Miksi sakolukututkimukset herättävät närää?

Virkamiesten ja jalostajien sakolukutestit antavat eri tuloksia. Jalostajat vakioivat parhaan korjuuajan jälkeisiä, sakolukua ränsistyttäviä olosuhteita kosteassa ja lämpimässä kammiossa. Virkamiesten sakoluvut taas perustuvat pellolla aikaa viettäneiden jyvien sakolukumittauksiin.
Borealin sakolukutestiä varten jalostajat keräävät omista kenttäkokeistaan kolme tähkänippua, viisi päivää lajikkeen keltatuleentumisen jälkeen. Kaikki näytteet kastetaan upottamalla veteen. Yksi tähkänippu kuivataan heti upotuksen jälkeen, tähkät puidaan ja jyvät jauhetaan sakoluvun mittausta varten.
Kaksi muuta tähkänippua jalostajat siirtävät veteen upotuksen jälkeen kolmeksi ja viideksi vuorokaudeksi kostioon. Kostiossa olosuhteet ovat optimaaliset tähkäidännälle. Ilman suhteellinen kosteus on 100 prosenttia ja lämpöä on 18 astetta. Kostiossa olon jälkeen näytteet kuivataan ja tähkät puidaan samalla lailla kuin nollanäyte ennen kuin sakoluku määritetään.

Virallisissa testeissä stressi vaihtelee

Virkamiesten järjestämissä lajikevertailukokeissa korjuuta viivästytetään kahdesta neljään viikkoa normaalista korjuuajasta, jotta lajikkeiden sakoluvun ränsistymisherkkyys selviäisi. Sakoluvun lähtöarvona virkamiehet käyttävät korjuuhetken sakolukua, samoin kuin jalostajatkin.
Sattuma sanelee MTT:n virallisissa kokeissa, minkälaisiin olosuhteisiin lajike parhaan sadonkorjuuhetken jälkeen joutuu. Lajikkeen kasvuaika vaikuttaa myös sakoluvun ränsistymistulokseen. Aikaiset lajikkeet saattavat nimittäin joutua yllättäen paljon huonompiin oloihin kuin myöhäiset tai päinvastoin. Se riippuu siitä, miten sateet ja lämpötilan muutokset pellolle osuvat.

Kumpi tapa antaa oikean tiedon?

Kumpikaan nykyisistä tutkimustavoista ei anna oikeaa tietoa lajikkeesta. Nimittäin, ennen kuin itäminen tähkässä alkaa, tapahtuu alkion virittäytyminen. Se sijoittuu keltatuleentumista edeltäviin pariin kolmeen viikkoon.
Mikäli tuleentumista edeltävät viikot ovat hyvin lämpimiä, idäntäherkkyys lisääntyy ja kaikki lajikkeet herkistyvät. Jos sen sijaan keltatuleentumista edeltää viileä kausi, idäntä on vähäistä ja hidasta, eivätkä kaikki lajikkeet ole vielä saavuttaneet idäntäherkkyyttä.
Näin ollen tähkäidännän kannalta vaarallisin korjuukausi on silloin, kun viikot ennen tuleentumiskautta ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia, ja säätyyppi muuttuu sen jälkeen sateiseksi ja viileäksi. Silloin perinnölliseltä rakenteeltaan tähkäidännän kestävät jalosteet pääsevät vasta oikeuksiinsa.
Sakoluvun kestävyystutkimusta varten, virallisten koetulosten aineistot tulisi siksi jakaa kahtia sen mukaan, olivatko viimeiset viikot ennen keltatuleentumista lämpimiä vai viileitä. Sama kokeiden käsittelytapa auttaisi ymmärtämään jalostajien kostiotutkimuksia paremmin: Miksi esimerkiksi Wellamon sakoluvun kestävyys oli huomattavasti heikompi kuin Zebran syksyllä 2007, mutta vastaavasti selvästi parempi 2006 ja 2009?