Eläinlääkintäpalveluiden saatavuus kuntien vastuulla

Työryhmä ei halua jättää eläinlääkintähuoltoa markkinavoimien armoille, vaan ehdotus sälyttää kunnille vastuun järjestää eläinlääkintäpalveluiden saatavuus ja laatu. Kunnallinen eläinlääkintähuolto on myös sovitettava yhteen erilaisten kuntien välisten yhteistyöhankkeiden kanssa.

Kunnat ovat vastuullisia järjestämään eläinlääkäripalvelut alueellaan. Tässä pykälässä näkyy maatalousministerin vaatima suurin muutos aiempaan esitykseen. Kunnan on järjestettävä arkipäivisin virka-aikana peruseläinlääkäripalvelut hyötyeläimille, mutta muille kotieläimille vain, jos näitä palveluja ei ole muutoin yhteistoiminta-alueella saatavilla.
Peruseläinlääkäripalveluja olisivat eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien ennaltaehkäisemiseksi tarpeelliset sekä tuotantotaloudellisesti, epidemiologisesti ja eläinsuojelullisesti perusteltavissa olevat eläinlääkintäpalvelut.
Esimerkkeinä on annettu kliinisesti sairaiden eläinten perustutkimus, hoitotarpeen arviointi ja hoito tai lähettäminen jatkohoitoon sekä synnytysapu. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä olisivat esimerkiksi rokotukset, steriloinnit ja kastroinnit sekä muut tavalliset leikkaukset.
Keisarinleikkaus olisi jo vähän rajatapaus. Se määritellään peruspalveluiksi niille eläinlajeille, joille toimenpide on mahdollista tehdä vallitsevissa olosuhteissa. Vaativampia leikkauksia ei lasketa peruspalveluihin kuuluviksi, eikä kunnan ole pakko järjestää sellaisia palveluita.
Elintarviketuotannon liittyvät valtakunnallisten terveydenhuolto-ohjelmien mukaiset terveydenhuoltokäynnit määritellään erikseen peruseläinlääkäripalveluihin kuuluviksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Sikavan ja Nasevan vaatimusten mukaiset käynnit kuuluvat peruseläinlääkäripalveluihin, joiden saatavuus kunnan on järjestettävä.
Päivystyspalveluiden järjestäminen määritellään kunnan vastuulle kaikkien kotieläinten osalta.
Terveydenhuollon kehittäminen määritellään kauniisti: Tavoitteena on edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Yhtään määrärahoja tähän tarkoitukseen ei kylläkään olla varaamassa. Ehkä näin on hyvä, koska tehokasta terveydenhuoltoa syntyy yleensä vain vapaaehtoiselta ja maksulliselta pohjalta.
Terveydenhuolto ymmärretään työryhmän ehdotuksessa lähinnä valvonnaksi, tarkoituksena on varmistaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta alueellisella ja paikallisella tasolla EU-lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Tähän tarkoitukseen riittää määrärahojakin.

Maksut
nousevat

Kunnaneläinlääkärit sidottaisiin ehdotuksen mukaan edelleen kunnaneläinlääkäritaksaan. Päivystysnumerot voidaan laittaa maksullisiksi ilman epäselvyyksiä maksujen laillisuudesta.
Palveluja ulkoistettaessa kunta ei ole sidottu vaatimaan palvelujen tarjoajaa noudattamaan kunnaneläinlääkäritaksaa vaan voisi hyväksyä kilpailutuksen perusteella käytännössä minkä tahansa taksan.

Kuusikymmentä
virkaa valvontaan

Eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonta pysyisivät edelleen valtion vastuulla, vaikka sitä käytännössä hoitavatkin kunnaneläinlääkärit. Tähän arvioidaan tarvittavan 42 uutta virkaa, joiden aiheuttamat kustannukset kunnille valtio korvaisi syyskuun alusta 2009 alkaen.
Eläinten hyvinvoinnin ja täydentävien ehtojen valvontaan arvioidaan tarvittavan 15 uutta valvontaeläinlääkärin virkaa lääninhallituksiin. Valvontaeläinlääkärit vastaisivat EU-eläinsuojelutarkastuksista ja vaikeimpien eläinsuojelutehtävien hoidosta.
Eviraan esitetään kahta uutta virkaa eläinten hyvinvointia koskevan säännöllisen valvonnan valtakunnallista ohjausta ja auditointia varten ja yksi uusi virka eläinlääkintähuollon valtakunnallista ohjausta ja auditointia varten.

Kunnan on liityttävä
yhteistoiminta-alueeseen

Kuntien on tehtävä päätös yhteistoiminta-alueen muodostamisesta viimeistään kesäkuun 2009 alkuun mennessä. Yhteistoiminta-alueen toiminnan tulee alkaa viimeistään vuoden 2013 alussa. Eläinlääkintähuollon pitää kuulua samaan yhteistoiminta-alueeseen kuin muutkin ympäristöterveydenhuollon tehtävät.
Yhteistoiminta-alue mahdollistaa eläinlääkäreiden välisen työnjaon. Kunnaneläinlääkärit vapautuisivat valvomasta omia asiakkaitaan.

Maakunnallinen
päivystys

Kiireellistä eläinlääkärinapua eli päivystyspalveluita pitäisi olla tarjolla kaikkina vuorokauden aikoina.
Päivystys pitää järjestää kuntien yhteistyönä yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Palveluiden on oltava saatavilla kohtuullisessa ajassa, jonka vuoksi maakunnalliset alueet joudutaan jakamaan useampiin päivystyspiireihin. Koko päivystysalueen yhteistoiminta toisi kuitenkin joustavuutta päivystysten järjestämiseen, kun käyntejä voisi tehdä tarvittaessa myös oman päivystyspiirin rajojen ylitse.
Päivystykseen kuuluvana ensiaputoimenpiteenä pidetään esimerkiksi haavan ompelemista, shokin hoitoa, synnytysapua, vakavien tulehdusten hoitoa, kivunlievitystä, loukkaantuneen eläimen valmistelua jatkohoitoon kuljettamista varten ja eläimen lopettamista eläinsuojelullisin perustein.
Päivystyksen ei tarvitse olla klinikkatasoista, koska siltä edellytetään vain peruseläinlääkäripalveluihin kuuluvia toimenpiteitä, mutta ei esimerkiksi avustavaa henkilökuntaa tai erityisiä välineitä vaativia hoitoja.

Hyötyeläinpäivystys
erikseen

Pien- ja suureläimille pitäisi perustaa erilliset päivystysjärjestelmät. Alueilla, joissa on vähän pieneläimiä, erillisiä järjestelmiä ei kuitenkaan olisi pakko perustaa.
Yksityisiä pieneläinklinikoita suositellaan otettaviksi mukaan päivystysjärjestelyihin. Tämä mahdollistuisi sillä, että pieneläinpäivystyksessä perityt maksut eivät olisi sidottu kunnaneläinlääkäritaksaan vaan kunta voisi yksinkertaisesti hyväksyä kilpailuttamissaan palveluissa halvimman tarjouksen. Kunnalla säilyisi oikeus klinikkamaksun perimiseen kunnan itse tarjoamista palveluista.
Päivystyspuhelut tulisi keskittää yhteen paikkaan. Tämä mahdollistaisi päivystävien eläinlääkäreiden paremman hyödyntämisen. Nykyisin käy usein niin, että toisella eläinlääkärillä on hirveä kiire ja viereisen kunnan päivystävällä eläinlääkärillä ei samaan aikaan ole lainkaan potilaita.
Päivystyspuhelin voi olla maksullinen. Olen kuullut monen eläimen omistajan vastustavan päivystyspuhelimen maksullisuutta ihan vain periaatteesta, ajattelematta tarkemmin maksullisuuden vaikutuksia.
Omien kokemusteni mukaan maksullinen päivystyspuhelin on todellisella tarpeella soittavien ihmisten edun mukaista, koska vähentyneiden häirikkösoittojen ansiosta päivystävä eläinlääkäri vastaa puhelimeen nopeammin ja ystävällisemmin. Puhelinmaksu on pieni kustannus siitä seuraavasta palvelun paranemisesta. Lisäksi tämäkin kustannus jää kunnilta pois ja siirtyy niiden maksettaviksi, jotka palvelua tarvitsevat.

Ulkoistaminen
mahdollista

Kunta voi halutessaan järjestää kunnalliset eläinlääkäripalvelut ostamalla ne yksityisiltä. Asiakkailta perityt hinnat perustuisivat tällöin kilpailutuksessa annettuihin tarjouksiin, eivätkä ne olisi sidottu kunnaneläinlääkäritaksaan. Virkatehtäviä ei voi ulkoistaa.
Kunnan tuottaessa eläinlääkäripalvelut ja päivystyksen itse sen on järjestettävä sitä varten tarvittavat tilat, instrumentit, suojavaatetus, tietoliikenneyhteydet, tietokone ohjelmistoineen, puhelinvastaaja ja matkapuhelin.

Suunnitelmia
riittää

”Suunnitelkaahan te pojat, senhän te parhaiten osaatte”, vinoili Himbergin Merja viitisentoista vuotta sitten LSO:ssa terveydenhuoltoeläinlääkärinä ollessani. Tämä Merjan paljon puhuva lause tuli väkisten mieleeni lakiehdotusta lukiessa. Noh, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Lääninhallituksen pitää laatia alueellinen suunnitelma kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista sekä täydentävien ehtojen ja eläinten hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä. Hyvinvoinnin valvonta perustuisi otantoihin.
Kunnan puolestaan pitää laatia suunnitelma eläinlääkäripalveluiden ja valvontatehtävien järjestämisestä alueellaan sekä mitoittaa kunnan eläinlääkintähuolto tarpeen mukaan.
Selvänä uutuutena lakiehdotuksessa on se, että eläinlääkäripalveluiden mitoitusta suunnitellessaan kunnan pitää huomioida alueen yksityinen tarjonta, eikä järjestää yksityisten kanssa kilpailevia palveluita. Suurimmissa kaupungeissa yksityiset eläinlääkärit ovat jo pitkään hoitaneet suurimman osan pieneläinlääkinnästä. Nyt tämä voidaan huomioida laillisesti kunnallisten palveluiden tarjonnan mitoituksessa.
Kunnan pitää valvoa alueellaan olevien yksityisten eläinlääkäripalveluiden laatua. Palveluiden tuottajat tulisivat Eviran ylläpitämään valtakunnalliseen rekisteriin. Eviralla ja lääninhallituksilla on oikeus tarkastaa yksityisen eläinlääkäripalvelun tuottajan toimitilat ja työvälineet.