Luomu, tavanomainen ja muuntogeeninen tuotanto:
Onnistuuko rinnakkaiselo?

Biotekniikan neuvottelukunnan järjestämässä seminaarissa keskusteltiin marraskuun lopulla muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiselosta.

Heti alkuun korostettiin, että rinnakkaiselossa on kyse nimenomaan viranomaisten hyväksymistä muuntogeenisistä lajikkeista. Tällä hetkellä niitä ei Suomessa ole. 

Rinnakkaiselon vaikutuksia kaikkiin kolmeen tuotantomuotoon halutaan kuitenkin pohtia nimenomaan etukäteen, ennen kuin tai jos muuntogeeniset lajikkeet tulevat käyttöön.

"Rinnakkaiselo koskee koko elintarvikeketjua, ei vain viljelijöitä. Tuotteet pitää pystyä pitämään erillään niin, että kuluttaja voi kaupan hyllyltä valita, ostaako muuntogeenistä, tavanomaista tai luomutuotettua. Myös viljelijällä pitää olla valinnan vapaus tuottaa millä tahansa näistä tavoista", maatalousneuvos Leena Hömmö maa- ja metsätalousministeriöstä toteaa.

Hömmö on toiminut asiaa pohtineen rinnakkaiselotyöryhmän puheenjohtajana. Työryhmä on syksyn aikana tehnyt asiasta mietinnön. Yhtenä periaatteena on, että asiaa koskevien käytänteiden ja lakien pitää perustua tieteelliseen tietoon, ei mielipiteisiin.

"Uuden tuotantomuodon harjoittaja vastaa ensi kädessä siitä, että erilläänpito toimii. Sinänsä kyse ei ole uudesta asiasta, toimivathan siementuottajat jo nyt samalla lailla, vaikkakaan säädökset eivät ole yhtä tarkkoja", Hömmö muistuttaa.

Muuntogeeninen
ala kasvanut
Jalostusjohtaja Eero Nissilä Boreal Kasvinjalostus Oy:stä toteaa, että geenitekniikan käyttöönotto ei nopeuta jalostusta. Uuden lajikkeen saa käyttöön noin 10 vuodessa jalostustyön aloittamisesta, on käytössä sitten perinteiset tekniikat tai geenitekniikka.

Muuntogeenisten kasvien viljelyala on maailmalla kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 1996 ala oli 1,7 miljoonaa hehtaaria, vuonna 2003 oltiin jo 67,7 miljoonassa hehtaarissa. 

Nyt viljelyssä oleva muuntogeenisten kasvien ala on pääasiassa maissia, rapsia, soijaa ja puuvillaa. Muutaman vuoden sisällä uskotaan viljelyyn tulevan myös muuntogeenisen vehnän ja riisin.

"Borealin johtopäätös on, että jos Suomeen muuntogeenisiä lajikkeita tulee, ne tulevat paikallisten kasvinjalostajien kautta. Suomen markkinat ovat niin pienet, etteivät ne kiinnosta muita", Nissilä sanoo.
Hän uskoo, että Suomeen sopivia muuntogeenisiä lajeja olisivat peruna, sokerijuurikas ja rapsi.

"Geenin siirtomenetelmä esimerkiksi ohralle on jo olemassa, mutta tiedossa ei ole sellaista ominaisuutta, jota sillä menetelmällä kannattaisi ohraan tuoda", Nissilä sanoo.

Tietoa
tarvitaan
MTK:n viljavaliokunnan puheenjohtaja Hannu Nissi toteaa, että suomalaiselle viljelijälle muuntogeeninen kasvi merkitsee tällä hetkellä lähinnä vain vaikeasti lausuttavaa sanaa. Tietoa asiasta, esimerkiksi turvallisuudesta, kaivataan kovasti.

"Viljelijät ovat kuitenkin tottuneet toimimaan muuttuvissa oloissa esimerkiksi sään ja tukipolitiikan suhteen. Olemme joustavia, joten tarvittaessa valmiutta ottaa muuntogeeniset kasvit käyttöön varmasti löytyy."

Kuluttaja on viljelijän kannalta paljon vartija. Sitä tuotetaan, mistä on kysyntää. Tukipolitiikka vaikuttaa valintaan myös ratkaisevasti.

Nissi uskoo, että rinnakkaiselon toteutuminen vaatii todennäköisesti lainsäädäntöä. Suositukset ja ohjeet eivät riitä. Viljelijä ei voi mahdollisissa vahinkotapauksissa maksaa korvauksia, joten kuka vastaa niistä tilanteista? Kuka ratkoo ristiriitatilanteet? Näistä asioista halutaan selkeä päätös etukäteen. 

Gmo-vapaat alueet
välttämättömiä
Viime vuonna kautensa päättänyt Luomuliiton puheenjohtaja Esa Partanen muistuttaa, että nykypäivänä viisaalta tuntuva ratkaisu ei sitä ehkä ole enää 30 vuoden kuluttua. 

"Gmo-vapaus voitaisiin valita suomalaisen elintarvikkeen valtiksi, sitä varmasti kysytään Euroopassa vielä vuosikymmeniä."

Eri viljelymuotojen välisessä rinnakkaiselossa eristysetäisyydet ovat yksi kynnyskysymys. Jos samalla viljelyaukealla on muuntogeenistä rapsia ja luomurypsiä, miten pidetään pölyttävät mehiläiset vain tietyllä alueella? Muitakin samanlaisia rinnakkaiseloon liittyviä ongelmia on. Tahattomia sekaannuksia sattuu varmasti.

"Muuntogeenisistä kasveista vapaat alueet ovat välttämättömiä. Silti voi hyvin kysyä, menetetäänkö meillä luomuala suhteellisen lyhyessä ajassa kokonaan, jos muuntogeenisten kasvit tulevat", Partanen sanoo.

Teollisuus ei usko
kolmeen linjaan
Raisio Yhtymän kehitysjohtaja Pekka Heikkilä on ollut huomaavinaan, että kuluttajien gmo-vastustus on jo sivuuttanut huippukohtansa.

"Kaikki kuluttajat eivät vastusta geenimuuntelua. Minusta joku saisi jo koemarkkinoida gmo:n Suomeen ja murtaa jään. Elintarvikeyrityksillä ei ole yleensä aktiivista kantaa geenitekniikan puolesta tai vastaan. Turvallisuusasioissa luotetaan viranomaisiin. Markkinoilla ratkaisevat asiakkaat."

Heikkilä muistuttaa, että suuri osa Eurooppaa on jo pitkään käyttänyt gmo-rehua. Suomen lisäksi Ruotsi ja Norja ovat toistaiseksi kokonaan pidättäytyneet sen käyttöönotosta.

"Esimerkiksi Tanska käyttää lähes sataprosenttisesti rehuissa muuntogeenistä soijaa, vaikka muuten se vastustaa jatkuvasti kaikkia uusia EU:n gmo-lupahakemuksia", Heikkilä mainitsee.

Hän uskoo, että elintarviketehtailla eri tavoin tuotetut tuotteet pystytään pitämään erillään, jos kynnysarvo on realistinen. Pidetäänhän nytkin tavanomaiset ja luomutuotteet erillään. 

"Sama teollisuusyrittäjä tuskin tulisi siirtymäkauden jälkeen viljelyttämään tavanomaista gmo-vapaata rapsia ja muuntogeenistä rapsia. Erilläänpitokustannukset kasvavat niin suuriksi. Tuntuu siltä, että muuntogeenisistä kasveista ei tulisi kolmatta tuotelinjaa, vaan jos muuntogeeniset kasvit tulevat, lopulta rinnakkain jäävät vain ne ja luomu. Erityisesti pitkien välimatkojen Suomessa eriyttäminen on kallista, enkä usko, että kuluttaja on valmis maksamaan niitä kustannuksia", Heikkilä pohtii.

Vielä tällä hetkellä mikään elintarvikeyritys ei ole valmis panostamaan gmo-tekniikkaan. Kuluttajien epäluulo on edelleen niin suurta.

Teksti: Saara Liesipuu
S-posti: 

| Sivun alkuun | Artikkelit 1/05 | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |