kököttäminen ahtaassa ohjaamossa jatkuvassa nytkytyksessä. Aivan selvää on, että jätettävän ja poistettavan puuston arviointi käy jalkamieheltä monin verroin tarkemmin ja helpommin kuin ohjaamosta.