Peltoenergia politisoi ruuan tuotannon

Biopolttoainetavoitteet voivat viedä ruokaöljyn intialaisperheen paistinpannusta ja elintärkeät kalorit ravinnosta autoiluun. Se on hyvä esimerkki poliittisen päätöksenteon yllättävistä seurauksista.

Kansainvälisen politiikan tutkija Mika Aaltola pitää ruoka- ja energiatalouden rajan hämärtymistä maailmantalouden kannalta mullistavana tapahtumaketjuna. ”Maataloudesta tulee osa maailmanlaajuista energiapolitiikkaa. Öljyä ei tuoteta pelkästään Lähi-idän öljykentillä, vaan myös suomalaisilla pelloilla. Politiikka siirtyy ruuan tuotantoon”, sanoo hän.
Mika Aaltola toimii yliassistenttina Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella, mutta kevääseen asti hän on vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa.
Hän jakaa odottamattomat ilmiöt ihmisen aiheuttamiin ja ulkopuolelta tuleviin. Hänen vuonna 1999 tarkastettu väitöskirjansa osoitti yllätystekijöiden huomattavan vaikutuskyvyn kansainvälisten tapahtumien kulkuun. Esimerkkinä siinä oli Englannin BSE-kriisi.
Ravintokasvien yhä lisääntyvä energiakysyntä on nostanut ruuan hintoja kaikkialla maailmassa. Ilmastonmuutoksen äärisääilmiöt ovat korostaneet tilannetta. Mitä korkeammaksi öljyn hinta nousee, sitä selkeämmin energian ja ruuan tuotanto kilpailevat keskenään.
Kasviöljyjen saatavuusongelmat ovat jo nyt muuttaneet perinteisiä ruuanvalmistustapoja Intiassa. Viime vuoden helmikuussa kymmenet tuhannet meksikolaiset marssivat kaduille tortillan hinnan kolminkertaistumisen takia. Kun noin puolet meksikolaisista elää päivän neljällä eurolla, maissileivän kilohinnan kallistuminen euroon näkyi suoraan perheen ruokapöydässä.

Ruuan hinnan
monet ulottuvuudet

Ruuan maailmanlaajuinen kallistuminen tuo suoranaista nälkää kehitysmaihin ja rikkaissa maissa elintarvikkeiden hinnan nousu voi olla inflaation laukaisija.
”Maataloudesta tulee isompi asia kuin vuosikymmeniin ja se politisoituu. Ruuan kallistuminen saa aikaan erilaisia keinoja laskea hintoja, kuten tulleja, tukia ja kauppapoliittisia seuraamuksia”, Aaltola määrittelee.
Salakauppa on yksi ruuan hintaan liittyvä maailmanlaajuinen ilmiö. Singaporessa ruuan hintaa tuetaan vahvasti, joten elintarvikkeita salakuljetetaan Malesiaan myytäväksi hyvällä voitolla.
Hintakehityksellä voi olla vaikutuksensa Suomen ja Venäjän suhteisiin. Pysäyttääkseen viljan viennin ja pitääkseen ruuan hinnan aisoissa Venäjä on esimerkiksi moninkertaistanut viljan vientimaksut. ”Venäjän viljatullit ovat myös sisäpolitiikkaa. Ruuan hinta on tärkeä seikka äänestyskäyttäytymisessä. Jos hinta nousee, päättäjistä ei pidetä. Sama pätee polttoaineen hintaan Yhdysvalloissa.”
Suomessa hinnannousu voi lisätä kuluttajien vaatimuksia tuotantotukien karsimisesta. Ruoka-aineiden hintasuhteiden muuttuminen puolestaan saattaa muuttaa sekä ruuan kuluttamista että valmistustapoja.

EU miettii
biotavoitteitaan

Biopolttoaineisiin ja ruuantuotantoon siis liittyy monimutkainen kilpailevien näkökulmien vyyhti ympäristönäkemyksistä itsekkääseen omien kansalaisten suojeluun. Globaalisti asiat näyttävät erilaiselta kuin paikallisesti, energiantuottajilla on omat intressinsä ja hallituksilla omansa.
”Hyvältä kuulostava idea saa aikaan ketjureaktion, jossa kukaan ei hallitse kokonaisuutta. Maissin hinnan rakettimaisen nousun vaikutuksiin ei osattu varautua. Seuraava askel on bioenergia selluloosasta, joka siirtäisi painopistettä metsään omine seuraamuksineen”, Aaltola sanoo.
Peruskysymys on, miten biopolttoaineiden tuotanto onnistuu ympäristöeettisesti ja taloudellisesti järkevästi sekä maailman ruokaturvaa horjuttamatta.
Euroopan unionissa ympäristökomissaari Stavros Dimas ilmoittikin alkuvuodesta olevansa valmis harkitsemaan uudestaan unionin biopolttoainetavoitteita. EU on suunnitellut nostavansa liikenteen biopolttoaineiden osuuden kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

BSE-kriisi opetti
reagoimistavan

Englannissa 1990-luvun puolivälissä paljastunut hullun lehmän tauti antoi muille EU-maille mahdollisuuden tehdä epidemian uhalla politiikkaa brittihallitusta vastaan. Kuluttajien keskuudessa se nosti esille terveys- ja kuluttajansuojakysymykset.
”BSE oli Euroopassa nopea spektaakkeli, joka opetti kuluttajille tavan reagoida poikkeavaan. Lintuinfluenssa Belgiassa sekä Englannin suu- ja sorkkatauti menivät sen jälkeen samalla kaavalla.”
Hullun lehmän tauti lisäsi kuluttajien tarvetta tietää ruuan alkuperä ja vauhditti lähiruokatrendiä.
”Se on tosin ristiriidassa ruuantuotannon yleisen globalisoitumisen kanssa. Mutta kun maailmalla syntyy epidemioita, kuluttaja haluaa kotimaista. Se tosin edellyttää luottamusta siihen, että kotimaassa olot ovat kunnossa”, painottaa Aaltola viitaten taannoiseen kohuun tuotantoeläinten oloista Suomessa.
Koska kuluttajat tekevät päätöksiään enemmän mielikuvien kuin todellisen tiedon perusteella, on tärkeää, että tuotantoketjun toiminta koetaan eettiseksi. ”Lähiruoan menestyminen perustuu ketjun eri osien luottamussuhteeseen. Sen horjuminen heijastuu välittömästi markkinoihin. Siksi mielikuvat ovat äärettömän tärkeitä.”
Olipa uhka todellinen tai mielikuvaan perustuva, kuluttajien on todettu reagoivan nopeasti. Esimerkiksi lintuinfluenssakriisissä siipikarjanlihan ja munien kulutus romahti monissa Euroopan unionin maissa.
Ulkopuolisia tekijöitä enemmän ihmiset kuitenkin pelkäävät ihmisen aikaansaamia ruokauhkia: geenimuuntelua, kloorattua ruokaa ja teollista ruuantuotantoa.
”Lähiruoka tulee yhä isommaksi asiaksi, jos maailmalla on häiriöitä ja uhkia. Se voi olla etu Suomen maataloudelle”, Aaltola sanoo.