Osuuskunnan laajakaista
Yli 1800 paikallista taloutta ja 45 kylää eivät voi olla väärässä. Kun kerran kunnon laajakaistaa ei ole saa, tehdään oma. Tarjolla on pelkkää kuparilinjaa, mutta valokuitu se vasta aito laajakaista on. Sillä käyttäjä saa kymmenen megan yhteyden, jossa kulkee tv-kuvakin.
Kuusiokunnissa Seinäjoelta hieman itään päin perustettiin osuuskunta rakentamaan ja pitämään yllä omaa laajakaistaverkkoa. Hankkeessa toteutuu verkostoituminen huipussaan nimeä myöten: Verkko-osuuskunta Kuuskaista.
Kyse on isosta hankkeesta. Kuuskaistan hallituksen puheenjohtajaksi valittu datanomi Jari Kamunen myöntää, että osuuskunnalla on iso urakka edessään. Tällä hetkellä puhutaan noin viiden miljoonan euron rahantarpeesta.
Rahoituksen peruskuvioksi on kaavailtu, että kunnilta tulisi kolmasosa, TE-keskukselta 45 prosenttia ja jäseniltä neljäsosa. Koska kunnilla on tiukkaa, eikä TE-keskuksilta tunnu herkästi löytyvän tarvittavia rahoja, osuuskunnassa lienee henkisesti varauduttava myös lainan ottoon. Mutta Kamunen on optimisti ja lähtee siitä, että kuitukaapelia piilotetaan maahan jo 2003. Sitten eivät myrskyt katko yhteyksiä.
Kuuskaistan on aika vauhdilla laadittava hankkeen rahoitus, selvitettävä mukaan tulijat, sovittava urakoista ja aikatauluista, palvelun hinnoittelusta. Jättihanke lohkotaan sopivan kokoisiksi eriksi usealle vuodelle ja eri alueille.
Osuuskuntaa oli marraskuussa perustamassa 22 jäsentä eri kunnista. Yritykseen pääsi 50 euron osuusmaksulla.
Käyttöliittymä- ja käyttömaksuja ei ole vielä määritelty. Kamusen mielestä pitää ajatella niin, että luodaan jäsenille tasokkaat ratkaisut edullisesti. Siksi selvitetään käytettävät vaihtoehdot niin alueella toimivien isojen operaattoreiden kuin eri yritysten ja yhteisöjen kanssa.
"Tämä on jo liikauttanut alan isoja jättiläisiä", Kamunen kertoo.
Myös naapurikunnista on viestitetty, että haluja on tulla mukaan. Kuuskaistan muottiin se sopii. Ajatus on, että kaikki esiin tulevat palvelutarpeet pyritään ratkaisemaan järkevästi tarjoten mahdollisuuksia myös osuuskunnan ulkopuolisille.
Syntyykö osuuskunnasta isojen operaattorien tavoin eri palveluja tarjoava yritys? Kamusen mukaan se jää nähtäväksi, mutta tällaista kehitystä ennakoiden haluttiin turvata päätöksenteon pysymien omilla kylillä: "Mitenkä osuuskunta pystyttäisiin valtaamaan?" hän kysyy ja pohtii, että kun jäsenet päättävät demokraattisesti, yrityksestä ei paisu omistajien intressejä syrjään pukkaava käenpoika, vaan saadaan juuri halutunlaisia palveluita. Samoin päätetään niiden hinnasta.
On myös vaikeiden maastojen takana olevia syrjäisiä paikkoja, joihin kuitua ei ehkä kaiveta. Niitä varten perustettaneen jonkinlainen keskusantenni, josta yhteydet jaetaan taloihin langattomasti. Langaton yhteys lienee edullista tehdä, mutta se ei ole käytössä kuitulinjan veroinen. Tässä on osuuskunnalle pähkäiltävää, miten palvelu toteutetaan tasapuolisesti kaikkien mieleisellä hinnalla.
Joka tapauksessa julkisiakin palveluita tarjotaan yhä enemmän Internetin kautta, ja vaikka se ei ole niille ainoa väylä, ei ole perusteltua jättää osa väestöstä sukkelasti toimivien - tai yleensä toimivien - palveluiden ulkopuolelle. Enää ei ole tapana asennella kotitietokoneille kaikkia tarvittavia ohjelmia, vaan niitä käytetään verkon kautta.
Pikkuasia ei ole sekään, että nopean verkkoyhteyden aikaansaaminen luo mahdollisuuden alueen elinkeinoelämän kehittymiselle. Kuntien on jo ollut pakko alkaa rakentaa omaa runkoverkkokaapelia taajamiin, ja nämä hankkeet toteutuvat joka tapauksessa.
Alueellinen demokratiakin hyötyy hyvistä yhteyksistä. Niiden avulla voidaan tiivistää ihmisten yhteenkuuluvuutta, vetää peräkammarien poikia mukaan yhteisiin asioihin, jopa valvoa paikallista päätöksentekoa, sillä joissakin kunnissa kunnan hallintoelinten kokouksia voidaan jo seurata verkon kautta katsottavista videoista.
Kamunen lisää, että hyvällä verkolla myös turvataan syrjäseutujen eräänlaisia olemassaolon oikeuksia, niitä, joiden ansiosta paikallinen nuorikin tuntee olevansa samalla viivalla vaikkapa espoolaisen nuoren kanssa, eikä nykyaikaisen ammatin harjoittamisen takia tarvitse kotiseutua jättää.
Markku Nummi
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |