Yhteismetsä voisi olla nykyistä useammalle käypä vaihtoehto tehostaa metsäomistamista ja sen tuottoa, arvioi Pirjo Havia Tapiosta. Vaikka yhteismetsiä on vähän, isojen metsälöiden osakkaat ovat järjestelyyn yleensä tyytyväisiä.

Noin puolet metsänomistajista on tutkimuksessa ilmoittanut, että jos metsää pitää yhdessä omistaa jonkun kanssa, tämä ”joku” voi olla puoliso, muu taho ei tule kysymykseenkään. Jyrkkä asenne on neuvonnan ja markkinoinnin asiantuntijan Pirjo Havian tiedossa. Entä omistajien toinen puolikas? Tilastoista päätellen ei sekään kovin lämpimästi yhteismetsään suhtaudu, koska yhteismetsien omistuksessa on vain neljä prosenttia koko yksityismetsien pinta-alasta.
Havia ei yhteismetsää markkinoi prosenttiosuuden kasvun vuoksi, vaan pitääkseen esillä yhtä käypää vaihtoehtoa, jolla voi tehostaa omaisuudenhoitoa.
”Tutkimuksen ja käytännön kokemuksen mukaan Pohjois- ja Etelä-Suomen isoihin yhteismetsiin kuuluvat osakkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä järjestelyyn”, Havia muistuttaa. ”Pienet taas katsovat byrokratian haitaksi.” Sellaisena pidetään etenkin verotusta: yhteismetsän on joka kuukausi annettava ilmoitus arvonlisäverotuksesta. ”Kankeaan menettelyyn toivotaan muutosta. Pienet yhteismetsät voisivat hyvin olla vuosi-ilmoituksen piirissä.”

Ohjesääntöihin voi
kirjata käyttöoikeuksia

Vaikka virtaviivaistettavaa on yhäkin, jo nykysäännöksillä yhteismetsä on Havian mielestä varteenotettava vaihtoehto – mikäli on valmis siihen, että oma määräysvalta riippuu osuuden koosta. Omaa päätösvaltaa korostavan ja siitä kiinni pitävän ei kannata tehokkuutta metsäasioihin yhteisomistuksesta hakeakaan. Toisaalta: sääteleehän laki metsänhoitoa ja -käyttöä jo nykyisinkin omistuksesta riippumatta. ”Mutta totta on, että omistajan käyttöoikeus metsään häviää. Osakashan ei suoraan omista yhteismetsää, vaan omistajana on osakaskunta kiinteistöjen kautta ja osakkaan äänivalta riippuu osuuden koosta. Vaikuttamisen paikka ja mahdollisuus on etenkin silloin, kun osakkaat tekevät yhteismetsälle toimintasuunnitelmaa, jossa sovitaan esimerkiksi puukaupoista ja ylijäämän jaosta”, Havia toteaa.
Yhteismetsään liittyvät epäluulot eivät varsinaisesti liity ”pääasiaan”, metsän hoitoon tai puun myyntiin. Huolenaiheina ovat useimmiten pelko metsästysoikeuden menetyksestä tai polttopuun korjuun loppumisesta. ”Nämä asiat pitää ratkaista, kun osakkaat sopivat yhteismetsän ohjesäännöistä. Monessa ohjesäännössä on mahdollisuus esimerkiksi polttopuun hakkuuseen”, Havia tietää.

Suuruus tuo myyntiin ja
uudistukseen lisärahkeita

Mistä yhteismetsän talouteen ja luontoarvoihin liittyvä tehokkuus sitten muodostuu? Rahaan liittyviksi Pirjo Havia luettelee hyvän metsänhoidon, suunnitelmallisuuden ja kokoedun. ”Alaa on hoidettava ja käytettävä Metsäkeskuksen hyväksymän metsäsuunnitelman mukaisesti – ei hakkuita tarvitse joka vuosi ja tismalleen suunnitelman mukaan toteuttaa, vaan järkevästi, hintoja seuraten.”
Metsäsuunnitelman ohella varsinainen toimintasuunnitelma auttaa toteuttamaan tavoitteellista metsätaloutta. ”Puukauppoja voi tehdä tasaisesti ja isommat erät helpottavat myyntiä. Kustannuksia taas voi säästää, koska metsät muodostavat yhden hallinnollisen kokonaisuuden”, Havia toteaa.
Arvonlisäilmoituksen osalta yhteismetsän verotusta voi moittia, mutta verotus antaa metsäosakkaille etujakin: yhteismetsän tuloveroprosentti on 26, lisäksi vuosittain jaettava ylijäämä on osakkaille verotonta tuloa.
Jos taas osakkaat päättävät kasvattaa yhteismetsän pinta-alaa, ostohinnasta voi verotuksessa tehdä metsävähennyksen. Jos kokonaan uusi tila liittyy yhteismetsään, osuuksista ei mene varainsiirtoveroa, ja mahdollinen metsävähennysoikeus siirtyy yhteismetsälle.
Osuutensa yhteismetsästä voi luovuttaa vapaasti – mutta osakaskunta voi käyttää etuosto-oikeutta siten kuin ohjesäännöissä on sovittu. Etuosto-oikeutta ei kuitenkaan voi käyttää lähiomaisten välisessä kaupassa, näin määrittelee yhteismetsälaki.
”Osuuksien luovutusta on verotettu kuten muutakin metsäkiinteistön luovutusta. Perintö- ja lahjaveron uudistus voi tuoda luovutuksiin verohelpotuksia, mutta varmuutta asiasta ei vielä ole”, Havia toteaa.

Moninaiskäyttöä voi
suunnitella paremmin

Yksi hallinnollinen metsäkokonaisuus voi olla valtti etenkin siellä, missä on houkuttelevat maisemat ja pirstoutunut metsäomistus. Hakkuuta, luonnon virkistyskäyttöä, ja suojelusopimuksia on perin vaikea toteuttaa isollakaan alueella, ellei ole kokonaissuunnittelua.
Havian esimerkkinä on järven tai meren rantaan ulottuva seutukunta, jossa on tiloja, kesäasutusta ja matkailua. Omistajien tarpeet ja toiveet alueen kehittämiseksi ovat varmaankin erilaiset: maa- tai metsätilan omistaja voi haluta puukauppatuloja, matkailuyrittäjälle polkujen ja laavujen rakentaminen voisi tuoda lisäasiakkaita, joku mielisi maiseman pysyvän entisellään.
”Yhteismetsän kokonaissuunnittelussa voidaan erilaiset tarpeet ja luonnonhoidon tuen saanti ottaa paremmin huomioon”, Havia uskoo.

Sijoittamisessa ja hallinnossa
omanlaiset vaatimukset

Koska yhteismetsän veroedut ovat selkeät, vähennysoikeudet pysyvät samoina kuin yksityismetsässä – tukimahdollisuudet voivat jopa parantua – tuntuu oudolta, ettei yhteismetsiä perusteta kuin muutamia vuodessa. Niidenkin alat ovat olleet aika pieniä, yhden suvun tai perheen omistamia. Eivät kai sadattuhannet metsänomistajat voi joukolla pelätä yhteisomistuksen sosialisoivia vaikutuksia tai päätösvaltansa menetystä?
”Meillä ei vielä ole tutkittua tietoa yhteismetsän kannattavuudesta”, metsäneuvonnan ja markkinoinnin asiantuntija Havia toteaa. Yhteismetsän ylijäämän sijoittaminen on yksi kannattavuuteen vaikuttava seikka. Jokainen puutuloja saanut voi sijoittaa rahat kuten tahtoo; yhteismetsän on lain mukaan sijoitettava ylijäämä tuottavasti ja turvallisesti. Pankit ovat painottaneet jälkimmäistä vaadetta, turvallisuutta. Sen vuoksi varojen sijoittaminen esimerkiksi arvo-osuustilille ei ole kaikilta onnistunut.
Kannattavuutta tutkitaan paraikaa ja samalla toivottavasti selvitetään myös hallintokulujen osuutta. ”Onhan yhteismetsän hallinto aika monikerroksista – etenkin, jos sitä vertaa yhden isännän ja emännän ´päätöskokoukseen´ – kun on lakisääteiset tilintarkastajatkin”, Havia myöntää.
”Keskustelua käydäänkin siitä, voisivatko maallikkotilintarkastajat jatkossa riittää valvomaan kirjanpitoa.”
Paljolti riippuu siitäkin, mitä mieltä hallinnosta ylipäänsä on. Onko se mörkö vai tehokas tapa sopia asiat yhteisesti? Onko kokous vähintään kerran vuodessa vaivalloinen toteuttaa vai vaivan arvoinen? Lain mukaan yhteismetsän omistajien eli osakaskunnan on pidettävä vähintään yksi kokous vuodessa ja yhteismetsälle pitää tehdä ohjesääntö. Ohjesäännön sekä toiminta- ja taloussuunnitelman toteutumista pitää myös valvoa – monet pienehköt yhteismetsät ostavat hallintopalvelut metsänhoitoyhdistykseltä.

Lakimuutos nopeuttaa
päätösten tekoa

Yhteismetsän hallinnon etuna – etenkin perikunnan omistamiin metsälöihin verrattuna – Havia pitää sitä, että yksi henkilö ei voi jumiuttaa asioita pitkäksi aikaa.
”Eteenpäin päästään, koska osakaskunnan kokouksessa äänten enemmistö ratkaisee.”
”Lakiuudistuksen myötä enemmistöpäätösten teko helpottui myös uusissa yhteismetsissä. Ennen kokousedustaja pystyi käyttämään vain kymmenen prosentin ääniosuutta, nykyinen raja on 50 prosentissa paikalla olevien äänien määrästä.”
Kymmentä hyvää ja yhdeksää kaunista ei mikään omistusmuoto takaa, mutta vaihtoehdot selvittävä metsänomistaja vahvistaa Havian mielestä omaa asemaansa – ja ainakin tietojaan.
Havia painottaa metsän eri omistusmuotojen selvittämistä etenkin silloin, kun tilalla tehdään sukupolvenvaihdos. Silloin voi yhteismetsän perustaminenkin tulla ajankohtaiseksi.




Uusin lehti

SISÄLTÖ 2/2008

  • Meidän maatila: Aution siskoksilla todellinen verkostohanke

    Kasvinsuojelu: Iso annos oikeaan aikaan taltuttaa hukkakauran

    Kasvintuotanto: Kesanto viljelyyn kunnostuksen kautta Viime vuoden viljasato itää heikosti

    Koneet ja tekniikka: Keinot ja vippaskonstit

    Biokaasu: Koehanke ennakoi ison bioöljylaitoksen rakentamista

    Rakentaminen: Maailman ensimmäinen pyöreä robottinavetta

    Tutkimus: Peltoenergia politisoi ruuan tuotannon

    Metsä: Kotimaista puuta tuontia korvaamaan
    Puun tarve suurempi kuin koskaan
    Kasvu jatkuu – metsäraha etsii tuottoa
    Yhteismetsässä olisi savottaa useammallekin
    Metsätalouden tulos veropuntariin
    Vapaaehtoinen suojelu etenee
    Vilkas puukauppa ilahduttaa verottajaa

    Gps-paikannus: Käyttökynnys korkealla

    Luomutuotanto: Koskimäen tilalla on kolme tukijalkaa

    Ruotsi: Omatoimiset meijerimiehet

    Työterveys: Viljelijän palveluihin laatua ja vaihtoehtoja

    Maatiaiset: Käypä hinta kyytöstä

    Terve Eläin: 16-sivuinen liite Eläinten hyvinvointiin yli sata miljoonaa euroa

    Toistuvat:
    Vähätalo
    Verkossa
    Antinpoika
    Huomioita
    Väinö Vältti
    Terveisiä
    Vaaran paikka
    Nollarajalla

    Kannen kuvat Kimmo Haimi, Leena Pakarinen ja Topi Pakarinen

    Seuraava Maatilan Pellervo ilmestyy 6.3. ja Kodin Pellervo 21.2.2008.