Navetta paalujen verassa

Ilmajokelaisilla Anu ja Kyösti Yli-Karjanmaalla ei ollut juurikaan vaihtoehtoja, kun he päättivät rakentaa uuden navetan. Rakennuspaikka on niin heikosti kantava, että se oli paalutettava. Maan alle upotettiin kaksi kilometriä betonipaaluja. Lisäksi betonipaalujen nokkaan tarvittiin yhteensä satakunta kuutiometriä ylimääräistä betonia.

”Nyt rakennus pysyisi kasassa, vaikka sen alta vietäisiin kaikki maa”, tuumaa isäntä. Hän arvelee paalutuksesta koituneen noin kymmenen prosentin ylimääräisen kustannuksen. Jostakin syystä siitä vain osa katsottiin lainoituskelpoiseksi.

Heikosti kantava pohjamaa on Pohjanlahden rannikon jokilaaksoissa varsin yleinen vaiva. Kyseessä on Litorinameren aikainen urpasavikerrostuma. Se on sinistä velliä, jonka kantavuus on suunnilleen sama kuin sakean jogurtin. Tavaraa voi olla kymmenien metrien paksuudelta. Yli-Karjanmaan tapauksessa sitä löytyi kuutisentoista metriä, sillä Kyrönjokeen on matkaa kilometrin verran.

Perustustöissä menee normaalistikin aikaa aika tavalla. Paaluttaminen jatkaa sitä roimasti, joten maanalaisissa töissä viivyttiin pitkään. Rakentaminen alkoi Vappuna 2005. Paalutus tehtiin jo talvella, ettei paaluttajaa tarvitsisi odotella koko kesää. Liimapuukaaria päästiin pystyttämään 19. heinäkuuta. Lähes kaikki valutyöt tehtiin ennen sitä. Ainoastaan keskimmäinen parsirivi jätettiin valamatta. Näin siksi, että keskikohtaa haluttiin käyttää hyväksi liimapuukaarien asennuksessa.

Rakennuksen kuori nousi rivakasti, kun pohjatöistä päästiin. Lehmät pääsivät uuteen navettaan 13. joulukuuta. Aikataulu piti sataprosenttisesti, sillä rakennusporukka arveli navetan valmistuvan 10. joulukuuta. Päivä sattui kuitenkin olemaan lauantai.

Tehollinen rakentamisaika jäi kuuteen kuukauteen, sillä Harri ja Henry Kenkkilän rakennusporukka piti käytännössä kuukauden mittaisen kesäloman. Porukan perusvahvuus oli vain kolme miestä, joten työt kyllä sujuivat. Lähes koko kesän työllistettiin yksi mies sekalaisissa rakennustöissä. Näin ammattimiehet saivat keskittyä töihinsä.

Hukkaneliöitä
vältetty tiukasti

Kaikki rakennuksen 956 neliömetriä ovat tiiviissä käytössä. Parsipaikkoja on rapiat 60. Silti ahtaita paikkoja ei löydy. Kun kynnyksiäkään ei ole yhtään ja näkyvyys on joka puolelle hyvä, eläinliikenne pelaa erittäin hyvin. Kaikki lattiat ovat samassa korkeudessa, vain parsivaluissa ovat tarpeelliset kaadot ja korotukset.

Navetassa on neljä parsiriviä. Ruokintapöytä on visiirimallia. Visiiripöytä on omiaan säästämään rakennusneliöitä ja siten kustannuksia. Kantavien rakenteiden leventäminen maksaa rutkasti, jos tehdään leveä ruokintapöytä. Lantakäytävillä ovat Lujabetonin ritilät. Niiden alla ja päällä kulkee raapat. Isäntäväen mielestä on aivan välttämätöntä, että ritilöiden päällystätkin puhdistetaan ainakin makuukäytäviltä. Poikkikouruista ja kokoomatilasta lanta kulkee valumalla.

Navetassa kaikki palvelee maidontuotantoa. Ainoastaan vasikoilla on erillinen, lämmitettävä juottamo. Uudistus kasvatetaan vanhassa navetassa. Sonnivasikat menevät välitykseen ternivasikkoina. Teuraaksi tai välitykseen lähteville on varattu oma, suljettu tilansa. Se on osoittautunut käteväksi. Noutoauton kuljettaja voi noutaa eläimet ilman isäntäväen paikalla oloa.

Lypsyaseman paluukäytävän varressa sijaitsevat poikima- ja hoitokarsinat. Toimenpiteitä vaativat eläimet voidaan ohjata sinne suoraan lypsyasemalta.

Pelkistetty
lypsyasema

Yli-Karjanmaan lypsyasema on toistaiseksi 2x7 kalanruoto. Lisäpaikkoja voidaan tehdä, jos joskus tarvetta tulee. Sen puolesta pärjätään pitkälle. SAC:n lypsimissä ei ole mitään ylimääräistä, vain sähkötykytin ja irrottimet.

Houkutusväkirehua tarjotaan lypsyasemalla perinteisellä nykäisy per kilo periaatteella. Hyvässä lypsyssä olevat saavat useammankin nykäisyn apeseosta terästämään.

Lypsyaseman lattioiden Solmaster-pinnoitus epäonnistui. Kyösti arvelee syyksi alustabetonin kelvottoman valmistelun. Pinnoittaja jätti ainakin happopesun tekemättä. Pinnoite irtoaa. Se saadaan kuntoon vain uudelleen pinnoittamalla.

Lypsyasemalta on paluukäytävä molemmin puolin, mutta toistaiseksi on käytetty vain erotteluosaston puoleista käytävää. Lehmät kulkevat riittävän rivakasti tälläkin tavalla.

Visiirissä on
paljon etuja

”Visiirimallin ruokintapöytä on monessa suhteessa erinomainen”, sanoo Kyösti Yli-Karjanmaa. Talvisin rehu pysyy maittavana pitkään. Rehu syödään tarkkaan. Pöydän putsaus on talvella tarpeen vain parin viikon välein. Kesällä on täyttövälejä tihennettävä. Pöytä on lakaistava kesäisin joka toinen päivä, jotta sinne ei jäisi lämpiäviä rehutukkoja.

Kumimattojen ansiosta visiirin aukaisu ei aiheuta juuri minkäänlaista vetoa navettaan. Se ei ole missään tapauksessa ongelma, toisin kuin isojen päätyovien avaaminen. Lienee juuri kumimattojen ansiota, että rehu syödään niin tarkkaan. Lehmät eivät juurikaan pääse sekoittelemaan rehua. Ne syövät rehun sitä mukaa, kun saavat kaivettua sitä maton alta esiin.

Pienenä miinuksena visiirille voidaan kirjata se, että apevaunun ajo on visiiriruokinnassa tarkkaa puuhaa. Vain harvat lomittajat kykenevät tai uskaltavat hommaan ryhtyä. Isäntä sanookin, että hänen kalenteriaan rytmittää vahvasti appeen valmistus.

Aukaisun paineilmajärjestelmä pääsi talvella jäätymään. Siitä vaivasta päästiin hankkimalla systeemiin paineilman kuivain. Lehmät myös järsivät jonkin verran kumia. Tämä on vaivana etenkin ummessa olevien osastolla.

Siirto uuteen navettaan
onnistui erinomaisesti

Lehmät siirrettiin uuteen navettaan joulukuun 13. päivänä. Siirto sujui niin vaivattomasti, että lypsyasemaa viimeistellyt asentaja ei huomannut operaatiota lainkaan.

Parsissa on Pellonpajan kumimatot. Niiden alla on vielä pehmikekerros. Kuivikkeena käytetään kutteripurua ja kuiviketurvetta vuorotellen. Isäntä arvelee, että mukava parsien pinta on ollut omiaan sopeuttamaan lehmiä uusiin tiloihin. Käytävillä makailua ei käytännössä ole esiintynyt.

Navetta pidetään talvisin reilusti sulan puolella. Kesäksi isot seinäluukut visiiripöydän yläpuolelta avataan. Silloin navetan lämpötila seuraa ulkoilman lämpötilaa. Isoista luukuista huolimatta viime kesän helteillä taajuusmuuttajasäätöisiä poistoilmapuhaltimia oli käytettävä, jotta ilma olisi liikkunut tarpeeksi.

Reilun puolen vuoden käytön jälkeen alkoi putkahdella stafylokokki- ja hieman streptokokkitulehduksiakin. Puskaradion mukaan tämä on varsin tavallista, kun karja on puolisen vuotta oleskellut uusissa tiloissa. Mistään epidemiasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä soluluvut ovat pysyneet hyvin hanskassa. Isäntäväki arvelee ja tietenkin toivookin, että tulehdustapaukset asettuvat.

Myös sorkkien kanssa on ollut lieviä ongelmia. Sorkat kuluivat alkuun nopeasti. Oltiin siinä rajoilla, ettei sorkkien kulumisesta seurannut ongelmia. Nyt kuluminen näyttää asettuneen.

Investointia
harkittiin pitkään

Anu ja Kyösti Yli-Karjanmaa myöntävät, että uuden navetan rakentaminen mietitytti. Anussa puhkesi astma muutama vuosi sitten. Hän ei pärjännyt vanhassa navetassa ilman paineilmakypärää. Toisaalta vanhin poika Aleksi totesi esillä olleesta maidontuotannon lopettamiskaavailuista, että ”minun lehmiäni ei myydä”. Vanhemmat myöntävät, että repliikillä oli merkittävä vaikutus rakentamispäätöksen tekemiseen.
Uudessa navetassa on niin paljon vanhaa navettaa parempi ilmanvaihto, että toistaiseksi emäntä on pärjännyt ilman kypärää. Hän käyttää sitä vain lypsyasemalla työskennellessään. Siellä eläintiheys on paikallisesti suuri.

Navetan rakenteissa on otettu huomioon laajennusmahdollisuudet muutenkin kuin lypsyaseman osalta. Lietelantasäiliö siirrettiin sivuun rakennuslinjasta, vieläpä suhteellisen kauaksi. Liete siirretään sinne pumppukaivosta.

Eläinliikenteen sujumiseen on panostettu. Lypsyaseman toinenkin paluukäytävä saadaan käyttöön koska tahansa. Toistaiseksi lehmät palaavat erotteluosaston puoleista käytävää pitkin. Näin suurin osa appeesta kuluu juuri tuon puoleisesta visiiriruokintapöydästä.