Rivijäsenen
näkökulmasta katsoen
osuuskuntien
on koulutettava luottamusmiehensä tosi työhön
Nuori viljelijä Leo Lankinen Imatralta patistelee osuuskuntien luottamusmiehiä nostamaan rohkeasti profiiliaan. Se vaatii heiltä itseltään oppimishalua. Osuustoiminnallisten yritysten on määrätietoisesti pidettävä hallintohenkilöidensä tiedontaso niin hyvässä kunnossa, jotta sekä jäsenet että yritys tuntevat hyötyvänsä heidän työstään. Se vaatii ponnistuksia.
Leo Lankinen emäntineen viljelee tilaansa Imatralla itärajan tuntumassa. Hänellä itselläänkin on sen verran taustaa viljelijöiden luottamustehtävistä, että hän voi kokemustensa perusteella pohtia, miten niissä pitäisi toimia. Nuorten viljelijöiden edustajana hän on toiminut vuosina 2000-2001 MTK:n Maaseutuvaliokunnassa. Tällä hetkellä hän haluaa esiintyä tavallisena rivijäsenenä, jossa roolissaan hän edellyttää osuuskuntien toimivan jäsenten hyväksi.
Lankisen pellot ovat luomutuotannossa. Sen sijaan 27-päinen lypsylehmäkarja on tavanomaisessa maidontuotannossa. Peltoa on viljelyssä 80 hehtaaria, josta neljännes on omaa ja valtaosa vuokramaata. Luomuviljely sopii luontaisesti tilalle, koska ravinteet saadaan kotoisesta karjanlannasta. Kierrossa on nurmea ja viljaa.
Maaseutunuorten hintaseuranta
patisti maitoketjua tuloskuntoon
Leo Lankisen kasvoilta on luettavissa selvää ylpeydentuntoa, kun hän luettelee osuustoiminnalliset yhteistyökumppaninsa. Maito menee Tuottajain Maitoon, lihat Karjaporttiin, raha-asiat hoidetaan Osuuspankissa ja puutavara myydään Metsäliittoon. "Ei kuitenkaan ilman rakentavaa kritiikkiä", hän antaa ymmärtää. Hereillä on oltava joka päivä.
Leon ilmaisuissa toistuvat yhteistoiminta, vuorovaikutus ja toiminnan tulos. "Osuustoiminnan varjolla ei saa ratsastaa, vaan siinä pitää painaa tosissaan kuin sika rukiissa", hän painottaa. Pitää viitsiä panna itsensä likoon ja tehdä jotakin eikä vaatia sitä vain muilta.
Esimerkkinä Leo mainitsee maaseutunuorten taannoisen toiminnan, joka omalla tavallaan hiosti löysät pois maitoketjun kuluista. "Nuorten valiokunta käynnisti vuonna 1998 valtakunnan laajuisen hintaseurannan, joka pakotti meijerit tarkistamaan tilanteensa maksukyvyn kannalta", hän muistuttaa. Tuloksena saatiin terve kilpailu, putsattu koneisto ja entistä tasaisempi maidonhinta.
Lankinen varoo asettamasta jäsenten ja osuustoiminnallisten yritysten etuja vastakkain. Päinvastoin. "Osuustoiminnan alkuperäisenä tavoitteena on jäsenten saattaminen tasapuoliseen asemaan", hän toteaa. Hallintohenkilöiltä tavoite vaatii erityistä tietoa, taitoa ja kykyä nähdä jäsenten ja yrityksen edut yhdensuuntaisina.
Maaseutunuorten käynnistämän hintaseurantakampanjan Lankinen näkee hyödyttäneen sekä jäseniä että meijereitä, edellisiä parantuneena hintatasona ja jälkimmäisiä tervehtyneenä kilpailukykynä. Lihoista ei voi kumpiakaan lypsää.
Osuuskuntien pitää ja kannattaa kouluttaa luottamushenkilönsä
Aktiiviaikoinaan maaseutunuorten järjestömiehenä Lankinen joutui seuraamaan osuuskuntien luottamushenkilöiden valmennusta ja toimintaa hyvältä näköalapaikalta. "Eroja oli niin yritysten kuin myös valittujen luottamushenkilöiden välillä", hän toteaa. Vastuu oikeiden henkilöiden valinnasta lankeaa jäsenille ja heidän kouluttamisestaan taas osuuskunnille.
Etenkin nuoret viljelijät arvioivat asioita käytännön ruohonjuuritasolta. He odottavat omilta osuuskunniltaan selvästi mitattavaa hyötyä. "Jos luottamusmies on asioista ulkona eikä osaa itse mukana olleena päättäjänä ratkaisuja perustella, niin häntä ei pidä tehtävään jäsenkunnan edustajaksi valita", Lankinen sanoo. Tehtävä on vaativa: henkilön on tunnistettava jäsenten odotukset ja ymmärrettävä samalla yrityksen liiketaloudelliset perusasiat.
Hyvinä esimerkkeinä Lankinen mainitsee Metsäliiton ja Valion, joissa sekä yritystoiminta että jäseniä edustavien luottamushenkilöiden tiedonsaanti on hoidettu hänen mielestään kiitettävästi. Haaste on tässä tapauksessa vaativa, koska sama osuuskunta joutuu vastaamaan sekä yrityksen kannattavasta liiketoiminnasta että jäseniä tyydyttävästä raaka-aineen hankinnasta ja hinnasta.
Metsäliitto saa kiitosta siitä, että se ei ole luovuttanut jatkojalostusta muille, vaan se ottaa vastuun koko ketjusta, jäsenten puusta tuotekehittelyn kautta aina vientiin saakka. "Osuuskunta on määrätietoisesti keksinyt käyttöä myös nk. markkinattomalle puulle oman teollisuutensa kautta", hän selventää. Se lisää kysyntää ja pitää yllä hyvää hintatasoa.
Valio saa tunnustusta sen vastuullisesta työstä maidon menekin eteen . "Ilman Valiota maamme maidontuotanto ei olisi säilynyt tällä tasolla, jolla se nyt on", hän arvelee. Vienti on hyvän tuotekehittelyn ansiosta vakaalla tasolla, ja se takaa maidolle tasaisen kysynnän.
Lankisen mielestä erityisesti Metsäliitto on kouluttanut jäsentensä edushenkilöt sellaiselle tiedontasolle, että he rohkenevat olla päätöstensä takana. "Heidän on joskus tehtävä myös sellaisia ratkaisuja, jotka päälle päin näyttävät jopa jäsenkunnan kannalta epämieluisilta", hän sanoo. Kuitenkin metsä on nähtävä puilta ja tajuttava kokonaisuus ketjun päästä päähän. Se on osattava kertoa myös rivijäsenelle.
Viiden euron taskulaskimesta reiluun yhteistoimintaan
Lankinen kokee osuustoiminnan sananmukaisesti yhteistyönä samanhenkisten ihmisten kesken. Omassa ammatissaan karjatalouden harjoittajana hänelle on tuttua ja luonnollista koneiden yhteiskäyttö. Yhdellä on silppuri, toisella on paalain ja kolmannella lannanlevitin. Sampo-puimuri on neljän tilan kesken yhteiskäytössä.
kysyn Imatran isännältä, onko nykyisellä hintatasolla enää sellaista maatalouskonetta olemassakaan, jonka hankinta laskennallisesti voidaan todistaa varmasti kannattavaksi. "Kyllä on, viiden euron taskulaskin", Leo sanoo silmää räväyttämättä. Sen jälkeen voi laskea yhteistyön hyötyjä.
Osuustoimintaa Lankinen pitää edelleen jäsenten voimavarana, kunhan jäsenet ja luottamushenkilöt pitävät omiaan silmällä. Varoittavan sormensa hän nostaa pistehinnoittelulle, jolla omien jäsenten tasa-arvoa loukataan rumasti. Reilun pelin henkeä on noudatettava.
Matti Latvala
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |