Biodieselin kiinnostavuus lisääntyy sitä mukaa kun polttoöljyn hinta nousee. Toiminnanjohtaja Antti Peltola Pirkan maaseutu ry:stä selvitti Ahlmanin ammattiopistolla pidetyn tilaisuuden aluksi tuotannon kustannuksia. Hänen mukaansa 180 tonnin rypsierästä syntyy vajaa 60 tonnia rypsiöljyä. Tarvittava tuotantoala olisi noin 100 hehtaaria.

Puristuksen hinnaksi tulee 0,23 euroa litra. Esteröinti maksaa 0,13 euroa litralta. Veroton tuotantokustannus on siten 0,36 euroa litraa kohti. Jos tuotetta myydään, on tilitettävä valmistevero, joka on 0,0706 euroa litralta. Liikevaihtovero on 22 prosenttia, joten myyntiin tuotetta voi tarjota 0,52 euroa litra arvonlisäveroineen. Liikennekäyttöön valmistetusta biodieselistä on maksettava 0,3459 euron valmistevero. Liikennekäyttöön myydyn biodieselin hinnaksi tulee siten 0,89 euroa arvonlisäveroineen. Laskelmassa on oletettu, että rouhe myydään rehuksi ja glyserolin myynti kompensoi metanolin ostot.

Veli-Pekka Reskola toi tilaisuuteen maa- ja metsätalousministeriön terveiset. Viranomaisilla tuntuu olevan piiput vielä suunnattuna epämääräiseen suuntaan, eikä valmista strategiaa ole luotu. Euroopan unionin tavoite on selkeä. Liikennepolttoaineista tulisi 5,75 prosenttia olla biopohjaisia ja uusiutuvista raaka aineista valmistettuja vuoteen 2010 mennessä. Reskolan mukaa Suomi ei ole tehnyt päätöstä, mihin rima meillä asetetaan.

Fortum, eli Neste Oil rakentaa biodieseliä valmistavan laitoksen Porvoon jalostamon yhteyteen. Laitos käynnistyy kesällä 2007. Sen kapasiteetti tulee olemaan 170 000 tonnia biodieseliä vuodessa. On päivän selvää, että näin laajamittainen tuotanto perustuu tuontiraaka-aineen käyttöön. 

Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka valtiovalta tulee suhtautumaan biodieselin tilavalmistukseen. Käytäntö on osoittanut, että moottoripolttoaineiden verotuottoihin on vaikea, ellei mahdoton puuttua pienessäkään mitassa. Reskolan mukaan maa-ja metsätalousministeriö kyllä kannattaa tilakokoluokan valmistusta, koska se jo nykyhinnoilla voi parantaa tilan kannattavuutta. Rouheen myyntiä hän pitää vastuullisena puuhana, joka on lisäksi tiukasti valvottua.

Valmistusta
omaan käyttöön

Jukka Solio Limetti Oy:stä kannattaa biodieselin valmistusta tiloilla niiden omiin tarpeisiin. Vaikka öljykasvien viljelyyn keskityttäisiin täysillä, mitään ei riitä myyntiin tilojen ulkopuolelle. Hän arvioi, että tuotantoala voisi suurimmillaan olla 250 000 hehtaaria. Kilpailukyky saadaan kuljetusten pois jäämisestä ja raaka-aineen hinnasta. 

Solio odottaa valiovallalta tukea tiloilla tehtäviin investointeihin. Myös tutkimukseen pitäisi panostaa, jotta voitaisiin luoda riittävät laatustandardit ja toimiva valvontajärjestelmä. Valmistevero pitäisi poistaa jo siitä syystä, että hajautetun tuotannon valvonta ja verotuksen kulut nousevat monin verroin suuremmaksi kuin saatava verokertymä.

Solio ei siis kiellä, etteikö laatuongelmia voisi syntyä. Esteröinti on kuitenkin yksinkertainen prosessi, eikä vaadi kovin kalliita laitteita. Tarkkuus ja huolellisuus riittävät takaamaan laadukkaan biodieselin tuotannon myös maatiloilla.

Itse tuote, metanolilla esteröity biodiesel on erinomainen polttoaine. Vaikka sen lämpöarvo on 5-8 prosenttia alhaisempi kuin tavallisen polttoöljyn, käyttäjä ei huomaa yleensä mitään eroja koneidensa ominaisuuksissa. Päästöjen puolesta se on lähes joka suhteessa parempi kuin perinteinen dieselpolttoaine. Setaaniluku on 52 - 56 ja voitelevuus 30 kertaa perusdieseliä parempi.

Biodiesel sekoittuu dieselöljyyn hyvin, eikä sekoituttuaan erotu. Tavallista dieselpolttoainetta huonompi se on vain siinä, että se syövyttää kumitiivisteitä ja muita kumiosia. Viton kumi kestää hyvin. Biodieselin turvallinen säilytysaika on 6-12 kuukautta siitä syystä että se on luonnossa hajoava. Sitä ikäännyttävät etenkin happi ja valo.

Sopii SisuDieseleihin
ja Oiloneihin

Mauno Ylivakeri SisuDiesel Oy:stä toivotti biodieselin tervetulleeksi. Se on toiminut erinomaisesti kaikissa kokeissa heidän moottoreissaan. Ainoana edellytyksenä biodieselin käytölle hän asetti sen, että tuotteen tulee olla normin EN 14214 mukaista. Öljyt ja öljynsuodattimet on vaihdettava puolta useammin kuin tavallisella dieselpolttoaineella. Hän suositteli myös ylimääräistä polttoainesuodatinta ja vedenerotinta.

Ylivakerin mukaan ruiskutuslaitteiden valmistajat eivät salli biodieselin käyttöä muuten kuin korkeintaan viiden prosentin sekoituksena. SisuDiesel sen sijaan takaa myös ruiskutuslaitteet, kunhan polttoaine on normin mukaista. Polttoaine saa olla vaikka 100 prosenttisesti biodieseliä. Tämä perustuu tehtaan moottoreiden koekäytöissä saatuihin hyviin tuloksiin.

Common Rail (Citius-sarja), eli yhteispaineruiskutusjärjestelmällä varustettujen moottoreiden kohdalla takuu ei ole toistaiseksi voimassa. Tämä johtuu Ylivakerin mukaan siitä, että kokemuksia ei ole kertynyt tarpeeksi. Viiden prosentin sekoitusta saa käyttää. Yli 1000 barin ruiskutuspaineet saattavat olla ongelma juuri näissä moottoreissa. 

Ylivakeri painotti biodieselin laadun valvonnan merkitystä moneen otteeseen. Moottorinvalmistaja ei voi käytännössä vedota mihinkään muuhun kuin yleisesti hyväksyttyihin laatunormeihin. Ongelma on erityisesti vapaa glyseroli. Sitä ei saisi olla, koska glyseroli karstoittaa ruiskutuslaitteet.

Pasi Aaltonen toi Oilon Oy:n terveiset. Sanoma oli selvä. Esteröity rypsiöljy on erinomainen polttoaine. Se toimii Oilonin polttimissa moitteetta. Pienimmissä Junior-sarjan polttimissa suutin ja palopää on syytä vaihtaa biodieselille suunniteltuihin malleihin. Näillä muutoksilla liekki lyhenee ja se palaa nykyisissä kattiloissa ennen palotilan seinään törmäämistä. Normaali polttoöljy palaa mainiosti samoilla varusteilla.

Aaltosen mukaan sisätiloissa oleva säiliö on varmin. Hän arveli, että maahan upotettu säiliökin saattaisi toimia, mutta sisäsäiliö on varmempi. Kaikki sekoitukset toimivat hyvin. Edellisestä huolimatta laitteet kannattaa säädättää koulutetulla huoltomiehellä. Huoltoa varten on koko maassa kattava verkosto.
Sen paremmin Oilon kuin SisuDieselkään eivät kelpuuta esteröimätöntä rypsiöljyä laitteisiinsa.

Käytännön
kokemuksia

Kasviöljyjen moottorikäytön ikoniksi on Suomessa noussut maanviljelijä Väinö Laiho Pöytyältä. Hän on kokeillut sinapista kylmäpuristettua esteröimätöntä öljyä traktorissaan jo viime vuosituhannen puolella. Kokeet sujuivat mainiosti ja traktori toimi.

Käyttö onnistuu -24 asteen pakkasille asti. Kylmäkäynnistysraja on -11 astetta. Pitkät tyhjäkäyntijaksot eivät ole terveellisiä moottorille. Laiho ajoi traktorinsa lopulta tietoisesti jumiin. Sille ei tehty välttämättömiä huoltoja ja riskitasoa nostettiin muutenkin.

Laihon mukaan hänen menetelmänsä on yksinkertainen aina primitiivisyyteen asti. Se on kuulemma helpompaa kuin klapien teko. Öljy vain puristetaan ja selkiytetään laskeuttamalla. 

Laiho sanoi suhtautuvansa varauksellisesti esteröintiin. Miestä kenties kannattaa kuunnella, sillä hänellä on kemian diplomi-insinöörin tutkinto. Pitkäketjuiset hiilivedyt voivat tuottaa kotiesteröijälle yllätyksiä. Edellisestä huolimatta Laiho ei tyrmää mitään menetelmää, vaan antaa kaikkien kukkien kukkia. Varoituksen sana on silti hänen mielestään paikallaan.

Loimaalainen Jarmo Mäkelä on esteröinyt rypsiöljyä vuodesta 2001 alkaen. Kahdella puristimella syntyy öljyä 25 000 kiloa vuodessa 100 000 kilosta rypsiä. Mäkelän mukaan syntyneen öljyn arvo on 635 euroa/tonni ja puristeen 240 euroa/tonni. Näin lopputuotteiden arvo on yhteensä 339 euroa/tonni. Kun raaka-aine maksaa 235 euroa tonnilta, niin liiketoiminnan katteeksi jää 104 euroa tonnilta.

Vaikka rehun (rypsipuristeen) valmistus ja myynti vaatiikin laatujärjestelmän ylläpitoa, ja toimintaa valvotaan Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja Eläintautien torjuntayhdistyksen toimesta, niin se kannattaa. Positiivilistalle pitää myös päästä, vaikka se maksaakin 480 euroa vuodessa. Jos tila hankkii rehuraaka-aineita positiivilistaan kuulumattomalta tuottajalta ja saa kylkiäisenä salmonellan, ei vastuuvakuutus ole voimassa.

Mäkelä myönsi, että rouheen voi myös polttaa. Silloin kuitenkin kate putoaa radikaalisti. Jos puriste hinnoitellaan poltossa palaturpeen hinnalla, jää liiketoiminnan katteeksi vain 30 euroa tonnilta.

Kimmo Jokiranta Elimäeltä on niin ikään ryhtynyt esteröimään rypsiöljyä. Hänen mielestään erityisesti kauppakelvottomat erät ovat mielenkiintoisia. Esimerkiksi vuoden 2002 sadosta oli kauppakelvotonta niin paljon, että siitä olisi syntynyt miljoona kiloa valkuaisrehua ja öljyä noin 600 000 litraa.

Jokiranta palautti mieliin, että Suomen rypsin tuotantokapasiteetti voisi suurimmillaan olla 250 000 hehtaaria. Se ei riitä kuin viiteen prosenttiin dieselöljyn kokonaiskulutuksesta. Tämä on kotimaisen tuotannon pääongelma. Kaikki biodiesel tarvitaan tiloilla, eikä se edes riitä. Tilakohtaisesti biodieselin tuotannolla voi kuitenkin olla suuri vaikutus tilan talouteen.

Jokiranta käyttää omallakin tilallaan sekoitusta, jossa on puolet fossiilista öljyä ja toinen puoli dieselöljyä. Syy on yksinkertaisesti öljyn riittävyys. Käytännössä koneet toimivat häiriöittä vielä kahdenkymmenen asteen pakkasilla.

Uusin lehti

SISÄLTÖ 1/2006

  • Kasvinviljely
  • Malénit luottavat kokoviljasäilörehuun
  • Leikkuupöytä ottaa tuleentuneet jyvät talteen
  • Hukkakauran kemiallinen torjunta lisääntyy
  • Hukkakaura tuottaa satoja sitkeitä siemeniä
  • Kotimaista kevätruista ranteeseen
  • Onko kotimainen rukiinviljely pelastettavissa
  • Kotieläintalous
  • Kotieläinrakennusten ilmanvaihto huonontunut
  • 100+
  • Sähköinen lasku tulee nyt nopeasti
  • Strobit näyttävät kyntensä
  • Kasvinsuojelun kannattavuus kiinnostaa
  • Tautien torjunta toi yli 100 euron edestä nettosatoa
  • De Laval kannattaa lämpimiä navetoita
  • Karstulan kummajainen
  • 100+ Terveys
  • Terve Eläin
  • 16-sivuinen liite:
  • Nautojen tarttuvat taudit
  • Koneet ja rakentaminen
  • Kännykällä nettiin
  • Ahlmannilla istuttiin kotimaisen öljylähteen äärellä
  • Valtran uudesta N-sarjasta traktori työhön kuin työhön
  • Talous ja hallinto
  • Kehittämishankkeille ennakkorahoitusta
  • Karjanhoidosta koulunpenkille
  • Luomu-Pellervo
  • Sivut 61-64
  • Toistuvat
  • Pääkirjoitus
  • Vähätalo
  • Antinpoika
  • Vaaran paikka
  • Väinö Vältti
  • Huomioita
  • Verkossa Nummi
  • Nollarajalla


  • Kannen kuva: Tuula Ainasoja

    Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 2.2.2006
    ja Kodin Pellervo 19.1.2006.