Yrittäjä uskoo:
Urakoinnin suosio jatkaa kasvuaan

Urakoitsija pärjää, jos on jollakin mittarilla mitattuna paras, sanoo puimuriurakoitsija Heikki Klaavu. Hän aikoo jatkossa etsiä lisämarkkinoita Virosta ja Venäjältä.

"Urakointi on nyt selvässä kasvussa", ennustaa salolainen Heikki Klaavu. "Maatalouden suhdanteista johtuen investoinnit ovat pienemmät ja muutenkin ollaan niin tiukoilla, että on pakko laskea, mikä kannattaa. Urakointi on usein verotuksen jälkeen laskettuna edullisin vaihtoehto. Urakointipalvelusta on 100 prosenttia verotuksessa vähennyskelpoista, kun omasta koneesta vain 25 prosenttia."

Klaavulla itsellään on pitkä kokemus ammattimaisesta puinnin urakoinnista. Vuonna 1989 hän osti ensimmäisen puimurin pelkästään urakointia varten.

14 vuoden aikana urakoinnin aaltoliike on tullut tutuksi. Se kulkee samaa tahtia maatalouden menestymisen kanssa. Kun viljelijöillä menee paremmin, tiloilla uusitaan koneita eikä urakoitsijaa tarvita. Kilpailu urakoista on myös kovempaa, kun hyvin moni tekee urakkaa ainakin vähän. Kun suhdanteet huononevat, tilojen konekanta vanhenee eikä uusia investointeja tehdä. Silloin on urakoitsijalle käyttöä.

Tilakoon kasvu on myös yksi syy turvautua urakointiin.

"Olen puinut sellaisia lohkoja, joilla isäntä vaihtuu. Aluksi kyseessä oli pieni tila, jolla oli pieni puimuri. Nyt sama tila on vuokrannut pellot isommalle tilalle, joka ei ehdi puida kaikkea itse, joten minä puin pellon edelleen."

Ajossa kolme puimuria

Klaavun toiminta perustuu täysin liiketoimintaperiaatteille. Ennen ensimmäistä urakkapuimurin ostoa hän kartoitti tilanteen ja tuli tulokseen, että kysyntää on.

"Aiemmin olin puinut kotitilalla, joka on nyt veljeni kanssa maatalousyhtymänä, sekä tehnyt pienempiä urakoita. Silloin ensimmäistä urakointipuimuria ostaessani laskin, että vuosittaisten kustannusten pitää täyttyä 60 hehtaarin työllä, sen jälkeen loppu on voittoa. Puitavaa alaa kertyi 100 hehtaaria. Maatalouskoneteknikon silmin katsottuna ensimmäinen vanha urakointikoe näytti suorastaan loistavalta."

Sen jälkeen työn määrä on vain kasvanut. Nyt Klaavulla on kolme puimuria urakointikäytössä ja kaksi kotitilalla. Puintiaikaan hänellä on palkattuna yhdestä kahteen kuljettajaa.

Syksyssä Klaavu Oy pui useita satoja hehtaareja. Nykyisellä kalustolla pystyy ajamaan 500 - 800 hehtaaria. Koska koneista on ylikapasiteettiä, Klaavu pystyy täyttämään kiireisiäkin toivomuksia. Venymisvaraa on. Tätä hän pitää tärkeänä palvelun joustavuuden kannalta.

Valtaosa asiakastiloista sijoittuu 40 kilometrin säteelle Salosta, mutta koko ajan tulee asiakkaita myös kauempaa. Viime syksynä Klaavu kävi puimassa muun muassa Lahden liepeillä.

Puintikausi on ammattilaisella pitkä. Viime vuoden ensimmäiset puinnit tehtiin elokuun viidentenä päivänä, viimeiset pellavat Klaavu pui lokakuun 24. päivä.

Liiketoiminnan lait pätevät

"Urakointi on palveluammatti", Klaavu sanoo. Työ tehdään niin kuin asiakas sen toivoo tehtävän, ei niin kuin urakoitsija sen haluaa. Asiakkaiden tarpeiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on koko homman ydin.

Myös taskulaskinta täytyy osata käyttää. Klaavulla on hehtaaritaksa, johon hän ei yleensä lisää siirtoajoja. "Haluan, että asiakkaat ovat periaatteessa samalla viivalla. Siirtoajosta laskutan vain, jos pellot ovat tosi kaukana."

Urakointihinnan täytyy kattaa koneen kustannukset ja antaa kuljettajalle palkka. Sen lisäksi Klaavu tekee mainontatyötä, käyttää lehti-ilmoituksia ja käy muun muassa näyttelyissä kertomassa toiminnastaan. Tämäkin työ pitää saada katettua urakoinnilla.

"Todellisuudessa ihan sitä ei voi laskuttaa, mitä tarkkaan laskien pitäisi. Silloin löytyy aina niitä, jotka tekevät työn halvemmalla ja itseltä menee työt alta.", Klaavu sanoo. Silti hän on ehdottomasti sitä mieltä, että urakointi täytyy laskea kriittisesti ja toiminnan pitää perustua liiketaloudellisesti kannattaviin periaatteisiin.

Laadusta ei tingitä

Puimurin ajaminen sinänsä on käy melkein keneltä vain, mutta säätöjen kanssa on tilanne toinen. Ammattilaisen tunnistaa siitä, että puimuri on hallinnassa yhtä hyvin kuin omat taskut. Vaihto viljalajista toiseen sujuu ripeästi. Puimuria säädetään myös asiakkaan toivomusten mukaan. Jos joku haluaa jättää pienet jyvät peltoon, niiden annetaan mennä seuloilta yli.

Jotta urakointi on kannattavaa, Klaavu yrittää tehdä työn mahdollisimman nopeasti. 13- ja 15-jalkaisilla puimureilla työsaavutus liikkuu 1,5 - 2 hehtaarissa tunnissa.

"Laatu on silti asia, josta ei tingitä. Minulla on puimurin hytissä asteikko, jota Hankkija joskus jakoi. Siinä kerrotaan, montako jyvää saa löytyä pellosta. Niitä välillä asiakkaan kanssa laskemme."

Klaavu vain pui, asiakas itse järjestää viljan ajon kuivurille. Kahden erilevyisen puimurin idea on siinä, että käytettävän puimurin voi valita lohkon mukaan. Jos matkalla on kapeita metsäteitä mutta lohkolla on kunnon rummut, Klaavu valitsee suuremman puimurin. Se on siirtoajossa kapeampi, kun leikkuupöytää hinataan perässä.

Puimurin vaihto tulee eteen, kun mittarissa on 5000 tuntia. "Euroopassa näillä ajetaan 7000 tuntia, mutta meillä ruoste tulee ongelmaksi", Klaavu toteaa.

Jatkossa Viroon ja Venäjälle

Jotta työ sujuu, syksyn lukujärjestys laaditaan huolella. "Periaatteessa täytyy tietää muutaman tunnin tarkkuudella, missä viikon päästä on. Jos jossain jää parin hehtaarin pala jonain iltana puimatta, joutuu sen puimaan seuraavana päivänä ja ehkä käyttää hyvää puintikeliä siirtymiseen, minkä muuten olisi voinut tehdä edellisenä iltayönä. Ja sen jälkeen on koko systeemi sekaisin."

Sadekuurot aiheuttavat samanlaisia sekaannuksia, mutta niille ei voi mitään. Itsestään johtuviin viivästyksiin Klaavu suhtautuu ankarasti. Kun työsuunnitelma on tehty, sen noudattamisesta ei lipsuta.

"Jotta urakoitsija pärjäisi, hänen pitää tehdä laatua. Se on monen asian summa. Asiakkaalla pitää olla juuri silloin kun on sovittu. Asiakkaan toiveita pitää kunnioittaa ja työ pitää tehdä nopeasti", Klaavu listaa.

Klaavun toiminta on eräänlainen juonne eurooppalaisesta koneasema-ajattelusta. Klaavu ei kuitenkaan aio laajentaa toimintaansa hankkimalla muita koneita. Kun nollasta aloittaa, taskulaskin osoittaa, ettei se kannata.

Sen sijaan markkina-alueen laajentaminen on mielessä. "Venäjä ja Viro kiinnostavat. Siellä on mahdollisuuksia. Aivan varmasti olen jossain vaiheessa menossa puimureineni myös Suomen rajojen ulkopuolelle."

Teksti: Saara Salonen
S-posti: saara.salonen@agrimedia.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |