Työ tekijän mukaan

Tässä Maatilan Pellervossa nuori viljelijä kertoo periaatteestaan, josta ei halua tinkiä. Mies on päättänyt, ettei aio tappaa itseään työllä. Hän haluaa nähdä lastensa varttuvan ja järjestää elämänsä niin, että aikaa jää myös perheelle.
Maitotilalla on uuden navetan suunnitelmat valmiina, mutta niiden kanssa odotellaan. Parikymmentä lypsävää riittää toistaiseksi. Kaiken lisäksi tämä maidontuottaja sanoo tykkäävänsä työstään eikä ole koskaan stressaantunut tai väsynyt lypsyltä tullessaan.
Varmasti moni viljelijä pitää työstään, muttei välttämättä viihdy siinä. Usein syynä on se, että työ on henkisesti kuluttavaa ja ruumiillisesti liian raskasta. Palkka ei vastaa työn määrää eikä vaatimuksia.
Työn liiallinen kuormittavuus ja jatkuva kiire lisäävät todistetusti erilaisia riskejä. Tapaturma vaanii väsynyttä. Samalla työstä katoaa mielekkyyden lisäksi ilo, tehokin kärsii.
Jokainen maatilayrittäjä joutuu itse ratkaisemaan, miten sovittaa yhteen työmäärä ja jaksaminen. Tuottajahintojen kehitys ”kannustaa” ja valitettavasti joskus myös pakottaa lisäämään tuotantoa. Se vaatii investointeja, mutta voi yhtä hyvin olla keino irtautua työkierteestä.
Parhaimmillaan hyvin suunniteltu tuotannon laajennus vapauttaa yrittäjät rutiineista tuloksen kannalta tärkeämpiin töihin. Tässä lehdessä on myös esimerkki yrittäjästä, joka investoi uuteen navettaan ja lypsyrobottiin tähtäimenään ratkaisu, jossa yksi ihminen selviytyy päivittäisistä töistä.
Ratkaisumalleja on yhtä monta kuin maatiloja; yksi tapa tuottaa toimii erinomaisesti jollakin tilalla, mutta naapurin se veisi hetkessä vararikkoon. Hyvä puoli asiassa on se, että vaihtoehtoja – kokonaan keksimättömiäkin – on vielä olemassa. Jokainen etsii niistä itselleen sopivimman. Se voi olla päätös jatkaa entisellään. Tai jokin muu...