Uhkaavatko ”eksoottiset” eläintaudit nautojamme?

Euroopassa esiintyy paljon nautojen tarttuvia tauteja. Osan kanssa on opittu elämään, osa taas aiheuttaa suurta huolta vakavuutensa, tehokkaan leviämisensä tai vaikean vastustettavuutensa vuoksi. Suomi on toistaiseksi säästynyt suurimmalta osalta näitä tartuntoja, vaikka EU-jäsenyytemme myötä olemmekin tiiviisti osana yhteistä Eurooppaa.

Eläinten tuonti
suurin riski

Nautojen taudit voivat levitä meille monia eri reittejä, kuten matkailijoiden ulkomaan ”tuliaisina”, mutta selkeästi suurimman riskin muodostaa eläinten tuonti. Nautojen tauteja levittävät tehokkaimmin elävät naudat, mutta myös muut eläinlajit, kuten pienet märehtijät tai kamelieläimet, esimerkiksi laamat ja alpakat.
Ammattimaisen ja asiallisen tuonnin lisäksi eläimiä tuovat maahan myös harrastelijat, joilla ei aina ole tietoa eläintaudeista ja niiden leviämisestä. He eivät myöskään välttämättä tunne olevansa vastuussa alkutuotannolle aiheuttamistaan riskeistä, jos tuovat maahan eläimiä esimerkiksi matkailu- tai maisemanhoidollisin perustein lähinnä lemmikeiksi.
Riskienhallintaa vaikeuttaa lisäksi ammattimaistenkin karjankasvattajien kasvava halu tuoda tuotantoeläimiä tai eläinainesta maista, joissa jalostus on alan huippua, mutta tautitilanne omaamme verrattuna heikko.
Oman riskinsä muodostavat erityisesti uudet tai hankalasti diagnostisoitavat taudit, kuten sinikielitauti tai paratuberkuloosi. Usein joudutaan punnitsemaan jalostuksellisia arvoja ja eläintautiriskejä, eivätkä molemmat välttämättä kohtaa samassa eläimessä. Lopullisen päätöksen tekee tuoja itse. Päätöksenteon pohjaksi hän kuitenkin tarvitsee paljon tietoa.

Elinkeinon oma
vastuu kasvaa

Suomen hyvän eläintautitilanteen yhtenä peruspilarina on vuosikymmenien ajan ollut eläinlääkintö-viranomaisten harjoittama tiukka tuontikontrolli. Suomen EU-jäsenyyden kautta vastuu siirtyi suuressa määrin tuojalle itselleen ja koko elinkeinolle.
Jos nautojen tuonnissa tänä päivänä noudatettaisiin pelkästään EU-lainsäädäntöön perustuvia viranomaismääräyksiä, olisi olemassa riski saada maahan tuontinautojen mukana esimerkiksi muualla yleisesti esiintyviä naudan tarttuvaa virusripulia (BVD), multiresistenttejä salmonellakantoja tai paratuberkuloosia.
Vaikka näistä sekä BVD että salmonella ovat – toisin kuin monissa muissa maissa – meillä virallisesti vastustettavia eläintauteja, ei kansallinen lainsäädäntömme koske tuontia. Se säätelee ainoastaan, mitä tehdään, jos tartunta löytyy omilta karjatiloiltamme. ETT antaakin lisäohjeita tautiriskien hallintaan tuonnissa.

EU-Suomeen tuotu
noin 2 000 nautaa

Suomen EU-jäsenyyden aikana on tuotu maahan yhteensä noin 2 000 nautaa. Valtaosa on ollut liharotuisia eläimiä, ja yli 70 prosenttia kaikista tuontinaudoista on ollut peräisin Ruotsista.
Lypsyrotuisia nautoja on tuotu vain yksittäisiä tuontieriä Ruotsista, mikä onkin tautiriskien – erityisesti paratuberkuloosin – hallitsemiseksi paras vaihtoehto.
Lähtömaan ja -tilan eläintautitilanteen kartoittaminen on yksi olennaisimpia asioita, joka tuojien kannattaa tehdä jo tuontia suunnitellessaan. On selvää, ettei tuonti voi ohjattunakaan olla riskitöntä, jos lähtömaassa esiintyy yleisesti tarttuvia tauteja, kuten ylempien hengitysteiden tulehdusta IBR:ää, sinikielitautia, luomistautia (bruselloosi), tuberkuloosia, BVD:tä tai vaikkapa Q-kuumetta.
ETT:n ohjeet naudantuontiin vaihtelevat alkuperämaasta ja -karjasta riippuen. Lähtökarjasta pyritään saamaan mahdollisimman paljon tietoa jo etukäteen; esimerkiksi tiedot tilan eläinkaupasta, kuulumisesta vastustusohjelmiin, rokotuksista jne.
Tuotavat eläimet eristetään lähtömaassa tiettyjä tutkimuksia ja käsittelyjä varten vähintään 30 vuorokauden ajaksi. Suomessa ne kuljetetaan suoraan 30 vuorokaudeksi karanteeniin, jonka aikana ne tutkitaan ainakin IBR:n, BVD:n ja salmonellan varalta sekä pestään pälvisilsaan tehoavilla aineilla.
Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Naseva toimii myös tuonnin ohjauksen työkaluna. Nautoja tuova tila liittyy Nasevaan (www.naseva.fi), ja tuonnit tutkimuksineen kirjataan suoraan Naseva-rekisteriin. Tuoja voi tuontieläimiä myydessään tulostaa suoraan rekisteristä tuontitodistuksen, josta käyvät ilmi tuonnin yhteydessä tehdyt toimenpiteet sekä se, että tuonti on ETT:n hyväksymä.

Alkioiden ja sperman
tuonti turvallisempaa

Elävien eläinten tuontiin verrattuna alkioiden ja sperman tuonti on aina eläintautiriskien suhteen huomattavasti turvallisempi tapa saada uutta eläinainesta maahan.
Alkioiden tuonnissa viime vuosi oli ennätyksellisen vilkas. Se kertoo varmasti osaltaan siitä, että alkionsiirto koetaan tiloilla varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jalostuksen eteenpäin viemiseksi.